"Bobby Jones asetti pallonsa tiille, heilautti mailaansa, veti sen
hitaasti taakse ja iski lopulta palloaan nopeasti kuin salama."
kirjan alku
Loppu häämöttää jo Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteessa ja minun kohdallani se tarkoittaa pientä loppukiriä. Tämän dekkarin lisäksi olisi tarkoitus vielä kolmesta kirjasta postata - onneksi joululoma! Tällä kertaa päähenkilönä ei olekaan itsetietoinen Poirot, vanha neiti Marple tai nuuskiva pariskunta Tommy ja Tuppence, vaan nyt ollaan jonkun aivan muun äärellä.
Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen miehen joka on kuolemaisillaan. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin "tapaturmiin". Takakansi
Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.
Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.
Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.
"Mistä hän sen tietää?" Bobby kysyi ymmällään.
Frankie huokaisi raskaasti.
"Tavalla
tai toisella tämä alku tuntuu menneen vikaan", hän sanoi. "Kuuntele nyt
rauhallisesti, Bobby, ja yritä käsittää mitä minä sanon. Tiedän että
sinun aivosi ovat jotakuinkin mitättömät, mutta pitäisi sinun tämä
pystyä käsittämään, jos keskityt kunnolla."
Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.
_______
Agatha Christie - Askel tyhjyyteen
(Why Didn't They Ask Evans?, 1934)
WSOY, 1981
Päällys: Pekka Kuronen
Päällys: Pekka Kuronen
Omasta hyllystä
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★
Muita postauksiani:
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)
Tämää on niitä Christien dekkareita, jonka tyhjänpäiväistä suomenkielistä nimeä voi ihmetellä. Alkuperäinen on niin naseva.
VastaaPoistaAina ei tosiaan nuo suomennokset kohtaa alkuperäisten kanssa, mutta on sitä pahempiakin kuultu :)
PoistaTämä oli tosi hyvä. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja Lars Svedbergin ääni sopi tähän aivan loistavasti. Varmaan kuuntelen vielä uudelleenkin. :) Minullakin on loppukirin paikka. Just kävin tänään kirjastossa ja yksi Tommy & Tuppence lähti mukaan. Pari dekkaria on omassakin hyllyssä, eli voin pitää Christie-pirskeet vaikka välipäivien aikaan. :)
VastaaPoistaMinä en ole vielä löytänyt äänikirjojen maailmaan, vaikka matkoilla ne olisivatkin todella käteviä. Christie-pirskeet kuulostaa hyvältä!
Poista