Anneli Kanto - Pyöveli

Pyöveli - Anneli Kanto

Gummerus, 2015

Kirjastosta lainattu

"Isäni on pyöveli ja minustakin tulee pyöveli."

kirjan alku 

Blogeissa positiivisesti vastaanotetun Pyövelin sain viimein käsiini. Enkä irti halunnut päästää.

Pyöveli on tarina kolmesta miehestä, jotka osuvat samaan kaupunkiin, ja joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Johann on pyövelin poika, joka tarkoittaa että hänestäkin pitäisi tulla pyöveli isänsä jälkeen, mutta poika päättää tapella käsitystä vastaan. Kihlakunnantuomari Wisander yrittää opettaa Johannille pyövelin välttämättömyydestä ja oikeuden ja järjestyksen ylläpitämisestä. Kaupunkiin saapuu myös salaperäinen apteekkari Eggerts kaukaa muualta, jolta on rahat ja todistukset varastettu.

Tämän fiktiivisen tarinan taustalla on ihan oikeita tapahtumia ja henkilöitä kuten 1670-luvun noitavainot ja 40 vuotta pyövelinä toiminut Heikki Hakalainen. Tarina voisi olla oikeasti tapahtunut, sen verran aidolta ja elävältä tuo Kanton kuvaama ajanjakso tuntuu.

1600-luvun Pohjanmaa ei näyttäydy kovinkaan koreana paikkana. Suurimmat puistatukset aiheuttivat mielipuolisena näyttäytyvä rangaistusjärjestelmä, joka nykyaikaan verrattuna on todella raju, eikä edes oikeudenmukainen. "Laki on turva. Ei sitä tarvitse pelätä. Ei laki rankaise kunniallisia ihmisiä. Syyttömiä ei piiskata tai hirtetä. Oikeus rankaisee niitä, jotka ovat rikkoneet lakia ja tehneet kanssaihmisilleen vahingon." Enpä voisi väittää haluavani syntyä tuohon aikakauteen. Noitavainotkin on todella hullulta tuntuva ajatus, jossa naiset voivat leimaantua noidiksi ihan mitättömistä syistä ja väärinymmärrrettyjen asioiden vuoksi. Oikeus omiin valintoihin ei tunnu olevan kovinkaan kummoinen.

Pyövelin työ ja muiden ihmisten suhtautuminen häneen oli mieleenpainuvaa. Hän toteuttaa tuomarin päätökset käytännössä, joten hän on hyvinkin oleellinen osa yhteiskuntaa siihen aikaan, mutta muut ihmiset eivät halunneet missään nimessä olla tekemisissä hänen kanssaan. Kapakassa pyövelin paikka on ulkopuolella, eikä häneen otettu millään tavalla kontaktia. Hän on eriarvoisessa asemassa kuin muut. Itse työ on hyvin raskasta, sillä lainkaan nojalla ihmisten tappaminen ei mahda tuntua hyvältä tai oikeutetulta loppujen lopuksi. Tämän kysymyksen kanssa Johann joutuu painimaan ja lopulta ymmärtääkin tuon ristiriidan ajatustensa ja hänen tekojensa välillä. Mutta kai sitä on pakko uskoa tekojensa (ja ammattinsa) olevan täysin oikeutettu ja perusteltu, sillä ei sitä muuten pystyisi tekemään.

"Ihmettelen, miksi tuomarit ja papit puhuvat Jumalan armosta, kun eivät itse osoita sääliä. Jos Jumala on rakkaus, niin kuin he sanovat, miksi hän sallii köyhiä, tietämättömiä naisia kidutettavan ja mestattavan. Saatanan olemassaolo tuntuu minusta uskottavammalta kuin Jumalan, mutta mihin Paholaistakaan tarvitaan, kun ihmisten pahuutta riittää yllin kyllin."

Alun hahmottamisongelmien jälkeen tarina pääsi kunnolla vauhtiin, eikä tarvinnut pysähtyä miettimään kenestä henkilöstä on kyse, sillä minäkertojat vaihtelevat. Alussa mainittujen kunkin kolmen miehen elämäntarinat sulautuvat yhteen muodostaen ehjän kokonaisuuden ja laajan kokonaiskuvan kylän elämästä. Näiden kolmen miehen kautta pääsemme tirkistelemään erilaisissa asemissa olevien kyläläisten koteihin ja näemme tapahtumat laajemmassa mittakaavassa, aina vähän eri perspektiivistä katsottuna.

Kanto on kirjoittanut hienoa, ajatuksia herättävää tekstiä. Juoni on oikein vetävä ja tarina porskuttaa hyvää vauhtia eteenpäin. Pyöveli on historiallinen romaani minun mieleeni - josta tulikin mieleeni, että Kaari Utrion lukeminen on jäänyt parina viime vuonna todella vähiin (mitättömään määrään - nolla). Historiaan tutustuu mielellään tällä tavalla, vaivattomasti viihteen kautta.

Anneli Kannolta on aikaisemmin ilmestynyt kaksi muuta aikuistenromaania (Piru, kreivi, noita ja näyttelijä sekä Veriruusut), jotka täytyykin laittaa korvan taakse tulevaisuutta varten.

Tähtiä: ★★★★½