"Sinut siirrettiin huoneeseeni joskus alkukesästä."
kirjan alku
Rakastuin Tiina Raevaaran tänä vuonna ilmestyneeseen Yö ei saa tulla -romaaniin ja nyt sain viimein käsiini hänen toisen teoksensa En tunne sinua vierelläni, joka on Runeberg-palkittu novellikokoelma. Se sisältää 14 novellia surrealistisin elementein; "--kaappaavat lukija vierailulle ihmisen ja luonnon yhtymäkohtiin, uniin ja alitajuntaan, kuoleman ja elämän kiertokulkuun."
Nuori mies etsii kohtaloaan sudenkorennoista, vaatekaapissa piileskelevä tuntematon vie Matildan elämän ja herra Gordon päätyy hoidettavaksi lintujen sairaalaan. Melkein mitä vaan voi tapahtua näissä Raevaaran novelleissa, joissa luonto on erittäin vahvasti läsnä, eikä muuten millään tavanomaisella tavalla. Mikään ei Raevaaran novelleissa ole tavanomaista ja odotettavissa olevaa. Ne yllättävät ja laittavat pohtimaan. Ne ovat ahdistavia, kauniita, pelottavia, sydämellisiä. Ja ennen kaikkea outoja. Maailma on vinksallaan.
Pidin siitä, etteivät novellit aukea ensimmäisen lauseen aikana, vaan pitkin matkaa paljastuu uusia ullottuvuuksia ja joissain voi aluksi vain arvailla mistä on kyse. Ne eivät heti alussa ala selittämään kuka on kyseessä ja minkälainen tilanne, vaan pää edellä hypätään mukaan kohti tuntematonta.
"Palaan paikkaan joka on yhtaikaa kuollut ja elävä; joka pystyy samaan aikaan mädäntymään ja tuottamaan mädästä uutta elämää. Suo kasvaa pinnalta ja kuolee sisältä, samanaikaisesti, tuhansien ja taas tuhansien vuosien ajan."
Novelleissa on tunnistettavissa niitä elementtejä, joista Yö ei saa tulla -kirjassa pidin kovasti; maagisia ja pelottavia elementtejä kuten taru sudenkorennosta, joka ompelee nukkuvien lasten silmät umpeen. Monta muutakin novellia olisin mielelläni lukenut myös ihan pidempinä romaaneina ja suosikkeihini lukeutuu Anobium pertinax (kuolemankellot seinän sisällä ja äiti syntyy uudestaan koirasta), Kaivo (katselija on aluksi ärsyyntynyt saamastaan kummallisesta maalauksesta, mutta tarkemmin katsoessaan hän alkaa nähdä siinä muotoja "ja ajoittain lähes elävää hehkua". Hän tuijottaa maalausta ja siinä alkaa tapahtua), Kiitos kaikesta (maailma paljastuu kokeiluksi, eläminen testiksi).... Kirjassa on niin paljon hyviä novelleja, että voisin itseasiassa luetella kaikki.
Novellikokoelmalla on aivan ihana kansi ja nyt tämän jälkeen arvostan niin paljon Raevaaran tarinankerrontaa, joka tempaisee välittömästi mukaansa. Kaiken tämän yllämainitun voi ymmärtää vain lukemalla novellit. Ne on koettava itse.
Pidin siitä, etteivät novellit aukea ensimmäisen lauseen aikana, vaan pitkin matkaa paljastuu uusia ullottuvuuksia ja joissain voi aluksi vain arvailla mistä on kyse. Ne eivät heti alussa ala selittämään kuka on kyseessä ja minkälainen tilanne, vaan pää edellä hypätään mukaan kohti tuntematonta.
"Palaan paikkaan joka on yhtaikaa kuollut ja elävä; joka pystyy samaan aikaan mädäntymään ja tuottamaan mädästä uutta elämää. Suo kasvaa pinnalta ja kuolee sisältä, samanaikaisesti, tuhansien ja taas tuhansien vuosien ajan."
Novelleissa on tunnistettavissa niitä elementtejä, joista Yö ei saa tulla -kirjassa pidin kovasti; maagisia ja pelottavia elementtejä kuten taru sudenkorennosta, joka ompelee nukkuvien lasten silmät umpeen. Monta muutakin novellia olisin mielelläni lukenut myös ihan pidempinä romaaneina ja suosikkeihini lukeutuu Anobium pertinax (kuolemankellot seinän sisällä ja äiti syntyy uudestaan koirasta), Kaivo (katselija on aluksi ärsyyntynyt saamastaan kummallisesta maalauksesta, mutta tarkemmin katsoessaan hän alkaa nähdä siinä muotoja "ja ajoittain lähes elävää hehkua". Hän tuijottaa maalausta ja siinä alkaa tapahtua), Kiitos kaikesta (maailma paljastuu kokeiluksi, eläminen testiksi).... Kirjassa on niin paljon hyviä novelleja, että voisin itseasiassa luetella kaikki.
Novellikokoelmalla on aivan ihana kansi ja nyt tämän jälkeen arvostan niin paljon Raevaaran tarinankerrontaa, joka tempaisee välittömästi mukaansa. Kaiken tämän yllämainitun voi ymmärtää vain lukemalla novellit. Ne on koettava itse.
_______
Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni
Teos, 2010
Graafinen suunnittelu: Timo Ketola
Graafinen suunnittelu: Timo Ketola
Laitan lukulistalle! Olen päättänyt yrittää tutustua enemmän novelleihin. En ole oikein tykännyt niistä, mutta olen huomannut, että taidan olla väärässä. Erityisesti tykkään sellaisista, joissa on maagisia elementtejä.
VastaaPoistaKannattaa Serentis! Tässä sitä magiikkaa ja kummallisia asioita riittää. Itsekin vieroksun vähän novelleja, mutta tästä Raevaraan kokoelmasta nautin!
Poista