"Keväällä 1966 Lila uskoi haltuuni peltilaatikon,
jossa oli kahdeksan muistivihkoa."
jossa oli kahdeksan muistivihkoa."
Oikeastaan heti kun sain Napoli-sarjan ensimmäisen osan, Loistava ystäväni, luettua, aloin odottamaan kuumeisesti jatkoa. Alkuun iski pieni paniikki, kun ensimmäiseksi näki pitkän henkilöluottelon, mutta kun kirjaa alkoi lukemaan, niin kyllähän ne asiat samantien muistuivat mieleen. Tämän pidemmälle ei kannata lukea, jos tuo Loistava ystäväni on lukematta.
Takakannesta: Napolin laitamilla varttuneet ystävykset Elena ja Lila pyristelevät irti
lapsuutensa köyhyydestä, väkivallasta, näköalattomuudesta ja miesten
määräysvallasta. Aikuisuuden kynnyksellä he viskautuvat eri suuntiin:
Lila päätyy naimisiin ja perheyrityksen palvelukseen, mutta Elena
onnistuu pääsemään yliopistoon. Lila nousee älynsä ja tarmonsa ansiosta
lähiympäristönsä vaikuttajaksi sillä
aikaa, kun Elena luovii 1960-luvun Italian opiskelijaliikkeen
poliittisissa tuulissa. Kun tytöt hullaantuvat samaan mieheen,
mustasukkaisuus ja kateus happamoittavat välejä. Toisaalta mutkikas
ystävyys ja hiljainen keskinäinen kilpailu antaa kummallekin uhmakasta,
eteenpäin ajavaa voimaa, eikä yhteenkuuluvuuden tunne häviä.
Uuden nimen tarina jatkaa suoraan siitä, mihin viimeksi päästiin. Elenalla ja Lilalla on edelleen mutkikkaat välit heidän astellessa kohti aikuisuutta. Lila on mennyt nuorena naimisiin ja Elena jatkaa sinnikkäästi opiskeluja. Lilalla on yhä läpitunkeva vaikutus Elenaan vaikka heidän tiensä eroaa pidemmäksikin aikaa Elenan ottaessa Napoliin ja kaikkeen siihen liittyvään etäisyyttä opiskelemalla muualla. Lilan tiukka ote pitää.
"Lilan
jokainen sana kutisti minua. Tuntui kuin kaikki hänen lauseensa,
jopa pikkutyttönä kirjoittamansa, olisivat tehneet tyhjiksi minun ajatukseni - nykypäiväiset, ei lapsuudenaikaiset. Samalla jokainen sivu herätti minussa
omia ajatuksia, ideoita, kirjoitusaiheita, aivan kuin olisin siihen asti elänyt
ahkerassa mutta aikaansaamattomassa tylsyyden tilassa."
jopa pikkutyttönä kirjoittamansa, olisivat tehneet tyhjiksi minun ajatukseni - nykypäiväiset, ei lapsuudenaikaiset. Samalla jokainen sivu herätti minussa
omia ajatuksia, ideoita, kirjoitusaiheita, aivan kuin olisin siihen asti elänyt
ahkerassa mutta aikaansaamattomassa tylsyyden tilassa."
Elena Ferrante onnistuu kuvaamaan taitavasti italialaista elämäntyyliä, niin että minäkin, joka en sitä kovin tunne, uskon käsittäväni jotain. Elenan sisäinen maailma tulee lukijalle näkyväksi ja hänen kauttaan myös Lilan, joka on tosin oikukkampi tapaus. Lilasta ja hänen aikeistaan ei aina voi olla varma. Hän tekee mielensä mukaan ja määräilee. Jossain kohti hänen uhmansa kauhistutti ja sai pelkäämään tarinan jatkoa. Naisilla ei määräämisvaltaa miehiin verrattuna juuri ole, mutta Lila ei sovi hiljaisen ja myötäilevän vaimon muottiin.
Uuden nimen tarina onnistuu siinä, minkä luulin olevan mahdotonta; se on vähintään yhtä hyvä kuin Loistava ystäväni ja armottomasti se ottaa lukijan taas matkaansa Napolin korttelien myllerrykseen. On niin ihanaa olla näin hurmiossa jostain kirjasarjasta, vaikka tässä tapauksessa se tarkoittaa tuskaista odottamista sarjan kolmatta osaa ajatellen. Kaksi osaa siis odottaa vielä suomentamista, enkä malta odottaa❣ 😍
_____________________________________
★★★★★
Elena Ferrante - Uuden nimen tarina
Elena Ferrante - Uuden nimen tarina
(Storia del nuovo cognome, 2012)
Wsoy, 2017
Arvostelukappale
Tämä on minun kesäni eräs must read -kirjoja. Kivaa, että tykkäsit! Ferrante sai jo sarja-avauksessa Italian tuoksumaan kirjan sivuilla, ja ilmeisesti sama linja jatkuu.
VastaaPoistaOih sinulla on tämä vielä edessä! Kyllä vain, sama ihana meno jatkuu<3
PoistaSinun tapaasi minäkin olen tämän sarjan lumoissa. Onneksi molemmat jäljellä olevat osat saadaan suomeksi ensi vuonna: WSOY:n kevätkatalogissa kerrottiin, että kolmas osa ilmestyy tammikuussa ja päätösosa marraskuussa.
VastaaPoistaPuoli vuotta siis pitää vielä sinnitellä:D Onneksi molemmat sentään ilmestyy ensi vuonna, ettei tarvitse kamalan kauaa kärvistellä.
Poista