(Lumie di Sicilia, 1867-1936)
LIKE, 2009
Kirjastosta lainattu
"Mendola oli palaamassa maatilaltaan, ja kun hänen vaununsa tulivat pienen San Biagio -kirkon kohdalle, hän ajatteli nousta kukkulalla sijaitsevalle hautausmaalle tarkistamaan olivatko Sacramentoiksi kutsuttua vartija Nocio Pampinaa koskevat kunnalle osoitetut valitukset aiheellisia."
kirjan ensimmäinen lause
Kirja sisältää 19 tarinaa- ja niin kuin takakannessa sanotaan, ne tuntuvat yhä ajankohtaisilta; Eksyneitä ja itseään etsiviä ihmisiä, rakastuneita, huono-onnisia, petollisuutta, mustasukkaisuutta... Tartuin siis pitkästä aikaa novelleihin, sillä onhan kirjailija Nobel-palkittu!
Novelleissa oli hyvin kiehtovat alut, sillä ne saivat välittömästi mielenkiinnon heräämään. Piti nimittäin lukea hieman pidemmälle, jotta aukeaisi, että mistä tarinassa on kyse. Henkilöhahmotkin tulivat tutummiksi kymmenen sivun aikana verrattuna joihinkin yli viidensadan sivun jättiromaaneihin.
Novelleissa oli julmia ihmiskohtaloita: Mizzarron korppi (kun ei ajoissa osaa lopettaa), Ääni (tyttö, joka käyttää tilaisuuden hyväkseen), Hyvästi, Leonora! (mustasukkainen mies, jonka mustasukkaisuus menee jo yli), Cinci (nuoruuden älyttömyyksiä); Elämältä huonot kortit saaneita ihmisiä: Pienen kyttyräselkäisen mietteitä (ei niin imartelevan ulkomuodon saanut nainen), Kolmas poika (äidin häpeä), Muotokuva (äidinrakkautta vaille jäänyt), Palvelijattaria (tyranni-isä) ja olipa siellä yksi hauskakin: Ruukku (saita mies saa opetuksen).
Tarinat käsittää aivan uudella tavalla, kun lukee kirjan loppuun kirjoitetut jälkisanat, koskien juurikin noita novelleja sekä itse kirjailijan elämää. Lyhyesti kerrottuna Luigi syntyi kaksi kuukautta liian aikaisin äidin säikähdettyä kolerasta parantuneen miehensä nääntynyttä ja kalpeaa ulkonäköä. Luigin ja isä suhde tärveltyi, kun isä sai pojan serkkunsa kanssa ja Luigin isosisko sai hulluudenoireita. Kaksi kertaa mies rakastui, mutta kolmannella kerralla hänet melkein pakkonaitettiin, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Luigi teki lupauksen itselleen, ettei meni koskaan naimisiin, mutta kollega kuitenkin ehdotti naimakauppaa ja suurten myötäjäisten takia Luigi suostui. Myöhemmin vaimon mielenterveys horjui, hän oli mustasukkainen ja lopulta sekosi täysin. Luigi halusi kuolla, tytär Lietta yritti itsemurhaa, vaimo yritti murhata Luigin... 16 vuotta Luigi jaksoi vaimoaan, kunnes lasten pyynnöstä tämä vietiin lopullisesti sairaalaan.
Armottomia ihmiskuvauksia - ja ripaus toivoa. Suosittelen varsinkin novelleja yleensä karttaville.
Tähtiä: ★★★½
Minusta Pirandellon novellit ovat hienoja. Kiva, että esittelet niitä. Olen lukenut myös toisen suomennetun kokoelman nimeltä Ahdas frakki.
VastaaPoistaAhtaasta frakista taisikin olla maininta kirjan takakannessa, pitänee joskus tutustua :)
PoistaPirandello on kiinnostanut jo jonkin aikaa ja hiljattain hankinkin hyllyyni tuon Margitin mainitseman Ahdas frakki -kokoelman. Vielä en ole sitä kuitenkaan lukenut. Mukavaa kuulla että pidit!
VastaaPoistaLue ihmeessä, niin voit kertoa onko sekin todella tutustumisen arvoinen (luulen kyllä vahvasti niin) :)
Poista