"Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä."
kirjan alku
Ulla-Lena Lundbergin Jää on Finlandia-voittaja vuodelta 2012. Kirja on saanut paljon arvostusta osakseen ja nyt kun luntakin on vielä hieman jäljellä, niin on loistava aika viimein minun tämä lukea.
Jää on tarina
saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja
kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä – ikiaikaisista
salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat. Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia. Pappilan
ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat.
Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Hän tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä. Takakansi
Kirja ei ole mikään tapahtumarikas, joten näennäisesti juuri mitään ei tapahdu. Kestitään vieraita, kokoustetaan, käydään kirkossa... Saaristossa eletään rauhallisesti, joskin pappi saa pian huomata, että joukko on jakautunut kahtia. Heidän keskuuteen papin olisi sitten mallikkaasti sujahdettava ja tultava kaikkien kanssa toimeen, sillä kirkkovaltuustosta löytyy molempien edustajia ja tulevien rakennusprojekstien yksityiskohdista on sovittava.
Jään hienous on ennemminkin sen diplomaattisessa päähenkilössä ja ihmismielen tulkinnassa. Puheenvuoron saavat kirjassa muutama muukin kuin pappi, mikä tämän kirjan kohdalla oli hyvä ratkaisu. Pieni moniäänisyys ei ollut pahitteeksi tekstiä rikastuttamaan ja pidin etenkin papin tyttären kertojanäänestä. Luonnolla on kirjassa suuri rooli, sillä Lutolaiset ovat täysin sen armoilla. Saaresta pääsee pois vain veneellä, postimies pystyy tiensä navigoimaan talvellakin jään päällä.
Aivan täydellistä Jäästä ei minulle kuitenkaan muodostunut. Kaikessa vähäeleisyydessään se jäi minulle vähän liian passiiviseksi ja hitaaksi. Väistämättä mieleen tulee eräs toinen romaani merenrannalla olevasta kylästä, jossa on myös jotain niin rauhallista, mutta joka kuljettaa eteenpäin varmemmin; Claudie Gallayn Tyrskyt nimittäin. En myöskään kokenut Luodon henkilöitä vielä niin läheisiksi, että lopun tapahtumat olisivat suitsaneet minua raiteiltaan. Valitettavaa ja surullista, mutta se siitä. Seuraava romaani kehiin.
_______
Ulla-Lena Lundberg - Jää
(Is, 2012)
Teos & Schildts & Söderströms, 2014
Ulkoasu: Helena Kajander
Ulkoasu: Helena Kajander
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★½
Tähtiä: ★★★½
