Peter Hoeg - Rajatapaukset

Rajatapaukset - Peter Hoeg

(De måske egnede, 1993)

Tammi, 1994
Päällys: Ulla Vuorinen

Omasta hyllystä

"Mitä on aika?"

kirjan ensimmäinen lause

Ajattelin nyt sitten kuitenkin aloittaa Peter Hoegiin tutustumisen omaelämäkerrallisesta Rajatauksista, enkä Lumen tajusta, joka hyllystä on ollut pitkään. Jälleen virhe. Rajatapausten jälkeen nimittäin Lumen taju saa jäädä hyllyyn lukemattomana vielä seuraavatkin kaksi vuotta.

Biehlin koulu on tasostaan kuuluisa yksityiskoulu, mutta se ottaa sisään myös ongelmanuoria, joita ovat myös Peter, lastenkotilapsi, August, jota on vartioitava yötä päivää, ja Katarina, joka on orpo. Nämä kolme ystävystyvät ja ryhtyvät pohtimaan ja tutkimaan koulun todellisia tarkoitusperiä.

Yksityiskoulun tarkoitus on auttaa lapsia ja yhteiskuntaa eheyttämällä nuoria, tehdä kasvatuslaitoksen ja nuorisovankiloiden lapsista taas yhteiskuntakelpoisia ottamalla heidät kouluun normaalien lasten sekaan. "Tunnistamalla heikkolahjaiset ja suoranaisesti vajaaälyiset, jotta nämä pääsisivät koulukoteihin ja laitoksiin saamaan tarvitsemaansa hoivaa." Ajatushan on hyvä ja kaunis, mutta totuus on jotain muuta. Säännöt ja kiellot ovat erityislapsille todella tiukat ja pelon avulla heidät pidetään kurissa. He eivät saa jutella toisten lasten kanssa, vaan heidät pidetään eristyksissä.

Ei kirja oikeasti ole noin kiinnostava kuin miltä kuulostaa. Enää en tajua miksi, mutta mielikuvani ennen lukemista oli, että kirja olisi jotenkin maaginen ja koulussa tapahtuisi salaperäisiä asioita. Totuus oli kuitenkin tarua tylsempää ja ihan realistisessa, joskin julmassa, maailmassa pysyttiin.

 "Jos kaksi sellaista jotka eivät kuuluneet minnekään erotettiin toisistaan, tuntui kuin lakkaisi kokonaan olemasta, jopa Tanskan kaltaisessa pienessä maassa; silloin ei enää koskaan löytänyt toinen toistaan, sen olin nähnyt monta kertaa ja hänkin tiesi sen."

Tarinan rinnalla kulkee Hoegin filosofiset pohdinnat ajasta. Kovan kurin yksityiskoulussa on lukujärjestyskin tehty valmiiksi kattamaan koko kouluaika. Se on ehdoton ja aika kulkee suoraviivaisesti ja epäröimättä eteenpäin. Kaikki tehtävät, heräämiset ja muut on suoritettava hyvin täsmällisesti. Nämä runsaat pohdinnat olivat liian korkealentoista ja syväluotaavaa, että pitäisi ajatella oikein kunnolla ja ajan kanssa ymmärtääkseen, eikä minulle ole suoraan sanottuna kiinnostusta sellaiseen. Joko kirja aukeaa tai sitten ei. Yksinkertaista.

Kirjan rakenne oli myöskin huono: kappaleet olivat todella lyhyitä, ei aina edes yhden sivun mittaisia. Normaalisti lyhyet kappaleet saattavat nopeuttaa lukemista, mutta Rajatapauksissa ne olivat jo niin lyhyitä, että lukeminen häiriintyi jatkuvasti, varsinkin kun tapahtumat eivät edenneet kronogolisessa järjestyksessä. Minun oli ainakin hankala keskittyä ja siksi lukeminen vei pitkän aikaa. Loppukin oli sellaista rämpimistä: filosofiaa, nimiä vuosia, teorioita.. Rajatapaukset, tuo outo ja karu kirja, ei ollut kyllä yhtään minua varten. Enemminkin oppikirja niille, jotka ovat kiinnostuneita koululaitoksista ja niiden historiasta.

Tähtiä: ★★

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10588839/?claim=6v7w8xra2wy">Follow my blog with Bloglovin</a>