"Kuhina kadulla oli kuin kärpästen surinaa."
kirjan alku
Kaikkihan jo tietävät, että Robert Galbraith on salanimi, jonka taakse kätkeytyy J. K. Rowling. Ja tämä tieto ei kauaa salassa ihmisiltä pysynyt - kas kummaa. Käen kutsu on klassinen dekkari, joka aloittaa lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan. Näin alkuun on myös sanottava, että olen pitänyt J. K. Rowlingin muusta tuotannosta ihan hurjasti, mutta tämä oli kuin nyrkki suoraan naamaan. En siis ollut innoissani kirjasta mitä pidemmälle se eteni.
Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu – ja sitä suurempaan vaaraa hän itse joutuu… Takakansi
Kamalaa puhua pahaa omasta lempikirjailijasta, mutta kyllä minä tämän parissa tuskastuin. Oli liian helppo arvata murhaaja, se oli selvää jo alusta asti. Haluan yllättyä! Muutenkaan en kokenut Käen kutsun tuovan mitään omaa dekkarigenreen, vaan se uppoaa hyvin muiden keskivertokirjojen joukkoon kyseisessä genressä. Pidin kyllä kirjan alusta. Siitä kun Robin, Striken tuleva avustaja, pyyhältää toimistoon. Hän on mukava hahmo, eikä kärttyisä Strikekään hassumpi ole. Voi tätä pettymystä. Olkoon tämä muistutuksena siitä, että lempikirjailijoiden tuotantokaan ei aina ole taattua huippulaatua.
Loppuun yksi pienen pieni toive: voisiko arvoisa J. K. Rowling palata takaisin fantasian tai Paikka vapaana kaltaisten tarinoiden pariin. Pliis!
_______
Robert Galbraith - Käen kutsu
(The Cuckoo's Calling, 2013)
Otava, 2013
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★
Tähtiä: ★★
Harmi, kun tämä dekkarisarja ei selvästikään kolahtanut. :D Minä olen tykännyt melko paljonkin Rowlingin dekkareista, ja sarja tuntuu vain paranevan osa osalta (jos jaksaa kestää juonen hidasta kehittymistä). Potterit ovat taas olleet minulle semmoista vähän yli keskitason -fantasiaa. :) Yllättävän hyvin Rowling sukeltaa genrestä toiseen, ja itse toivon lisää luettavaa sekä tähän dekkarisarjaan että fantasian puolelle.
VastaaPoistaNäin pääsi valitettavasti käymään ja suren asiaa, mutta minkäs teet :/ Monet näyttävät tästä kuitenkin pitävän, joten hyvä. Taidan olla aika valikoiva dekkareiden suhteen, sillä niitä on tullut sen verran luettua, ettei mikä tahansa enää mene läpi, jotain uutta pitää pöytään tuoda. Minulle taas Potterit ja Paikka vapaana ovat olleet viiden tähden arvoisia :)
Poista