(On the Banks of Plum Creek, 1937)
Gummerus, 2005
Kuvittanut Garth Williams
Kuvittanut Garth Williams
Omasta hyllystä
"Vankkurien rattaanjäljet eivät jatkuneet enää kauemmaksi, ja isä pysäytti hevoset."
kirjan ensimmäinen lause
Tällä kertaa Ingallsin uudisraivaaja perhe matkustaa vaunuillaan kohti Minnesotaa. Siellä he jäävät asumaan turvemajaan Luumujen poukaman luona. Kun isä on kylvänyt vehnän, hän rakentaa talon, jossa on oikeat lasiset ikkunaruudut ja saraovet.
Olen tutustunut kunnolla Pieneen taloon vasta lukioikäisenä, joten mitään nostalgiaa eivät nämä kirjat herätä. Harmi, ettei kukaan suositellut minulle pienenä näitä. Suloisia ja yksinkertaisia, arkisia tarinoita. Ingallsin perhe tosiaan muuttaa taas ja tässäkin - niin kuin ensimmäisissä kirjoissa - minua jostain kumman syystä viehättää aina nuo kodinrakennuspuuhat. Ensin ollaan vähän huonommissa oloissa ja sitten uusi talo valmistuu ja ihania tavaroita tulee aina lisää tekemään talon vieläkin kodikkaammaksi... Joku siinä viehättää ;)
Tässä kolmannessa kirjassa alkaa myös tapahtua enemmän. Ensimmäiset kirjat kertoivat lähinnä Lauran perheestä, mutta nyt mukaan tulee paljon muita; Laura ja Marja aloittavat koulun nejän kilometrin päässä (Huhhuh, mikä koulumatka mennä jalkaisin! Minä en tuohon kykenisi) ja heidän kanssaan samalla luokalla on mm. Nelli Olsson. Kaikki vähänkään valveutuneet tietävät rasittavan ja snobin Nellin (TV -sarjassa Nellie), joka naljailee jatkuvasti Lauralle ja hänen maalaisuudelleen. Perheen elintaso alkaa myös nousta vaurastumisen myötä.
Nauran edelleen noille suomennetuille nimille kuten Leena (Carrie), Marja (Mary) ja kaikista paras: Kaarle (Charles). Järkyttävää! Ja erittäin häiritsevää.
Nyt näiden kirjojen lukeminen keskeytyy hetkeksi, sillä hyllystä puuttuu tuo seuraavaksi luettava Hopeajärven rannalla. Kaksi seuraavaa sen sijaan löytyy.
Tähtiä: ★★★½
Pieni talo preerialla -sarja:
- Pieni talo suuressa metsässä
- Pieni talo preerialla
- Luumujen poukama
- Hopeajärven rannalla
- Pitkä talvi preerialla
- Pieni kaupunki preerialla
- Onnen kultaiset vuodet
Nämä ovat tosiaan mukavia kirjoja :) itsekin muistan jo lapsena ihmetelleeni noita nimiä... oliko jopa niin että nimet vaihtelivat sarjassa suomennettujen ja suomentamattomien välillä?
VastaaPoistaOi, Pieni talo preerialla! Itse olen lukenut kaikki paitsi Onnen kultaiset vuodet, monet useampaan otteeseen. Ja TV-sarja herättää aina nostalgisia tunnelmia! :)
VastaaPoistaNoanna, olisivat vain jättäneet suomentamatta ne nimet, johan pikkulapset täysin hämmentyy, jos he vaikka joskus alkavat TV-sarjaa katsomaan ja siellä nimet on aivan toisenlaiset.
VastaaPoistaKirjaneito, TV-sarja on kyllä aivan huippu - ihan omaa luokkaansa verrattuna nykypäivänä tuleviin :)
Luumujen poukama on todellakin ihana kirja. Itsekin löysin sen vasta 16-vuotiaana ja olin heti "myyty". Luin kirjan nyt englanninkielisenä.
VastaaPoistaTässä kirjassa on kaikkein pahimmat suomennokset. Nauran aina kuollakseni kohdalle, jossa Lauralle esittäydytään: "Minä olen Kirsi Keisanen ja tuo kamala poika on veljeni Santtu. Eeva Koskinen on opettajamme." XD
VastaaPoistaMutta ihana sarja kuitenkin :) oma lemppari on Onnen kultaiset vuodet ja sitten tuo eka. Ja ihana tv-sarja<3 ja vielä asian vierestä: mulla on koulumatka 3 km, ja kävelen sen talvisin usein molempiin suuntiin. Kilsa lisää tosin voisi olla aika uuvuttavaa.