"Kummitätini asuntona oli kaunis talo
siistissä vanhassa Brettonin kaupungissa."
siistissä vanhassa Brettonin kaupungissa."
kirjan alku
Kiitos Brontë-haasteen, sain suhteellisen nopealla aikataululla luettua Syrjästäkatsojan tarinan. Se ei ole Charlotte Brontën tunnetuinta tuotantoa ja Goodreadsin mukaan Syrjästäkatsojan
tarinaa pidetään Brontën omaelämäkerrallisimpana romaanina, sillä kuten päähenkilö Lucy
Snowe myös Brontë toimi opettajana Belgiassa ja rakastui koulunsa
johtajaan. Kotiopettajattaren romaani on yksi lemppareitani, joten sen kanssa samalle tasolle on vaikea päästä.
Päähenkilönä on nuori englannitar Lucy Snowe, joka on lähtenyt etsimään onneaan mannermaalta ja päätynyt pieneen tyttöoppilaitokseen englanninopettajaksi. Entisen luostarin koulusaleiksi muutetut huoneet ja villiintynyt puutarha muodostavat taustan tummanhehkuiselle rakkausdraamalle - kahden poikkeusihmisen sydämen tarinalle -- Takakansi
"Minä sanoin hyvin vähän. Annoin hänelle vain luonteeni kuoren ja
kaarnan. Mitä siitä: hän ei odottanut minulta mitään parempaa - hän
tunsi minut liian hyvin toivoakseen kohteliasuuksia - kuivat
pistopuheeni miellyttivät häntä koko lailla, ja mitä proosallisempi ja
mahdottomampi olin, sitä iloisemmin hän nauroi."
Jostain syystä alku viehätti minua kovin kun Lucy oli kummitätinsä luona ja erikoinen Polly-tyttönen liittyi joukkoon. Senpä takia en sisäoppilaistosvaihetta pitänyt mitenkään erityisen kiinnostavana. Ikävää sinänsä, sillä sisäoppilaistosta on suurin osa kirjaa. Lucy on hyvin ärsyttäväkin henkilö; hän todellakin on syrjästäkatsoja, joka pidättäytyy kaikesta hauskasta ja miellyttävistä asioista. Hän eristää itsensä päästämättä muita ihmisiä liian lähelle ja antaakin itsestään kylmän ja välinpitämättömän kuvan. Sisäoppilaitoksessa Lucy ei ystävysty muiden opettajien kanssa, vaan hän löytää heistä aina jotain epämiellyttäviä ominaisuuksia. Hän onkin yksinäinen sielu, joka lähinnä seurailee muita pysytellen etäällä kaikista tapahtumista yms. Kuulostaa kamalalta ja kurinalaiselta elämältä:
"Harras halu näyttämötaiteeseen oli osoittautunut kuuluvansa luonteeseeni; tämän vastakeksityn taipumuksen helliminen ja kehittäminen olisi voinut lahjoittaa minulle kokonaisen maailman hauskuutta, mutta se ei olisi sopinut minunlaiselleni syrjästäkatsojalle. Se taipumus ja halu oli työnnettävä syrjään, ja minä työnsin ne syrjään ja lukitsin ne päätöksellä jota ei aika eikä kiusaus ole sittemmin järkyttänyt."
"Älä anna minun ajatella heitä liian usein, liian paljon, liian hellästi", pyysin. "Anna minun tyytyä keskinkertaiseen siemaukseen tästä elävästä virrasta, älä salli minun janoisena ja kiihkeänä rientää nauttimaan sen tervetulleesta vedestä, äläkä anna minun kuvitella sitä makeammaksi kuin maiset lähteet ovat."
Lucy on moderni ja itsenäinen nainen; hän haluaa olla oman onnensa seppä, eikä asettua liian mukavasti toisten almujen varaan. Romaanin tummien sävyjen lisäksi sieltä löytyy kummitteleva nunna, joka silloin tällöin maisemissa vilahtelee goottilaisen kauhun hengessä. Kirjan loppu on romaanin muuhun henkeen sopiva ja tulkinnallinen. Itse kallistun pessimistisyyden puolelle saatujen tietojen valossa, mutta jokainenhan voi tulkita sen niin kuin parhaaksi näkee.
_______
Charlotte Bronte - Syrjästäkatsojan tarina
(Villette, 1853)
WSOY, 1966
Omasta hyllystä
Kaksisataa sanaa Charlotte Brontesta -haaste
Tähtiä: ★★★
Kaksisataa sanaa Charlotte Brontesta -haaste
Tähtiä: ★★★
Taisit kirjoittaa enemmänkin kuin 200 sanaa. :)
VastaaPoistaSyrjästäkatsojan tarinasta en ole varma, olenko sitä lukenut, vai sekoitanko sen johonkin samantapaiseen tarinaan. Niin tai näin, niin tämän tahtoisin lukea. Itse luen parhaillaan Kotiopetajattaren romaania en muista monettako kertaa, ainakin kolmatta, mutta eri käännöksenä kuin aiemmin.
Juu näin pääsi käymään, ei millään voinut lyhentää tekstiä niin paljon :D Kotiopettajattaren romaani on kyllä huikea ja jos joskus alan uudestaan lukea suosikkikirjoja, niin se pääsee uusintalukuun.
PoistaPitäisi itsekin varmaan lukea tuo, mutta lukupino yöpöydällä ei lakkaa millään kasvamasta niin täytyy katsoa, milloin kerkeiäisin tuon lukaisemaan:)
VastaaPoistaMinulla on samankaltaisia ongelmia, mutta pakko vaan lukea kiinnostavimmat ensin:)
PoistaMinulle Bronten tuotanto on tuota Kotiop. kirjaa lukuunottamatta jäänyt vieraaksi, joten oli mukavaa lukea esittelysi. Lukupinoon asti tämä ei taida minulla päätyä. :)
VastaaPoistaEi tästä mikään lempparia tullut, mutta Shirley vielä odottaa hyllyssä Charlotten tuotannosta, josko se olisi vähän koukuttavampi :)
PoistaTämä on minulle tuntematon. Lucy vaikuttaa aika erilaiselta sankarittarelta kuin Jane Eyre, mutta kaikissa kirjoissaan Charlotte B. taitaa laittaa naiset opettajan rooliin. Se oli kai niitä ainoita itsenäisen naisen rooleja aikoinaan.
VastaaPoistaSe yhdistävä tekijä Lucylla ja Jane Eyrellä sentään on, että he ovat molemmat vahvoja naisia. Jane Eyrestä tykkäsin muistaakseni paljon, mutta Lucy oli vähän ärsyttävä erakko. Tai sitten emme päässeet samalle aaltopituudelle.
Poista