Nele Neuhaus - Lumikin on kuoltava (Dekkariviikko)

"Ruosteiset rautaportaat olivat kapeat ja veivät jyrkästi alas. 
Hän hapuili katkaisijaa seinältä."

kirjan alku

Dekkariviikolla olen lukenut enimmäkseen vanhempaa kirjallisuutta, mutta viikon päättää tänä vuonna suomennettu Nele Neuhausin Lumikin on kuoltava. Kirjan liepeen mukaan hän on Saksan tämän hetken myydyin rikoskirjailija. Lumikin on kuoltava on osa sarjaa, mutta ei ensimmäinen osa.

Punainen kuin veri, musta kuin eebenpuu...

Nainen putoaa kävelysillalta liikenteen sekaan, ja huhutaan että hänet tyrkättiin. Oudon tapauksen tutkinta vie Pia Kirchhoffin ja Oliver von Bodensteinin pieneen saksalaiskylään, jota painaa kammottavan rikoksen varjo. Sieltä katosi vuosia sitten jäljettömiin kaksi 17-vuotiasta tyttöä, Lumikki ja Laura. Heidän murhastaan syytettiin toisen poikaystävää Tobiasta, joka nyt on palannut kylään vapauduttuaan vankilasta. Sillalta pudonnut nainen on juuri Tobiaksen äiti. Onko pojalla osuutta tähänkin?

Tobias on kaikkea muuta kuin tervetullut palatessaan, ja omatoimiset lynkkausjoukot hiovat veitsiään. Mutta kun jälleen katoaa nuori tyttö, kylään hiipii kauhu. Historia näyttää toistavan itseään. Yksimielisiä paikalliset ovat vain siitä, että poliisille ei puhuta. Pääsevätkö Pia ja Oliver läpi vaikenemisen muurin ennen kuin aika loppuu kesken? Takakansi

Huomaan, että viime aikoina on tullut luettua useampikin kirja pojasta, joka palaa kotiin vankilasta: Jonesin Kotiinpaluu, Steinbeckin Vihan hedelmät ja Lumikin on kuoltava jatkaa samaa teemaa. Ei auta vaikka ihminen on tuomionsa istunut, sillä muiden silmissä syyllinen-leima säilyy otsassa kirkkaana. Poliisit yrittävät tutkia hämärää tapausta, joka johdattaa väkisin heidät vanhojen tapahtumien ääreen, mutta kyläläiset eivät halua jakaa tietojaan eivätkä varsinkaan palata muistelemaan menneisyyden kauheuksia. Koko kylä tuntuu olevan samassa juonessa mukana. Monilla on omat painolastinsa, joiden he eivät halua tulevan kaikkien tietoisuuteen.

Juuri kun luulee, että syyllinen selviää ja miettii mitä enää voisi tapahtua, niin juoni heilahtaakin päälaelleen. Asiat eivät olekaan olleet niin yksinkertaisia kuin miltä ne ensisilmäykselle näyttivät. Epäiltyjä riittää, kun juuri kellään kyläläisellä ei näytä olevan puhtaat jauhot pussissa. Minuun vetoaa ihmisvilinä ja tapahtumien kiivas tahti. Hieman mutkikkaammatkaan juonikuviot eivät säikäytä, vaikka tämän kirjan perässä ei mitenkään erityisen hankalaa ollut pysyä.

Pia Kirchhoffin ja Oliver von Bodensteinin ovat mainio parivaljakko, mutta rupesinpa ajattelemaan, että harvemmin dekkareissa näkee nais-nais- tai mies-miesparia. Ehkä niitäkin löytyy, mutta määrällisesti varmasti paljon vähemmän. Lieneekö tarkoitus vedota molempiin sukupuoliin? Vai saada päähenkilöiden välille sutinaa?

Niin tai näin, Lumikin on kuoltava on erittäin tervetullut dekkareiden laajaan joukkoon ja voisin lukea sarjasta lisää kirjoja. Intensiiviset 556 sivua hupenivat nopeasti. Tämän myötä dekkariviikko saatiin päätökseen blogissani ja luvassa on varmaan vielä jonkinlainen yhteenveto kaikista luetuista.
_______ 

 
Nele Neuhaus - Lumikin on kuoltava

(Schneewittchen muss sterben, 2010)

WSOY, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½