"Joinakin vuosina talven tulo Uuden Englannin pohjoisosaan on niin
vähittäistä, että vuodenaikojen kulussa tuntuu olevan säädetty järjestys."
vähittäistä, että vuodenaikojen kulussa tuntuu olevan säädetty järjestys."
kirjan alku
Ennen blogin perustamista luin Kaupunki nimeltä Peyton Placen ja Paluu Peyton Placeen on (kuten nimestä voi jo päätellä) jatkoa tuolle teokselle. En odottanut tältä niin paljon kuin ensimmäiseltä kirjalta, johon ihastuin täysin ja ihan hyvä, sillä ei jatko-osa Kaupunki nimeltä Peyton Placen veroinen olekaan, vaikka miljöö ja henkilöt ovat pysyneet samoina. Rima taisi olla liian korkealla. Mutta viihdyttävää lukemista 50-luvulta se on.
Allison MacKenzie on palannut Peyton Placeen ja odottelee saavansa kirjalleen kustantajan. Lehdet ovat lakanneet kirjoittamasta syrjäkylän murhajutusta, mutta muurahaispesässä kuhisee edelleen. Varsinkin kun Allisonin kirja julkaistaan ja ihmiset kuohuavat sen tutunoloisesta sisällöstä. Pikkukaupungin kiltti kasvatti imaistaan suurkaupungin pyörteisiin ja mediamyllyyn. Kotipuolessa näyttämön valtaavat jälleen eriarvoisuus, seksi, epäoikeudenmukaisuus, juonittelu ja salaisuudet.
Allison MacKenzie on palannut Peyton Placeen ja odottelee saavansa kirjalleen kustantajan. Lehdet ovat lakanneet kirjoittamasta syrjäkylän murhajutusta, mutta muurahaispesässä kuhisee edelleen. Varsinkin kun Allisonin kirja julkaistaan ja ihmiset kuohuavat sen tutunoloisesta sisällöstä. Pikkukaupungin kiltti kasvatti imaistaan suurkaupungin pyörteisiin ja mediamyllyyn. Kotipuolessa näyttämön valtaavat jälleen eriarvoisuus, seksi, epäoikeudenmukaisuus, juonittelu ja salaisuudet.
- Eipä mitään ihmeellistä, Clayton toisti. - Eipä Peyton Placessa paljon mitään tapahdu. Ei yleensä. Kyllä täällä kaikki entisellään on.
Joku sivustakatsoja olisikin viattomuudessaan voinut uskoa Clayton Franzierin sanoihin. Peyton Place näytti aivan samalta kuin ennenkin - viehättävältä, rauhalliselta ja häiriintymättömältä. Sen talvisen iltapäivän vaihtuessa illaksi kauppojen ja talojen valaistut ikkunat kuvastivat ystävällistä ja turmeltumatonta julkisivua niin toisilleen kuin muullekin maailmalle.
Paluu Peyton Placeen on osittain hyvinkin naiivi - varsinkin rakkauskohtausten osalta - ja vuoropuhelut muistuttavat välillä saippuaoopperaa, mutta jos katsoo niiden ohi, niin kirja on muuten perin viehättävä ja herttainen. Vähän niin kuin vanhat hyvät tv-sarjat kuten Pieni talo preerialla; tämänkaltaisia ei vaan enää tehdä. Jos jakaa kanssani rakkauden (vanhoja) pikkukaupunkeja kohtaan, niin suosittelen tutustumaan tähän "vihan ja rakkauden tyyssijaan". Toinen samankaltainen 'vanha, hyvä kirja' -suositus on Jacqueline Susannin Nukkelaakso.
Kirjassa liikutaan elokuvamaailmassa, joten tällä osallistun Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.
_______
Grace Metalious - Paluu Peyton Placeen
(Return to Peyton Place, 1959)
Gummerus, 1969
Päällys: Matti Louhi
Päällys: Matti Louhi
Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★½
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti