Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit

11.10.2018

Liv Strömquistin teoksia





Liv Strömquistin teokset ovat aiheensa puolesta varmasti kuuminta hottia tänä aikana kun pinnalla ovat esimerkiksi feminismi, politiikka, luokkayhteiskunta, tasa-arvo ja ilmastonmuutos. Blogeissa olen törmännyt näihin sarjakuva-albumeihin vähän väliä, mikä on huippua ihan senkin kannalta, että todella harvoin mikään  s a r j a k u v a  on niin monella luvussa ja sen jälkeen vielä esiteltynä blogin puolella! Pidän tästä suuntauksesta ja toivon jatkossakin törmääväni vastaavaan ilmiöön.😄


PRINSSI CHARLESIN TUNNE
Kymmeneen lyhyempään sarjakuvaan jaettu albumi pohtii mitä on rakkaus, parisuhde ja avioliitto. Se kyseenalaistaa suhteen valta-asetelmat ja normit, joita emme välttämättä ole edes tulleet ajatelleeksi, sillä ne ovat niin iskostettuja päähämme. Strömquist ehtii samalla tarttua moniin muihinkin kysymyksiin, jotka tarjoavat hauskoja ja huolestuttaviakin oivalluksia: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia?

Albumista poimittua:
  • Lause "miehet saavat avioliitossa pallon jalkaansa" on huuhaata; eron jälkeen miesten fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi ja itsetunto huonontuvat. Toisinkin kuin naisilla, joihin ero vaikuttaa aivan päinvastoin. 
  • Patriarkaatti loi tilanteen, jossa naiset olivat pakotettuja ajamaan sivellisyyden kulttuuria: nujertamalla oman seksuaalisuutensa he saivat pääsyn yhteiskunnan tauloudellisiin mahdollisuuksiin.
  • "Rakkaudesta" on perinteet hylänneessä, uskonnottomassa ja individualistisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti tullut se asia, joka luo elämään merkitystä.

Strömquist on käyttänyt hyödyksi tutkimustietoa ja haastatteluja, joiden lähteet on merkattu albumiin ylös, jos kiinnostaa tutkia jostain asiaa lisää. Prinssi Charlesin tunne herätti paljon ajatuksia ja tuntemuksia kuten alun neljän todella hyvin tienaavan mieskoomikon vitsien peruselementtien esittely. Ehkä olisi aika päivittää kliseitä? Kaikesta en ollut samaa mieltä ja välillä albumi näyttäytyi hyvinkin kyynisenä, mutta kaiken kaikkiaan vahva suositus.

Prinssi Charlesin tunne







✚   ✚   ✚

 
NOUSU JA TUHO
Nousu ja tuho käsittelee puolestaan kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista. Se ei ole yhtä napakka paketti kuin Prinssi Charlesin tunne, vaan mielenkiintoni hiipui puolessa välissä. Voi toki johtua siitä, että politiikka - varsinkaan Ruotsin - ei ole erikoisalaani tai varsinkaan suuria intohimon kohteitani. Alun mielenkiintoisen ilmastonmuutos-osion jälkeen siirryttiin ihan liian nopeasti politiikkaan.

Takakannesta: Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen äärimmäisen rikkauden ongelmaan? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen?

Albumista poimittua:

  • Tosi-TV:ssä työväenluokka esitetään ja dramatisoidaan vajavaisina ja viallisina ihmisinä ja heistä voi tulla "kokonaisia ihmisiä" vain seuraamalla asiantuntijoiden neuvoja, joita leimaavat keskiluokan sosiaaliset arvot. 
  • "Luulen, että menestykseni mediassa perustuu siihen, että... olen aina uskaltanut panostaa johonkin epävarmaan, koska minulla on erittäin hyvin pärjäävien, valkoisten vanhempieni tarjoama taloudellinen perusturva."
  • Globaalin kapitalismin taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja ahneuden voi nähdä tiettyjen liian rikkaiden sukujen perinnöllisenä psyykkisenä häiriönä.

Sarjakuva onneksi loppuu varsinaiseen herkkupalaan eli asiantuntijoiden ehdotuksiin siitä, kuinka poistaa äärimmäinen vauraus, sillä sehän on valtava maailmanjaaluinen ongelma. Näyttää äkkiä luettuna hassun hauskalta ajatukselta, mutta on siinä ideaa. Strömquistin mukaan 1% maailman väestöstä omistaa enemmän kuin jäljelle jäävät 99%. Se pistää miettimään.

Nousu ja tuho


✚   ✚   ✚


Kiitos Sammakolle näiden kustantamisesta ja lukulistalle jää vielä Strömquistin Kielletty hedelmä.


Liv Strömquist
Prinssi Charlesin tunne (Prins Charles känsla, 2010)
Nousu ja tuho (Uppgång och Fall, 2016)
Kirjastosta

15.6.2018

Edward St Aubyn - Loistava menneisyys


Kello oli puoli seitsemän aamulla, kun Yvette 
laskeutui pihatietä pitkin kohti taloa sylissään 
korillinen edellisiltana silitettyä pyykkiä.

Edward St Aubynin kirja kutsui lukemaan itsensä, sillä en voinut olla huomaamatta siitä tekeillä olevaa tv-sarjaa, Patrick Melrose, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Sarja on pakko nähdä ja Loistavan menneisyyden kuvaus vaikutti sekin houkuttelevalta, joten halusin lukea kirjan ensin. Niin kuin todellinen kirjanörtti tietysti tekee. Johon en ehkä voi itseäni sittenkään lukea, sillä kävin juuri katsomassa Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ja kirja on lukematta. Hupsis.

Palatakseni aiheeseen: Patrick Melrosen tarina on viisiosainen romaanisarja ja Loistava menneisyys pitää sisällään osat 1-3. Äskettäin lukemani Juoksee saksien kanssa -kirjan tapaan Loistava menneisyys on myös omaelämäkerrallinen. Se kertoo brittiyhteiskunnan yläluokkaisesta perheestä, joka ei voi niin hyvin kuin ulkokuori antaa ulkopuolisille ymmärtää. Ensimmäinen osa Mitäs pienistä kertoo Patrick Melrosen lapsuudesta, jota hallitsee mielivaltainen, tunteeton ja julma isä, joka on myös onnistunut pyrkimyksessään luoda äidin ja rakkautta janoavan ja tarvitsevan pojan välille etäisyyden. Perhe viettää kesää Ranskan maaseudulla vieraiden ympäröimänä ja eräänä päivänä Patrick kokee järkyttävän hetken, joka saa aikaan särön hänen sisällään.

Toinen osa kulkee nimellä Ikävä juttu ja siinä Patrick onkin jo huumeongelmainen aikuinen ja koko kirja on tiivistettynä yhä piikitystä ja pilvessä oloa. "Tuhoa ja kuolema", hän jupisi. Voi luoja, hän oli pahasti raiteiltaan, aivan helvetin pahasti raiteiltaan. Hyvin hupaisa kohta oli absurdi lewiscarrollmainen huumehouru, jossa Patrick oli.

Hoitaja: "Nyt minä kyllä sanon, että jos sinä et lakkaa pitämästä noita hulluja ääniä, miten sitten suu pannaan, kun sinä et pysty lopettamaan tuota."
Poika (epätoivoisena): "Mutta minä haluan lopettaa"
Hoitaja: "Pelkkä halu ei riitä."
Kersantti: "Ryhdistäydy, poika." (Alkaa huutaa):
"Pikamarssia! Vasen, oikea, vasen, oikea."
Matolla makaava Patrick heilutti jalkojaan kuin kaatunut vieterinukke.

Kirjan viimeisessä osassa, Toivon mukaan, Patrick on päässyt irti huumeista. Jo edellisen osan kohdalla kiinnostus pääsi aika paljon hiipumaan itseään toistavien kohtausten takia, mutta kolmannessakaan osassa en nähnyt punaista lankaa. Tutustuttiin pikaisesti moniin eri henkilöihin, jotka lopulta juhlivat keskenään, mutta en kokenut että minulle olisi jäänyt siitä mitään käteen. Toivottavasti viimeiset kaksi osaa tarjoavat kiintoisampaa sisältöä, sillä pidin kuitenkin paljon ensimmäisen osan tyylistä ja tarkan viiltävästä otteesta, vaikka itse tarina on joissain kohti iljettävä.
Tv-sarja on jo julkaistu ja Patrick Melrosen tarinan viimeisetkin osat ilmestynee jossain vaiheessa suomeksi.

★★★
Edward St Aubyn - Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina
(Never Mind, 1992
Bad News, 1992
Some Hope, 1994)
Otava, 2018
Kirjastosta

8.6.2018

Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät


Näin Lilan viimeistä kertaa viisi vuotta sitten, talvella 2005.

Olen aina yhtä innoissani, kun postin paketista paljastuu Elena Ferranten jokin Napoli-sarjan osa! Elena ja Lila jaksavat kiehtoa osasta toiseen ja tietenkin matkakuume on taattu. Kirjat ovat juuri sen mittaisia, ettei lukeminen lopu aivan yhdellä istumalla. Takaraivossa kummitteli ajatus sarjan loppumisesta, sillä viimeinen, neljäs osa, julkaistaan syksyllä (niin kaukana mutta niin lähellä!).

Takakannesta: Elena ja Lila ovat aikuistuneet ja elämä on vienyt heitä eri suuntiin. Kipakka Lila on jättänyt miehensä ja työskentelee nyt makkaratehtaalla karuissa oloissa. Lahjakas Elena on lähtenyt Napolista opiskelemaan ja julkaissut esikoisteoksensa; sen tuoma menestys avaa hänelle ovet oppineiden ja varakkaan sivistyneistön piireihin.

Eurooppa ympärillä kuohuu. Myös 1970-luvun Italiassa yhteiskunta mullistuu, poliittiset rakenteet, naisten asema ja sukupuoliroolit ovat murroksen kourissa. Lila ja Elena taistelevat päästäkseen pois vankiloistaan, kumpikin omastaan, ja pyrkivät irti patriarkaalisesta määräysvallasta, kurjuudesta ja tietämättömyydestä. Vaikka haasteita riittää niin lasten, aviomiesten kuin rakastajien kanssa, vahva side Lilan ja Elenan välillä pysyy, alati muuttuvana ja elävänä. 


Elena ja Lila eivät ole enää niin läheiset, sillä heidän välillään on ihan fyysinenkin välimatka. Silti näyttämisen halu on säilynyt ja Elena tuntee yhä jäävänsä jalkoihin, vaikka joillakin mittapuilla mitattuna hän on päässyt yhteiskunnassa pitkälle ja arvostetumpaan asemaan. Hän on myöskin päässyt pois Italian pikkukujilta, vaikkakin - hurjaa kyllä - kaipaa takaisin. "-- ja minun kävi häntä sääliksi, mutta samalla kadehdin häntä. Lapsellinen varmuuteni siitä, että hänet oli tarkoitettu tekemään ihmeellisiä asioita, kasvoi valtavaksi ja kaduin, että olin lähtenyt Napolista ja irrottautunut hänestä, tunsin jälleen tarvetta olla hänen lähellään."

Elenan ja Lilan vivahteikkaan ystävyyden kuvauksen lisäksi kirja pitää sisällään aikamoisen yhteiskunnan kuvauksen. Italia kuohuu ja sotajalalla ovat ainakin kommunistit, fasistit ja ammattiyhdistysliike. On vallankaapausyrityksiä, poliisin voimatoimia, tulitaisteluita ja verilöylyjä. Kortteleissa kahakoidaan. En voinut kolmannen osan kohdalla olla aistimatta sitä miten onnettomia kaikki olivat omilla tahoillaan. Elena luo kirjailijanuraansa, mutta sitä jarruttaa kahden lapsen saaminen. Mies ei tunnu arvostavan vaimoaan yhtään. Lila taas on keskellä yhteiskunnan kuohuntaa ja näkee sen lähietäisyydeltä sekä joutuu kuin puolivahingossa suoraan sekaan.

"--halusin sanoa ja tehdä kaikkea, mitä
ajattelin että hän olisi sanonut ja tehnyt--

Ferrante on taituri vailla vertaa. Hienoja henkilöitä. Mielenkiintoista pohdintaa. Lumoava Italia.

Mitenköhän tarina tulee päättymään? En malta odottaa! Lämpenevätkö Elenan ja Lilan välit ja säilyykö riippuvuussuhde yhä.

★★★★★
Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
(Storia di chi fugge e di chi resta, 2013)
Wsoy, 2018
Arvostelukappale

7.5.2015

Anneli Kanto - Pyöveli

Pyöveli - Anneli Kanto
Gummerus, 2015
Kirjastosta lainattu

"Isäni on pyöveli ja minustakin tulee pyöveli."
kirjan alku 

Blogeissa positiivisesti vastaanotetun Pyövelin sain viimein käsiini. Enkä irti halunnut päästää.

Pyöveli on tarina kolmesta miehestä, jotka osuvat samaan kaupunkiin, ja joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Johann on pyövelin poika, joka tarkoittaa että hänestäkin pitäisi tulla pyöveli isänsä jälkeen, mutta poika päättää tapella käsitystä vastaan. Kihlakunnantuomari Wisander yrittää opettaa Johannille pyövelin välttämättömyydestä ja oikeuden ja järjestyksen ylläpitämisestä. Kaupunkiin saapuu myös salaperäinen apteekkari Eggerts kaukaa muualta, jolta on rahat ja todistukset varastettu.

Tämän fiktiivisen tarinan taustalla on ihan oikeita tapahtumia ja henkilöitä kuten 1670-luvun noitavainot ja 40 vuotta pyövelinä toiminut Heikki Hakalainen. Tarina voisi olla oikeasti tapahtunut, sen verran aidolta ja elävältä tuo Kanton kuvaama ajanjakso tuntuu.

1600-luvun Pohjanmaa ei näyttäydy kovinkaan koreana paikkana. Suurimmat puistatukset aiheuttivat mielipuolisena näyttäytyvä rangaistusjärjestelmä, joka nykyaikaan verrattuna on todella raju, eikä edes oikeudenmukainen. "Laki on turva. Ei sitä tarvitse pelätä. Ei laki rankaise kunniallisia ihmisiä. Syyttömiä ei piiskata tai hirtetä. Oikeus rankaisee niitä, jotka ovat rikkoneet lakia ja tehneet kanssaihmisilleen vahingon." Enpä voisi väittää haluavani syntyä tuohon aikakauteen. Noitavainotkin on todella hullulta tuntuva ajatus, jossa naiset voivat leimaantua noidiksi ihan mitättömistä syistä ja väärinymmärrrettyjen asioiden vuoksi. Oikeus omiin valintoihin ei tunnu olevan kovinkaan kummoinen.

Pyövelin työ ja muiden ihmisten suhtautuminen häneen oli mieleenpainuvaa. Hän toteuttaa tuomarin päätökset käytännössä, joten hän on hyvinkin oleellinen osa yhteiskuntaa siihen aikaan, mutta muut ihmiset eivät halunneet missään nimessä olla tekemisissä hänen kanssaan. Kapakassa pyövelin paikka on ulkopuolella, eikä häneen otettu millään tavalla kontaktia. Hän on eriarvoisessa asemassa kuin muut. Itse työ on hyvin raskasta, sillä lainkaan nojalla ihmisten tappaminen ei mahda tuntua hyvältä tai oikeutetulta loppujen lopuksi. Tämän kysymyksen kanssa Johann joutuu painimaan ja lopulta ymmärtääkin tuon ristiriidan ajatustensa ja hänen tekojensa välillä. Mutta kai sitä on pakko uskoa tekojensa (ja ammattinsa) olevan täysin oikeutettu ja perusteltu, sillä ei sitä muuten pystyisi tekemään.

"Ihmettelen, miksi tuomarit ja papit puhuvat Jumalan armosta, kun eivät itse osoita sääliä. Jos Jumala on rakkaus, niin kuin he sanovat, miksi hän sallii köyhiä, tietämättömiä naisia kidutettavan ja mestattavan. Saatanan olemassaolo tuntuu minusta uskottavammalta kuin Jumalan, mutta mihin Paholaistakaan tarvitaan, kun ihmisten pahuutta riittää yllin kyllin."

Alun hahmottamisongelmien jälkeen tarina pääsi kunnolla vauhtiin, eikä tarvinnut pysähtyä miettimään kenestä henkilöstä on kyse, sillä minäkertojat vaihtelevat. Alussa mainittujen kunkin kolmen miehen elämäntarinat sulautuvat yhteen muodostaen ehjän kokonaisuuden ja laajan kokonaiskuvan kylän elämästä. Näiden kolmen miehen kautta pääsemme tirkistelemään erilaisissa asemissa olevien kyläläisten koteihin ja näemme tapahtumat laajemmassa mittakaavassa, aina vähän eri perspektiivistä katsottuna.

Kanto on kirjoittanut hienoa, ajatuksia herättävää tekstiä. Juoni on oikein vetävä ja tarina porskuttaa hyvää vauhtia eteenpäin. Pyöveli on historiallinen romaani minun mieleeni - josta tulikin mieleeni, että Kaari Utrion lukeminen on jäänyt parina viime vuonna todella vähiin (mitättömään määrään - nolla). Historiaan tutustuu mielellään tällä tavalla, vaivattomasti viihteen kautta.

Anneli Kannolta on aikaisemmin ilmestynyt kaksi muuta aikuistenromaania (Piru, kreivi, noita ja näyttelijä sekä Veriruusut), jotka täytyykin laittaa korvan taakse tulevaisuutta varten.

Tähtiä: ★★★★½


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...