(1957-2003)
WSOY,2006
Päällys: Marjaana Virta
Päällys: Marjaana Virta
Kirjastosta lainattu
"Tällainen on uneni loppukokeista:
ikkunalla istuu kaksi apinaa kahlittuna ketjuihin,
ulkona lentelee taivas
ja meri ui.
Ihmiskunnan historia, surullinen kuulustelu.
Änkytän ja takeltelen.
Toinen apina kuuntelee virnuillen,
toinen muka torkkuu
mutta kun kysymystä seuraa hiljaisuus,
antaa se vinkin
kalistaen hiljaa ketjua."
ikkunalla istuu kaksi apinaa kahlittuna ketjuihin,
ulkona lentelee taivas
ja meri ui.
Ihmiskunnan historia, surullinen kuulustelu.
Änkytän ja takeltelen.
Toinen apina kuuntelee virnuillen,
toinen muka torkkuu
mutta kun kysymystä seuraa hiljaisuus,
antaa se vinkin
kalistaen hiljaa ketjua."
ensimmäinen runo
Wislawa Szymborska sai Nobelin palkinnon vuonna 1996. Juuri sen takia tähän runoteokseen tartuin. Ja onneksi näin.
Runot aiheuttavat aivoissani mielikuvan oudoista lauseista ja etäisistä tarinoista, joita ei yleensä ymmärrä. Szymborskan runot olivat kuitenkin hyvin tätä päivää ja selkokielellä kirjoitettuja. Uusimmat runot olivat kaikista helpoiten lähestyttäviä, eikä mitään kauheita päättömiä sanaläjiä. Pidin kovasti runoista Vaatteet, Terroristi, hän katsoo, Kirjoittamisen ilo ja Syyskuun 11. päivän valokuva.
Tämä hieman vähensi runokammoani, mutta katsotaan...
Tähtiä: ★★★
"-- Kirjoittamisen ilo.
Ikuistamisen mahdollisuus.
Kuolevaisen käden kosto."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti