Katariina Souri - Valkoinen varjo

Valkoinen varjo - Katariina Souri

Tammi, 2015
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen
Kannen kuvamateriaali: Istockphoto, Mika Tuominen

Kirjastosta lainattu

"Mona pelkäsi nukkua äidin talossa."

kirjan alku 

Valkoinen varjo aloittaa Musta Mandala -trilogian.

Mona Malinilla on oma liike, jossa hän myy tekemäänsä taidetta, mutta rahallisesti liike ei ota tuottaakseen. Asiakkaansa pyynnöstä hän järjestää Mandalan teko -kurssin, jonka johdosta Monan ystävä Pia saa idean järjestää samainen kurssi ulkosaaristossa, Pian vanhempien kesähuvilalla. Mona näkee välillä näkyjä todentuntuisista tilanteista, jotka alkoivat Monalle velkaa jääneen miehen löydyttyä kuolleena.

Toinen päähenkilöistä on Roni Arosuo, joka kärsii tuomiotaan vankimielisairaalassa ja häneen ollaan käyttämässä vielä laillistamatonta hoitomuotoa. Tähän liittyvän erään ongelman ratkaisemiseksi ylilääkäri Sammatti päättää viedä Ronin saartistoon Monan järjestämälle mosaiikkikurssille. Muidenkin kurssilaisten motiivit paljastuvat epäilyttäviksi ja heidän töidensä kautta Mona pääsee näkemään salattuja asioita kykynsä takia.

Päähenkilö Mona tuntui kaukaiselta, eikä kovin samaistuttavalta mikä on aika ikävä asia, sillä melkein kaikki muutkin henkilöt olivat liian mustavalkoisia. Ymmärrettävimmiksi henkilöiksi muodostui varmaan ylilääkäri Sammatti, jolla oli inhimillinen halu jättää jotain jälkeensä tähän maailmaan ja eläkeikäkin lähestyy huolestuttavan nopeasti, sillä mitään läpimurtoa ei ole vielä tullut, sekä Roni, jolla ei näyttäisi olevan elämää enää edessä, mutta jolle tarjoutuu harvinainen tilaisuus vapauteen. Muut olivat tosiaan kovin outoja.

Kirjan tunnelma tuntui jotenkin väärältä: se oli liian kepeä sisältöön verrattuna. Tai sitten on ajateltu lukijan olevan helpompi tarttua kirjaan, jos se ei aivan synkkäö ole. Yö ei saa tulla -romaanin jälkeen olisin kuitenkin kaivannut jotain samankaltaista tunnelmaa. Aihe kuitenkin oli sen verran synkkä ja mystinen ja nyt oltiin (kärjistettynä) melkeinpä chick-lit tunnelmissa, joten ne eivät oikein tukeneet toisiaan ja minulle jäi lukijana ristiriitainen olo.

Dekkariksi ei kirjaa oikein voi sanoa, sillä se ei keskity alussa tapahtuneeseen murhaan, vaan joihinkin aivan toisiin asioihin ja lopussa sitten syyllinen yhtäkkiä paljastuu, vaikka muuten koko asia on kirjassa aika mallikkaasti sivuutettu. Syyllistä en arvannut, mutta miten olisinkaan voinut. Aivan tuulesta temmattu koko juttu.

Kaikesta huolimatta en panisi pahitteeksi jatko-osien lukemista, joten jotain Souri on oikein tehnyt.

Tähtiä: ★★★

Musta Mandala -trilogia

Valkoinen varjo

Sammunut sydän (syksy 2015)

Kadonneet kasvot (talvi 2016)