Kotimainen spefi x3

Olenkin lähiaikoina kunnostautunut oikein kunnolla spekulatiivisen fiktion kohdalla - tästä ei varmaan ole kaukana hyppäys itselleni vielä vieraammalle maaperällä eli fantasiaan. Niputan tähän samaan kolme spefi-kirjaa lyhyine arvioineen. Ja huomatkaa, kaikki vieläpä kotimaisia. Suomi100-projekti tekee selvästi hyvää kotimaiseen kirjallisuuteen tutustumiselleni.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Takakannesta: Naakkamestari on Tampereelle vuoteen 1900 sijoittuva kertomus, joka yhdistää vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia. Valumestari Lundanin verstas on Ennin koti. Hän kaipaa joka päivä vanhempiaan, jotka eivät koskaan tulleet hakemaan häntä. Eräänä aamuna Enni löytää naakan – ja hänen elämänsä muuttuu. Täysin.

J. S. Meresmaa voitti tekstillään Robustoksen pienoisromaanin kirjoituskilpailun 2015 ja siinä on samaa tunnelma kuin kannessa: jotain vanhanaikaista ja ilotonta, mutta pilkahdus toiveikkuutta linnun muodossa. Ennin elämän aamut alkavat kankeasti talossa, jota ei aivan voi kodiksi kutsua. Siellä hänen on tehtävä töitä pitääkseen katon päänsä päällä, mutta oikeasti tytttö kaipaa vain vanhempiensa luokse. Toive, joka ei näytä toteutuvan.

"Se antoi minun, ja avuttoman luontokappaleen luottamus
kuristi kurkkuani. Se uskoi, etten tekisi sille mitään pahaa."

Surumielisyys ja alakuloisuus valtaa mielen Ennin tarinaa seuratessa. Nokisessa maailmassa kirkko esitetään julmana ja virkavalta epäluotettavana. Valtaväestön vieroksumat ursiinit aiheuttavat kahinoita kapinoiden epätasa-arvoisuutta vastaan. Naakkamestari on hyvin napakka kirja vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta ja toimii varmasti matalankynnyksen teoksena lukijalle, joka haluaa tutustua kyseiseen genreen.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset. Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

Takakannesta: Toukokuussa 1819 nuori Iax Agolaskyn lähtee professori Moltiquen apulaisena pitkälle matkalle kohti Luoteis-Venäjää. Tutkimusretken tarkoitus on etsiä alueella huhutusti elävän metsänkansan jäseniä. Heitä löytyykin, mutta heillä on häntiä, koko vartalon peittävää karvoitusta, pimeässä näkeviä silmiä… Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä – ja onko sillä merkitystä? Tutkimusretkikuntaa avustavilla työmiehillä on puolestaan metsänkansan varalle omat julmat suunnitelmansa…

Romaani perustuu Pekka Nikruksen valokuvasarjaan Varjojen lapset ja sen synopsikseen. Tarinaa värittää visuaalisesti valokuvasarjan kuvat, jotka ovat kieltämättä häiritsevän kiehtovia. Itse tarina on paikoitellen synkkä, mutta kiinnostava. Iax Agolaskyn seuraa vierestä professorinsa tutkimuksia ja dokumentoi päiväkirjaansa yhteisen matkan vuodesta 1819 vuoteen 1823. Osa muistiinpanoista on kadonnut jättäen aukkoja tarinaan, mutta niistä kuitenkin muodostuu selkeä kuva retkikunnan touhuista.

"Aikuinen mies. Ei ei. Tyhjennän rakkoni, suoleni lakanoille, joita ei ole pesty kuukausiin. Herrani, sinäkö siinä? Tämän takiako lähdimme Ranskasta, löytääksemme apinan itsestämme? Olet suuri ja viisas."

Kirja hämärtää rajan ihmisten ja eläimenpiirteet omaavien lasten väliltä ja loppua kohden mentäessä ihminen näyttäytyy jopa eläimellisempänä ja raaempana. Koin lukemisen välillä vähän epämiellyttäväkin, mutta taidokkaasti kirjoitettu teksti onnistui kuljettamaan minua aina vain eteenpäin. Tiivistunnelmainen Paflagonian perilliset on ajankohtainen kirja tarttuessaan erilaisuuteen ja siihen suhtautumiseen.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 


Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita

Takakannesta: Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva – ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Tytöt päätyvät luostariin erinäisistä syistä ja Maresi on tullut sinne köyhästä perheestä neljä vuotta sitten. Hän on yhä noviisina, joka pitää eniten Aarrekammiosta, jossa kirjahyllyt ulottuvat lattiasta kattoon. Maresi etsii vielä omaa tehtäväänsä ja kutsumustaan yhteisössä.

Kiinnostavinta antia olivat uskomukset Alkuäidistä ja rituaalit. Maresi on hyvin naisvoittoinen kirja, sillä luostariin ei ole miehillä pääsyä. Tarinassa esiintyvät miehet ovat hyvin väkivaltaisia ja julmia. Kirja etenee rauhallisesti siihen asti, kunnes näkyy merkkejä laivasta horisontissa, jonka jälkeen tapahtumat juoksevat eteenpäin. Kantavin teema on itsensä löytäminen ja rohkeus yrittää. Maresi aloittaa kolmiosaisen sarjan.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

★★★
J. S. Meresmaa - Naakkamestari

Robustos, 2016
Kansi: Mika Vaaranmaa

Kirjastosta

★★★
Virve Sammalkorpi - Paflagonian perilliset

Karisto, 2016
Valokuvat, piirrokset: Pekka Nikrus

Kirjastosta

★★★½
Maria Turtschaninoff - Maresi. Punaisen luostarin kronikoita

(Maresi. Krönikor från Röda klostret, 2014)

Tammi, 2014
Kansi: Laura Lyytinen

Kirjastosta