Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mustat kalat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mustat kalat. Näytä kaikki tekstit

11.6.2016

Eeva Tenhunen - Mustat kalat (Dekkariviikko)


"- But it's wonderful, sanoi huoliteltu naisääni korvani juuressa."
kirjan alku

Meinasi kuudes dekkariviikon postaus kokonaan jäädä tekemättä (hui!), mutta vuorokautta on jäljellä vielä tunti, joten ehdinpäs. Pitkiä jorinoita ei valitettavasti tästä syystä ole luvassa. Eeva Tenhusen esikoisdekkari 1960-luvulta, Mustat kalat, on klassikko, josta en ollut aikaisemmin kuullut. Se on hyvin perinteinen ja lempeä rikoskirja, jonka seurassa kesäinen päiväkin sujuu mukavissa merkeissä.

Liisa Rautasalo on kesäoppaana Olavinlinnassa, jossa hän muiden kansallispukuisten oppaiden tavoin vie turisteja esittelykierrokselle ympäri linnaa ja sen maita. Kaikki ei suju kuitenkaan niin kuin pitäisi, sillä eräs toinen opas löytyy kuolleena. Poliisit ottavat jutun haltuunsa ja porukka epäilee toinen toisiaan. Liisa on kiinnostunut jutun selvittämisestä ja hän alkaakin tehdä itse omia pieniä tutkimuksia. Kyse on kuitenkin suhteellisen harmittomista pohdinnoista, mihinkään ylilyönteihin hän ei ryhdy.

"Hän sanoi olevansa pahoillaan. Mutta tilannetta ei voitu ikävä kyllä välttää.
- Kaikin mokomin sitten, sanoin kohteliaasti, jos te nyt sitten välttämättä haluatte 
leikkiä Poirot'ta." 
 
Kirjassa on rakkautta, mustasukkaisuutta ja tietenkin se murha. Eikä se jää viimeiseksi. Dekkarin viehätys koostuu pääosin sen vanhanaikaisuudesta ja miljööstä. Nykyaikaan sijoitettuna kirja ei kummoinen olisi. Nyt sen kautta pääsee kurkistamaan vanhaan aikaan, ihmisten käytökseen ja puheeseen. Tenhunen on rakentanut hauskoja hahmoja ja kertojana toimiva yliopisto-opiskelija Liisa on valloittava päähenkilö. Kaiken kaikkiaan Mustat kalat on mukavaa ja hyväntuulista luettavaa.
_______

Eeva Tenhunen - Mustat kalat
WSOY, 1964
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...