Seita Parkkola - Usva

Usva - Seita Parkkola

WSOY, 2009
Kuvittanut: Jani Ikonen

Omasta hyllystä

"Kuva otettiin heti koulun alettua kesän jälkeen."

kirjan ensimmäinen lause

Parkkola kirjoittaa maagista realismia, joka on Suomessa aika harvinaista, mutta täytyy heti sanoa, että ehdottomasti sitä pitäisi enemmän kirjoittaa! Usva oli täysin heräteostos kirpputorilta. En ollut kuullut siitä tai edes kirjailijasta aikaisemmin, mutta erikoisen kiehtovat ja paksut kannet kiinnittivät huomion ja takakansi lupaili huimaa lukukokemusta. Onneksi kirjan otin matkaani (samalla kertaa ostin myös Parkkolan toisen kirjan Viiman, joka oli muuten Finlandia Junior -palkintoehdokkaana). Aloitin Usvan samantien ja vakuutuin heti. Elin täysillä mukana näiden 13-vuotiaiden lasten matkassa kohti uutta maailmaa, jossa he eivät enää olisi lapsia ja jolloin he voisivat tehdä aivan ainutlaatuisen valinnan.

"Maailma muuttuu, kun täytät kolmetoista. Sinut karkotetaan lapsuuden maasta niin kuin ensimmäiset ihmiset karkotettiin paratiisista.
   Usvaa kutsutaan Pilvenpiirtäjäksi. Eräänä kesänä hän vain venähti kasaksi sääriä ja käsivarsia, pitkäraajaiseksi kummajaiseksi. Taakse jäivät barbileikit ja paras ystävä Kamilla, josta on tullut Usvan pahin vihollinen.
   Kaupungin keskellä kohoaa kultaa ja eksoottisia tuoksuja sykkivä tavaratalo, jonka houkuttelevassa tavaramaailmassa pidetätään Kamillan 13-vuotissynttärit. Usva huomaa muuttuneensa juhlien vieraasta ohjelmanumeroksi, ja piiloutuessaan juhlavierailta hän tapaa kalpean Puuma-nimisen pojan, joka etsii salaperäistä Parantajaa. Kaduilla päivystävät ikuisesti kolmetoistavuotiaat sotilaat tietävät, mistä Parantajan löytää." takakansi

Ei tässä vielä niin vanhoja olla, joten pystyin hyvin samaistumaan Usvan (mikä ihana nimi) ongelmiin. Kamillan jengi on ottanut Usvan kiusauksen kohteeksi, koska hän oli ulkopuolinen, mutta pidin siitä, ettei Usva ollut mikään nössökkä, vaan antoi takaisin kiusaajilleen. Muutenkin onnistuneiden henkilöiden luettelo on pitkä. Lopulta Usva saa oman tiensä kulkija Kodakista liittolaisen kiusaajia vastaan. Pojat varsinkaan nuortenkirjoissa eivät useinkaan onnistu vakuuttamaan, mutta Kodakin voin helposti kuvitella oikeaksi ihmiseksi. Hän on aluksi hvyin varautunut ystävyyden suhteen ja suhtautuu Usvaan nuivasti, mutta lämpenee sitten omaan poikamaiseen tapaansa, vaikkei heidän välilleen heti mitään sydänystävyyttä muodostu.

"- Haluat liittyä meihin, sekin tässä tiedetään. Mutta ei meidän porukkaan niin vain liitytä.
- Mistä sinä tiedät...?
- Se nyt vain on niin, että minä tiedän kaikenlaista. Turha avata suutaan kadulla, jos haluaa pitää asiat salaisuutena. Katukivetkin vakoilevat minulle."

Usvan tavaratalosta löytämä Puuma aiheuttaa pientä kinaa heidän välilleen, mutta ei tässä mitään kauheaa kolmiodraamaa ole luvassa, hyvät ihmiset. Puuma on kaikista epätodellisin ja mystisen henkilö, mutta hän onkin koko ikänsä asunut tavarataloissa. Jestas, mikä ajatus: asua nyt kaikenlaisissa rakennetuissa kulisseissa vailla kunnollisia ihmissuhteita tai ystäviä. Nimensäkin Puuma on saanut lenkkareiden mukaan. Surullista, eikö? Kehitystäkin lapsissa tapahtuu pitkin kirjaa ja suurimman muutoksen teki varmaan Kamilla, Usvan ex-paras kaveri ja nykyinen vihollinen numero yksi. Hänen seuraajajoukkonsa on kieltämättä aika karmiva, että ei ainaskaan tullut ikävä kouluaikoja. Sellaista kiusantekoa kuin he harrastivat, ei moni olisi kestänyt.

Joku (en valitettavasti muista missä) oli ottanut esiin seikan, ettei yli 13-vuotiaat tykkää lukea 13-vuotiaista. Samaan asiaan kiinnitin itsekin huomiota kirjaa lukiessa, että henkilöiden ikä olisi helposti voinut olla 14-15 vuotta. Minua ei varmasti 14-vuotiaana olisi häirinnyt lukea ikäistäni nuoremmista, mutta ymmärrän täysin, että toiset sen takia voivat jättää kirjan lukematta. Ei siis ole ihan sama minkä ikäisiä päähenkilöt ovat nuortenkirjoissa ja uskoisin, että tämän kirjan kohdeyleisö on kuitenkin myös 12 -vuotiaista ylöspäin.

"Maailmassa on hyvin vähän paikkoja kolmetoistavuotiaille. Jos olet kolmetoista, tiedät sen. Jos olet jättänyt jo tuon iän taaksesi, et enää muista. Se unohtuu nopeasti. Sen unohtaa nopeasti miltä tuntui olla kolmetoistavuotias. Sen jälkeen ei tunnu enää koskaan samalta."

Miljöönä kirja on ihastuttava. Tavaratalo tuntuu kuin satumaalta ja nimikin on sopivasti Paratiisi. Sen on suosittu työpaikka aikuisten keskuudessa ja sinne myös Usvan isä haaveilee pääsevänsä. Eletään aika köyhää aikaa, mutta rikkailla on varaa törsäillä rahansa suuressa tavaratalossa. Se on kuin mikä tahansa tavaratalo, mutta kirja luo sille aivan uudenlaisen imagon. Tavaratalo on torin laidalla, jossa ei iltaisin kannata kulkea, kun katulyhdyt syttyvät. Kaikki muut siellä voivat kulkea turvallisesti, mutta eivät kolmetoistavuotiaat. Pienet, mustavalkoiset kuvitukset silloin tällöin antoivat lisäpotkua tarinalle ja niissäkin toistui sama jännittävä vire kuin tarinassakin.

Kirjan lukemisesta on jo hetki aikaa, mutta tätä kirjoittaessa tuli ikävä Usvaa, hän oli nokkela ja päättäväinen, hänestä saisi hienon ystävän; Ja Puumaa, herkkää, outoa lasta, joka ei ajattele kuin muut ja jonka mielikuvitus on päässyt lentämään. Olen tainnut ottaa tämän maagis-realismi genren täysin omakseni tämän kirjan ja Carrollin kirjojen myötä. Fantasia ei ole ollut juttuni ja realismi on ihan jees, mutta maaginen realismi on niin hieno keksintö! :D

Tähtiä: ★★★★★