Veristä satoa - Dashiell Hammett
(Red Harvest, 1929)
WSOY, 1988
Kirjastosta lainattu
"Ensimmäinen jonka kuulin sanovan Personvilleä Poisonvilleksi oli muuan
Hickey Dewey -niminen punatukkainen monttutyömies Big Shipistä, Buttesta."
Hickey Dewey -niminen punatukkainen monttutyömies Big Shipistä, Buttesta."
kirjan ensimmäinen lause
Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 18
Dashiell Hammett on amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin luoja ja Veristä satoa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Olen jo aikaisemmin todennut, että tämä dekkarilaji ei ole minua varten, mutta kyllä sitä kerran vuodessa voi kovaksikeitetyn dekkarin lukea.
Personvillen mahtavin ja vaikutusvaltaisin vanha herra Elihu Willsson huomaa määräämisvaltansa vähentyneen ja rikollisten jylläävän halunsa mukaan kaupungissa. Hän palkkaa sanfransiscolaisen etsivätoimiston yksityisetsivän palauttamaan järjestykseen terrorisoituun Personvilleen ja karkeasti sanottuna siivoamaan kaupungin ganstereista. Yksityisetsivä joutuu keskellä veristä näyttämöä ja näyttää siltä, että monien on päästävä hengestään, jotta kaupunki saataisiin palautettua entiseen olotilaansa. Vaan onko sekään hyvä?
Tarinan kertojana on persoonaton yksityisetsivä, jonka nimeäkään ei missään vaiheessa sanota. Hän selvästi osaa asiansa ja kovanaamaisena tyyppinä pärjää hurjien gangstereiden joukossa. Mitään ei oikeastaan kerrota tästä yksityisetsivästä, vaan hän jää täysin mysteeriseksi hahmoksi muun elämänsä osalta.
"Se ei ole minun tapaistani. Minulla on vielä sieluni rippeet paksun nahan alla ja nyt kun olen ollut kaksikymmentä vuotta tekemisissä rikollisuuden kanssa, pystyn suhtautumaan murhaan kuin murhaan näkemättä siinä muuta kuin oman leipähommani, jokapäiväisen työni. Mutta tällainen kuoleman suunnittelulla nautiskeleminen on minussa luonnoton piirre. Sen tämä paikka on saanut minussa aikaan."
Kaikki olivat kaikkia vastaan ja vaikka liittoutumia oli muodostettu esimerkiksi rikollisten välillä, ne kuitenkin rakoilivat ja jengit kääntyivät toisiaan vastaan. Osaksi kiitos yksityisetsivän, jonka taktiikka oli usuttaa kaikki toistensa kimppuun, jotta hän itse säästyisi niin paljolta tappamiselta. Totta, onhan se kätevää laittaa kaupungista siivottavan porukan tappamaan toisensa.
Osasin kyllä odottaa kasaa ruumiita, mutta olihan tämä aikamoista teurastusta ja luotien lentelyä. Pyssyt paukkuivat joka käänteessä ja verisiä ihmisiä lojui kaduilla ammuskelujen jälkeen. Kuolleitakin oli melkein kolmekymmentä - menin laskuissa sekaisin kahdenkymmenenkuuden jälkeen. Kirjaa leimaa pessimistinen asenne: rikolliset huitelevat kaupungissa ladellen säännöt, poliisit ovat myöskin pahoja ja korruptio on valloillaan. Hyviä ihmisiä taas oli... hmmmm... olikohan siellä sellaisia.... yksityisetsivä? Vaikka siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Rikollisten puuhien lopettaminenhan kaupungissa on hyvä ajatus, mutta käytännön toteutus... aika verinen.
Tämä dekkari on selvästi toiminnasta ja verestä pitäville. Toimintaelokuvia jos katsoo, niin sitten varmasti tästäkin tykkää. Ja olipahan Suomen-Pete päässyt tarinaan mukaan, pahamaineinen gansteri!
Tähtiä: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti