Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terry Pratchett. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terry Pratchett. Näytä kaikki tekstit

30.4.2015

Terry Pratchett -kimppaluvun koonti



Elikkäs siis, fantasiakirjallisuuden ystävät kuulivat maaliskuussa suru-uutisen Terry Pratchettin poismenosta ja hänen muistoaan kunnioittaakseen Yöpöydän kirjojen Niina T järjesti kimppaluvun ja minähän tartuin myös haasteeseen.

Reilun kuukauden ja kolmen kirjan jälkeen tulin siihen tulokseen, että Kiekkomaailma ei ole minua varten, mutta Pratchettin muuta tuotantoa voisinkin ehkä lukea ja seuraavana voisi olla kenties nuortenkirjojen vuoro, joita en tähän hetkeen ehtinyt lukea, mutta näyttivät kirjakaupassa ihan mielenkiintoisilta.



Luetut
Hyviä enteitä
Mort
Yövartiosto



Kiitos siis Niina T nopeasta toiminnasta! Jälleen yksi aukko sivistyksessä on paikattu. Ja hyvin tulikin paikattua! Pratchettkin pääsi hetkellisesti pinnalle blogeissa, sillä hänen tuotantonsa on ollutkin aiemmin aika heikosti esillä, vaikka miehen teosluettele onkin ihailtavan pitkä.

Toivottavasti muutkin löysivät edes yhden hienon kirjan kirjailijalta!



28.4.2015

Terry Pratchett - Yövartiosto

Yövartiosto - Terry Pratchett
(Night Watch, 2002)
Karisto, 2010
Kannen kuva: Paul Kidby
Kirjastosta lainattu

"Kirkaisun kuullessaan Sam Vimes huokaisi, mutta ajoi 
silti partansa loppuun ennen kuin teki asialle mitään."
kirjan alku 

Kiekkomaailmaan tutustuminen jatkuu Yövartioston parissa, vaikka viikonloppuna jälkiviisana tajusin kirjakaupassa, että olisi sittenkin pitänyt lukea tämän sijaan joku Pratchettin nuortenkirja. Huomasin nimittäin hyllyllä yhden ihan mielenkiintoiselta kuulostavan kirjan, jossa oli takakannessa mainittu dickensmäinen tarina. Enkä kuollakseni muista nyt sen nimeä. No mutta, nyt se on liian myöhäistä ja esitelläänpä sen sijaan kirja, jonka ehdin lukea.

Sam Vimes joutuu sarjamurhaajaa takaa-ajaessaan Näkymättömän Yliopiston Kirjaston maagiseen kenttään ja 30 vuotta ajassa taaksepäin. Menneisyydessä hän joutuu ottamaan tarunhohtoisen kersantti Keelin henkilöllisyyden ja astumaan Yövartioston palvelukseen. Samaan aikaan Ankh-Morporkia hallitsee pähkähullu ja vainoharhainen Patriisi, ja läpeensä korruptoitunut Vartiostokin palvelee mielivaltaa tahdottomasti. Kansannousun alkaessa Vimes/Keelillä riittää mietittävää: hän on vannonut suojelevansa yleistä turvallisuutta, mutta ketä tällaisessa tilanteessa suojellaan ja keneltä? Entä onko tulevaisuuteen enää palaamista, jos menneisyyttä muutetaan? Takakansi

Kirjalla on mielenkiintoinen konsepti: aikahyppy menneisyyteen, tosin vain 30 vuotta taaksepäin, mutta siellä Vimes pääsee tutustumaan mm. omaan itseensä nuorena, joka varmasti on hyvin... erikoinen kokemus. Kuolemakin vierailee tarinassa nopeasti pariin otteeseen, mikä oli erittäin iloinen yllätys, sillä hän yksi lempihahmoistani.

"Hänen raivokas katsennsa kiersi kasvoilta kasvoille, jolloin useimmat osaston konstaapelit alkoivat esittää Lattialautojen ja Katon Tarkastajien Yhteistä Havainnointiryhmää."

Huumorifantasia on lajina vaikea ja Mortin tapaan Yövartiosto sortui kuivaan huumoriin, joka ei yksinkertaisesti jaksanut naurattaa. Positiivisena asiana voidaan sentään sanoa, että Mortiin verrattuna tässä on paljon selkeämpi ja vetävämpi juoni, vaikka välillä kirjailija tuntui pitelevän liian monia lankoja käsissään ja osa niistä katosi siinä melskeessä. Ruudun tällä puolella istuva ei aina pysynyt mukana vauhdikkaissa ja monimutkaisissa juonikuvioissa. Tämän kirjan kohdalla jäi myöskin lukematta tylsiltä ja turhanpäiväisiltä tuntuvat alaviitteet, jotka eivät yhtään jaksaneet kiinnostaa.

"Barrikadit oli revittävä ja kapinalliset kukistettava. Härkää sarvista ja niin edelleen. Poikana hän oli kerran yrittänyt tarttua härkää sarvista, ja toipuminen oli kestänyt kauan."

Paul Kidbyn kansi on kieltämättä upea, että ainakin on onnistuttu luomaan houkutteleva ja taidolla tehty ulkoasu! Pisteet siitä.


Näin saatiin Terry Pratchett-kimppaluku päätökseen kirjailijan kunniaksi minun osaltani ja torstaina olisi tarkoitus tehdä vielä lyhykäinen koontipostaus.

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani
Pratchett & Gaiman - Hyviä enteitä
Mort

22.4.2015

Terry Pratchett - Mort

Mort - Terry Pratchett
(Mort, 1987)
Karisto, 2000
Päällyksen kuva: Josh Kirby
Kirjastosta lainattu

"Tässä on kirkkaina loistavien kynttilöiden valaisema huone, johon elämänmittarit on varastoitu, hylly toisensa jälkeen pieniä pulleita tiimalaseja, yksi jokaista elossa olevaa ihmistä varten, hauraita lasisia kaksoiskupoleja joissa hieno hiekka valuu tulevaisuudesta menneisyyteen."
kirjan alku 

Mort on neljäs romaani Pratchettin kuuluisaa Kiekkomaailmaa kronikkaa ja minulle ensimmäinen kerta, kun siihen maailmaan sukellan. Ilmeisesti näitä kirjoja voi lukea melkeinpä missä järjestyksessä tahansa, sillä ne toimivat itsenäisinäkin teoksina.

Mort menee isän kanssa kaupunkiin muiden oppipojiksi pyrkivien tapaan, mutta kukaan ei tunnu huolivan kömpelöä hujoppia. He kaikki ovat kerääntyneet torin laitaan, josta yksi toisensa jälkeen muut saavat oppipojanpaikan, mutta vielä keskiyölläkin Mort seisoo samassa paikkaa isänsä kanssa. Kadut ovat tyhjentyneet ihmisistä ja isä haluaisi lähteä jo kotiin, mutta Mort jää paikoilleen lannistumattomana vielä hetkeksi. Torille saapuu itse Kuolema, joka pestaa Mortin oppipojakseen.

Hahmoista Kuolema on ehdottomasti paras ja aika symppis itseasiassa:
"MIKSI SITÄ SANOTAAN KUN ON LÄMMIN JA HYVÄ OLO JA TOIVOO ETTÄ KAIKKI JATKUISI SELLAISENAAN?"
"Luulisin että sitä sanotaan onnellisuudeksi, Harga sanoi."
Hän ei ole pelottava, vaikka alkuunsa niin voisi luulla ja hassua on Kuoleman tapa puhua versaaleilla kirjaimilla ikään kuin korostaakseen omaa mahtia ja suuruutta. Tähän liittyy myös mielenkiintoinen huomio: kun Mort alkoi saada juonen päästä kiinni Kuoleman työhön liittyen myös hän alkoi myös puhua versaaleilla. Se oli kivaa kikkailua. Kirja on Mortin kasvutarina. Saamme seurata kuinka kömpelöstä ja lahjattomasta pojanklopista kasvaa oppipoika ajan myötä aivan erilainen, itsevarma miehenalku.

Kompastuskivi fantasian suhteen on kohdallani se, ettei nyt oltu tuntemassani todellisuudessa. Orpo olo, kun ei tunne kyseisen maailman lainalaisuuksia ja sääntöjä, jonka takia harvemmin fantasiaan tartunkaan. Liikaa kaikkea outoa. Tapahtumissa ei tahtonut pysyä mukana ja logiikka oli aina säännöllisin väliajoin kateissa. Huomaan myöskin viimeistään nyt, että Neil Gaimanin mukanaolo oli Hyviä enteitä-kirjassa erittäin positiivinen asia, sillä Pratchettin itsensä tyyli on kovin rönsyilevä ja monet hänen huumoriheittonsa menevät aika ohi. Kaikki on niin kovin ylitsepursuavaa ja överiksi vedettyä, vaikka tiedänkin, että kyse on scifi- ja fantasiaparodiasta.

Vielä yhden Pratchettin ajattelin kuitenkin ehtiä ennen tämän kuun loppua lukemaan. Jospa se olisi hiukan taas parempi.


Tähtiä: ★★½

Muita postauksiani
Pratchett & Gaiman - Hyviä enteitä


6.4.2015

Terry Pratchett - Hyviä enteitä

Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset
Terry Pratchett & Neil Gaiman
(Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, 1990) 
Kansi: Jari Rasi
Jalava, 1992
Kirjastosta lainattu

"Päivä oli kaunis. Kaikki päivät olivat olleet kauniita. Niitä oli ollut huomattavasti useampia kuin seitsemän siihen mennessä, eikä sadetta ollut vielä keksitty. Eedenistä itään kerääntyvistä pilvistä saattoi kuitenkin päätellä, että ensimmäinen ukkosmyrsky teki tuloaan, eikä se olisi mikään mitätön myräkkä."
kirjan alku 

Entuudestaan minulle tuntematon (tarkennus: tai olenhan minä hänestä kuullut, mutten lukenut) Terry Pratchett on todella tunnettu englantilainen fantasiakirjailija, joka kuoli viime kuussa. Siitä syystä Yöpöydän kirjojen Niina T. järjesti kimppaluvun aina tuonne tämän kuun loppuun saakka, jolloin tietenkin luetaan fantasiamestarin kirjoja. Sopivasti lukulistaltani löytyy peräti viisi miehen kirjaa, joista ainakin muutaman ehdin tässä lukea.

Maailmanloppu häämöttää jo ja siitä merkkinä erääseen ihmisperheeseen on yksitoista vuotta sitten sijoitettu antikristus perheen oman vauvan tilalle, mutta pieni virhe sattui matkalla: antikristus menikin vahingossa väärään perheeseen, eikä kukaan tiedä missä hän nyt on - juuri kun suuri tehtävä pitäisi laittaa täytäntöön maailman tuhoamiseksi. Demoni Crowleylle ja hänen ystävä/vihamies enkeli Aziraphalelle on annettu tehtävä nitistää antikristus, mutta mitä tehdä, kun maan päällä on oikeastaan hauska olla ja antikristus osoittautuu miellyttäväksi lapsukaiseksi.

"Hyviä enteitä on ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kuulostaako ristiriitaiselta?" Täytyy myöntää, että hieman, mutta allekirjoitan täysin tuon ratkiriemukkaan. Se on täynnä sanoilla kikkailua ja nerokkaita, hullunkurisia lausahduksia, juuri sellaista huumoria mikä minuun tehoaa täysin. Veikkaan, että juuri tuo huumori on se mikä erottaa Pratchettistä tykkääjät ja ei-tykkääjät, sille se on kuitenkin niin suuri ja näkyvä osa kirjaa, että lukeminen varmasti vaikeutuu, jos vitsit ja tietynlainen huumori ei ollenkaan nappaa. "Tosikot älkää vaivautuko."

Ennakko-odotuksia Pratchettin tuotannon suhteen ei minulla juurikaan ollut, joten tämä oli todella positiivinen kohtaaminen! Paljon tapahtuu ja sivujuonteita löytyy, mutta silti kirja onnistuu olemaan jokseenkin selkeä ja pysyy juuri ja juuri kasassa, vaikka vähän natiseekin liitoksissaan. Tarinan pieni rönsyileminen on hyvästä.

Kirjan kantava voima huumorin lisäksi on sen monipuoliset hahmot: Adam Young ja hänen jenginsä on yksi parhaista, näennäisesti toisiaan vihaavat Crowley ja Azi, Apokalyptiset hevoshenkilöt eli Kuolema, Sota, Nälänhätä ja Saastuminen, ja tietenkin identiteettikriisin kokeva Koira (Saatanallinen hornanhenki ja kissainkiusaaja). Hyviä enteitä on kepeä kirjallinen ilotulitus. Näiden kahden kirjailijan yhteenlyöttäytyminen oli kyllä neronleimaus, ainakin mitä nyt tätä lopputulosta katsoo. En edes uskoisi, että tässä on ollut kaksi kirjoittajaa, mutta kun kannessa niin sanotaan niin kai se on totta. Pratchettin ja Gaimanin tyylit ovat menneet siis hyvin yhteen, sillä kirjan kirjoitusasu pysyy samanlaisena ja -oloisena alusta loppuun.

"Vanhempien kosto oli nyt taattu juttu, Adam ajatteli pinkaistaessaan pakoon Koira kannoillaan ja taskut täynnä varastettuja hedelmiä. Niinhän se aina oli. Mutta se tapahtuisi vasta tänä iltana. Ja tähän iltaan oli vielä paljon aikaa. Hän viskasi omenankaran jonnekin vainoojansa suuntaan ja otti taskustaan toisen. Ei hän tajunnut miksi ihmiset aina nostivat niin suunnattoman metelin toisten hedelmien syömisestä, mutta elämä olisi paljon tylsempää, jos niin ei olisi ollut. Eikä sellaista omenaa ollut Adamin mielestä vielä tehtykään, jonka syöminen ei ollut sen aiheuttaman vaivan arvoinen."

Ja nyt pelkään, että tuli aloitettua siitä parhaasta kirjasta, jonka rinnalla muut eivät onnistu säväyttämään, mutta se jää nähtäväksi.

Tähtiä: ★★★★½



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...