"Jokin oli pielessä."
Jep - ja pahasti. Takana on jo kolme huippuhyvää Jo Nesbøn dekkaria, mutta Lepakkomies on vasta ensimmäinen Harry Holeni. Tämä Nesbøn esikoisdekkari aloittaa siis Harry Holesta kertovan sarjan, josta ilmestyi juuri tänä vuonna yhdestoista osa, Jano, pitkän tauon jälkeen. Luulin tällä kokemuksella tietäväni mitä odottaa, mutta olin hakoteillä. Yritin kovasti etsiä sitä karismaa mitä niin monet ovat sarjasta löytäneet, mutta vedin vesiperän. Kirjalle on kaiken lisäksi myönnetty Lasiavain-palkinto, joka annetaan Pohjoismaiden parhaalle rikoskirjalle. Edellisiä kirjoja olen kuitenkin rakastanut, joten ehkä Nesbøsta on vasta viime vuosien aikana hioutunut minulle sopiva kirjailija. Niin sen on pakko olla.
Takakannesta: Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Austaliaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa. Työparikseen hän saa persoonallisen aboriginaali Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän Holelle myös ystävä. Kun ratkaisu vaikuttaisi olevan käden ulottuvilla, paljastuu, ettei mikään ole aivan sitä miltä näyttää. Myös Holen omat menneisyyden haamut tunkeutuvat esiin, ja soppaa hämmentää vielä ihastuminen ruotsalaiseen tyttöön.
Lepakkomies on hyvin sekavaa haahuilua. En tiedä mikä näissä rappiolla olevissa poliiseissa viehättää lukijoita. Hole on kirjan alussa lopettanut juomisen vain ratketakseen uudestaan, ei muutenkaan kovin skarpin oloinen äijä alkoholiongelmineen. Naisetkin tuntuvat olevan olemassa kirjassa vain Holen pantavana oloa varten. Hurraa. Ja sitten virkavalta vielä puhuttelee läskiksi nartuksi - todellinen tunnelmanlatistaja. Hole näytti keskittyvän kyllä kaikkeen muuhun kuin rikoksen ratkaisuun eli sarjamurhaajan/raiskaajan löytämiseen. Suoraan sanottuna pääsi pitkiksi aikoihin unohtumaan, että mitä Hole ylipäätään on Australiassa ratkomassa. Henkilöt olivat yhdentekeviä, pelkkää taustahälinää, joten ei oikeastaan ollut väliä kuka teki mitä. Taisi jo syyllinenkin päästä unohtumaan...
Viimeiset sata sivua sujui vaivattomasti, joten melkein 500 sivuisessa järkäleessä olisi reilusti tiivistämisen ja fokusoinnin varaa. Kiinnostavinta olivat aboriginaalit, joihin en romaaneissa juuri koskaan törmää. Lepakko symboloi aboriginaalien mielestä kuolemaa, josta kirjan nimi juontaa juurensa. Sen syntytarina on hyvin samankaltainen kuin Eevan ja Aadamin. Verta lumella sen sijaan on niin huikean omaperäinen dekkarigenressä, raikas tuulahdus, että Hole hukkuu massaan.Totta puhuakseni pelottaa tarttua seuraavaan osaan, sillä paraneeko meno tästä? Tai sitten hyppään suoraan miehen myöhempään tuotantoon.
Dekkariviikko sen kun etenee ja seuraavan kerran palailen pettämättömän Agatha Christien kera!
_________________________________________________________________
★★½Jo Nesbo - Lepakkomies
(Flaggermusmannen, 1997)
Johnny Kniga, 2012
Omasta hyllystä
Voi harmi! Harry Hole ei ehkä ole sinun sydämesi sankari! :) Jos oikein muistan, niin aloitin sarjan lukemisenkakkososasta ja jäin koukkuuun, eli ehkä kannattaisi vielä sitä yrittää. Tosin Harryn elmänlaatu ei tästä paljon parane.
VastaaPoistaOlet siis lukenut tuon Kukkulan kuninkaankin. Tartuin siihen vähän ennakkoluuloisena, mutta yllätyin positiivisesti. Sehän oli ihan kunnollinen veijaritarina ja rikostakin sopivasti. Tuo Verta lumella on ruvettava etsimään luettavaksi.
Mukavaa dekkariviikon jatkoa!
Siltä valitettavasti näyttää. Olen kuitenkin valmis antamaan hänelle toisen tilaisuuden:D Kukkulan kuninkaan kaltaisia lukisin Nesbolta lisää, sillä siinä on hyvä, vauhdikkaasti etenevä juoni ja selkeä punainen lanka.
PoistaSamoin Elina!
Multa löytyy tämä omasta hyllystä ja joskus jopa alotin lukemaan, mutta en tainnut lukea loppuun asti. Muistaakseni mietiskelin silloin kans, että mikä tuossa Harry Holessa oikein viehättää... Nesbon kirjat kun tuntuvat olevan supersuosittuja. Ajattelin kuitenkin että yritän joskus uudelleen. :)
VastaaPoistaHolea enemmän ärsytti lähinnä haahuileva juoni ja etäiset hahmot. Välillä saatan arvailla mahdollista murhaajaa, mutta tässä sen etsimisessä ei ollut mitään mieltä. Suosittelen vahvasti Nesbon muuta tuotantoa kuin tätä Hole-sarjaa, tai sitten ehkä uudemmat Holet ovat laadukkaampia.
PoistaTämän saman olen lukenut ja nopeasti tulikin luettua: vetävä kirja. Alkoholismin sivusta seuraaminen on aina jotenkin uuvuttavaa luettavaa, siksi olen miettinyt viitsinkö lukea enää Nesboa, vaikka kirjoittaminen onkin vetävää.
VastaaPoistaIhan päinvastaiset kokemukset meillä:D Teksti laahasi, enkä saanut otetta, mutta mielipiteitä on yhtä monta kuin lukijaa:) Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi jostain muusta Nesbon kirjasta, että nähdäänkö me hänen tekstinsä jotenkin ihan erilailla :D
PoistaKaikki 11 Harry Holea on luettuna. Tämä oli parhaimmasta päästä, samoin Poliisin poika.
VastaaPoistaHarry on kuin Terminaattori, miestä ei hidasta mikään, I´ll be back!
Olen retkahtanut Harryyn <3
Ihanaa Mai, että olet noin kovasti innostunut Holesta:) Kirjaretkahtamiset ovat parhautta!
PoistaSuunnilleen kaikki ovat haukkuneet tämän Lepakkomiehen ja sanoneet, että sen voi jättää varsin hyvin lukematta. Torakoistakaan moni ei ole pitänyt, mutta pidin. Aloitin siis lukea Hole-sarjaa Torakoista eli toisesta kirjasta. Sarja kuulemma paranee loppua kohden, joten hyvää kaiketi on luvassa.
VastaaPoistaMuita Nesboja en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi.
Siis minä pidin Torakoista. Torakoissa Hole pääsee vähän kuiville ryyppäämisestä eli jos ei kiinnosta kännäämisen sivustaseuraaminen, niin ei tarvitse paljon sitä seurata :D
PoistaOlisipa joku minua varoittanut:D Luin jälkeenpäin goodreadsista arvioita missä kehotettiin skippaamaan juuri kaksi ekaa osaa. Nyt tuntuu siltä, että Torakat jätän väliin. Moni on kuitenkin sanonut, että sarja paranee, joten toivossa on hyvä elää.
Poista