Eino Leinon Helkavirsiä -sarjakuvan voimalla uskaltauduin tarttumaan muutamaan runokirjaan ennen kuin vuosi ehtii vaihtua ja runosaldo jäädä pyöreään nollaan. Ja kuinkas näiden kahden runoteoksen kanssa lopulta kävi. Osaksi hyvin! Olin yllättänyt. Olen nimittäin pitänyt runoja hankalana lajina. Niihin kiinni pääseminen on hankalaa, joka osaksi johtuu siitä, etten ole tottunut niitä lukemaan. Joskus vastaan tulee yksittäisiä sykähdyttäviä lauseita mutta kokonaisuus jää ymmärtämättä. Nyt kävi tosin.
Aurinkokiven kirjoittaja Octavio Paz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990. Kirja koostuu pelkästä yhdestä runosta. Aurinkokivi on surrealistinen teos, siinä ilmenee elämän monimuotoinen kirjo ja runo on hyvin ymmärrettävä, vaikka ei olisi tottunut niitä sen kummemmin tulkitsemaan. Sitä ei voinut jättää kesken, vaan se oli luettava yhdeltä istumalta.
"-- minä en ole mitään, vain pitkä haava,
tyhjyys jonka läpi ei enää kukaan kulje,
läsnäoleva vailla ikkunoita, ajatus
joka palaa, toistaa ja heijastaa itseään
ja häviää omaan läpinäkyvyyteensä,
katseen halkoma tietoisuus
joka näkee katselevansa itseään kunnes hukkuu
kirkkauteen--"
Salvatore Quasimodo sai puolestaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1959. Ja äkkiä on ilta on niitä runoteoksia, joista ei kaikkea ymmärrä, jotain hienosti kirjoitettuja pätkiä sieltä pomppaa silmään, mutta kaikkea ei voi ymmärtää. En kylläkään tuskastunut lukiessa, vaan annoin mennä. En enää jaksa stressata sitä avautuuko jonkun tietyn runon merkitys minulle. Se avautuu jos on avautuakseen.
"Ja kuinka olisimme laulaneet
kun vieras jalka painoi sydäntämme;
toreille hylättyjen vainajien luona
kovaksi jäätyneellä nurmella; kun lapset
valittivat kuin karitsat; kun musta huuto pääsi
äidiltä joka löysi poikansa
lennätintolppaan ristiinnaulittuna?
Pajujen oksiin valan mukaisesti
myös meidän kanteleemme ripustettiin,
sureva tuuli niitä vapisutti."
Pajujen oksiin
Yhdestä hyvin positiivisesta kokemuksesta huolimatta jatkan jatkossa edelleen skeptisesti runomatkaani.
_______
Octavio Paz - Aurinkokivi
(Piedra de sol, 1957)
WSOY, 1990
Graafinen suunnittelu: M-L Mukka
Graafinen suunnittelu: M-L Mukka
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Salvatore Quasimodo - Ja äkkiä on ilta
Kirjayhtymä, 1962
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★½
Tähtiä: ★½
Olipa mukavaa - ja yllättävää - nähdä otsikossa Quasimodon Ja äkkiä on ilta. Minulta tulee siitä postaus tammikuun alussa Kuukauden nobelisti -sarjassani (on jo ajastettu). Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jotkut Quasimodon runot ovat aika hankalia, eivät avaudu helposti.
VastaaPoistaYllätän välillä itsenikin lukemalla kirjoja mukavuusalueeni ulkopuolelta :) Pitää tulla lukemaan, sillä mielenkiintoista kuulla mitä sinä siitä olet ajatellut.
Poista