5.12.2016

Jo Nesbø - Kukkulan kuningas


"Kahden ajoneuvon yhteentörmäyksessä 
on kyse yksinkertaisesta fysiikasta."
kirjan alku

Parasta lääkettä pieneenkin lukujumiin ovat dekkarit ja tällä hetkellä nimenomaan Jo Nesbøn kirjat, sillä Verta lumella-sarja meni luihin ja ytimiin. Muut kirjat jos ei maistu, niin nämä viimeistään. Tai sitten asiat ovat todella huonolla tolalla. Harry Holeja en ole vielä uskaltanut lukea, mutta seuraavana kentien niiden aika viimein koittaa. Ei paineita Nesbø.

Roger Brown ei ole mikään tavallinen headhunter, kykyjenetsijä. Hän on pääkallonmetsästäjä, Kukkulan kuningas isolla koolla. Brownin löytämät ihmiset on aina valittu työhönsä. Hän on erehtymätön. Brownilla on kaupungin kaunein vaimo, loistelias talo paraatipaikalla ja vaimolla reilusti tappiollinen taidegalleria. Rahasta on huutava pula.

GPS-yritys Pathfinder tarvitsee johtajan ja Brownin tehtävä on etsiä hänet. Vaimonsa gallerian näyttelynavajaisissa hän kohtaa Clas Greven, joka on miltei liian täydellinen Pathfinderin johtajaksi. Isoäitinsä vanhasta asunnosta Greve on löytänyt kadonneeksi kuvitellun Peter Paul Rubensin mittaamattoman arvokkaan maalauksen. Niin arvokkaan, että sen myymällä eläisi loppuelämänsä herroiksi. Alkaa tapahtumien vyöry, jossa metsästäjä voi muuttua saaliiksi ja vain yksi jäädä henkiin. Kukkulan kuningas. Takakansi

Juonesta ei tarvitse tietää sen enempään kuin, että Nesbø rakentaa sen nerokkaasti ja sitten kun luulee kaiken olevan selvää Nesbø pamauttaa pöytään vielä yhden valttikortin ja toisen. Ja kolmannen. Loppu oli varsinaista pyöritystä ja ajatusten uudelleen kokoamista tapahtumien oikein kulun suhteen. Rakastan hämmentymistä ja huuli pyöreänä lukemista! Nesbø vedättää taitavasti.

Vauhdilla etenevä trilleri liimaa lukijan sivujen ääreen ja se oli sitä mitä kaikkein eniten kaipasin! Tietyt inhonpuistatuksia (eikä tässä ole kyse edes väkivallasta) aiheuttaneet kohdat halusi nopeasti ohittaa, mutta liian julmiksi en kirjoja sanoisi. Väkivalta näihin kuuluu, mutta siedettävissä määrin. Huumoriakin on mukana. Päähenkilö Roger on kertojana jotenkin... voiko sitä tässä yhteydessä sanoa ihastuttava..? Päähenkilöt ovat Nesbølla olleet huikeita. Tähän asti. Varo vaan Harry Hole, rima on korkealla!

_______


Jo Nesbø - Kukkulan kuningas
(Hodejegerne, 2008)
Kniga, 2011
Omasta hyllystä

6 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, että dekkari aukaisee kaikki lukujumit ja auttaa vieläpä, jos on muutenkin synkkä olo. Kunnon trilleri se olla pitää! Missäs ne nyt ovat, kun olen kaipaillut niitä.
    Olen lukenut kaikki Jo Nessbon suomennokset, paitsi viimeistä, joka oli kaksiosainen. Ensimmäisen luin, mutta tyyli oli muuttunut täysin. Toista en pystynyt.
    Kukkulan kuningas oli ihan ominta Nesboa, todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa dekkari ainakin sai lukemiset taas rullaamaan vanhaan tahtiin, seuraavaa jo suunnittelen aloittavani:) Toivottavasti löydät hyviä trillereitä!

      Poista
  2. Oon aina miettinyt Nesbon kohdalla että pitäiskö vai eikö pitäis, ja tän postauksen jälkeen on varmaan pakko itelläkin laittaa nämä lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Eihän sitä voi tietää ennen kuin kokeilee:)

      Poista
  3. Dekkarit on mulle aika tuntemattomia, mutta olen vähän lämmitellyt itseäni ajatukselle lukea jotain, vaan tuntuu että kirjoja ja kirjailijoita on liikaa. Ehkä se on vain mun pää joka menee sekasin. Nostan Nesbon lukulistalle, niin jos uskaltautuisin tutustumaankin.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan napsia listalta ne mielenkiintoisimmat ja kokeilla mille dekkarit maistuu. Dekkarikirjailijoita kun on sen verran paljon, että ei ihme jos tulee seko olo.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...