"Rouva Beresford käännähti divaanilla
ja tuijotti synkkänä ulos ikkunasta."
kirjan alku
Rikos yhdistää kirjassa on 15 rikoskertomusta, joita ratkovat Christien hauska - joskin vähemmän tunnettu - Beresfordin pariskunta, Tommy ja Tuppence.
Kansainvälinen Etsivätoimisto kaipaa uutta verta ja Tommy ja Tuppence saavat sen pyöritettäväkseen ja luotsaakseen sen kohti menestystä ennen kuin koko paikka menee konkurssiin. Vauhtiin päästäkseen Tuppence vähän kyseenalaisesti avittaa ensimmäisen tapauksen kanssa, josta seuraakin mainetta ja kunniaa ja sen johdosta taas koittaa kiireiset ajat, jolloin pariskunta saa ratkaistavakseen mitä erilaisempia juttuja: jalokivivarkaus, pari pelastumista väkivaltaisesta kuolemasta, kadonnut nainen, rakkausasioissa auttaminen...
"Eivätkö Bluntin Etevät Etsivät olekin olleet hurjan menestyksekkäitä? Voi Tommy, minusta tuntuu että me olemme harvinaisen älykkäitä. Se aivan pelottaa minua aina silloin tällöin."
Sinänsä aika harmittomilta tuntuvia tapauksia, joissa ei Christien muiden kirjojen tapaan tarvitse liikoja pelätä. Pidän enemmän kokonaisista tarinoista, sillä nämä ovat enemmänkin lyhyitä novelleja, jotka eivät suoraan liity toisiinsa. Niin lyhyen sivumäärän takia on vaikea luoda uskottavaa rikostarinaa, joilloinka tapausten ratkaisutkin tuntuivat liian helposti selvitetyiltä ja jopa itsestäänselvyyksiltä - tai päinvastoin, tuulesta temmatuilta jutuilta.
Tommyn ja Tuppencen hauskaksi parivaljakoksi tekee heidän välinen pieni kilpailu ja toisille harmiton naljailu, vaikka myönnettäköön, etteivät he aivan Poirot'n veroisia ole. Mutta Poirotteja (kieliopillisesti 10+) mahtuukin vain yksi tähän maailmaan. Kirjasta voisi bongata myös dekkarien lukuvinkkejä, sillä melkeinpä jokaisessa tarinassa Tommy testaa jonkun toisen salapoliisin metodeja kuten Sherlock Holmesin, Hercule Poirot'n, Isä Brownin ja sitten joitain vähemmän tuttuja nimiä kuten Roger Sheringham, tohtori Fortune...
"Eivätkö Bluntin Etevät Etsivät olekin olleet hurjan menestyksekkäitä? Voi Tommy, minusta tuntuu että me olemme harvinaisen älykkäitä. Se aivan pelottaa minua aina silloin tällöin."
Sinänsä aika harmittomilta tuntuvia tapauksia, joissa ei Christien muiden kirjojen tapaan tarvitse liikoja pelätä. Pidän enemmän kokonaisista tarinoista, sillä nämä ovat enemmänkin lyhyitä novelleja, jotka eivät suoraan liity toisiinsa. Niin lyhyen sivumäärän takia on vaikea luoda uskottavaa rikostarinaa, joilloinka tapausten ratkaisutkin tuntuivat liian helposti selvitetyiltä ja jopa itsestäänselvyyksiltä - tai päinvastoin, tuulesta temmatuilta jutuilta.
Tommyn ja Tuppencen hauskaksi parivaljakoksi tekee heidän välinen pieni kilpailu ja toisille harmiton naljailu, vaikka myönnettäköön, etteivät he aivan Poirot'n veroisia ole. Mutta Poirotteja (kieliopillisesti 10+) mahtuukin vain yksi tähän maailmaan. Kirjasta voisi bongata myös dekkarien lukuvinkkejä, sillä melkeinpä jokaisessa tarinassa Tommy testaa jonkun toisen salapoliisin metodeja kuten Sherlock Holmesin, Hercule Poirot'n, Isä Brownin ja sitten joitain vähemmän tuttuja nimiä kuten Roger Sheringham, tohtori Fortune...
Ihan mukava kirja, ei Christien parasta tuontantoa, joten ensi kerralla taas luvassa normaali, täyspitkä dekkari.
_______
Agatha Christie - Rikos yhdistää
(Partners in Crime, 1929)
WSOY, 1997
Päällys: M. Tuominen
Päällys: M. Tuominen
Omasta hyllystä
Agatha Christie 125-vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★
Agatha Christie 125-vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti