Charlotte Brontë - Syrjästäkatsojan tarina

"Kummitätini asuntona oli kaunis talo 
siistissä vanhassa Brettonin kaupungissa."

kirjan alku

Kiitos Brontë-haasteen, sain suhteellisen nopealla aikataululla luettua Syrjästäkatsojan tarinan. Se ei ole Charlotte Brontën tunnetuinta tuotantoa ja Goodreadsin mukaan Syrjästäkatsojan tarinaa pidetään Brontën omaelämäkerrallisimpana romaanina, sillä kuten päähenkilö Lucy Snowe myös Brontë toimi opettajana Belgiassa ja rakastui koulunsa johtajaan. Kotiopettajattaren romaani on yksi lemppareitani, joten sen kanssa samalle tasolle on vaikea päästä.

Päähenkilönä on nuori englannitar Lucy Snowe, joka on lähtenyt etsimään onneaan mannermaalta ja päätynyt pieneen tyttöoppilaitokseen englanninopettajaksi. Entisen luostarin koulusaleiksi muutetut huoneet ja villiintynyt puutarha muodostavat taustan tummanhehkuiselle rakkausdraamalle - kahden poikkeusihmisen sydämen tarinalle -- Takakansi

"Minä sanoin hyvin vähän. Annoin hänelle vain luonteeni kuoren ja kaarnan. Mitä siitä: hän ei odottanut minulta mitään parempaa - hän tunsi minut liian hyvin toivoakseen kohteliasuuksia - kuivat pistopuheeni miellyttivät häntä koko lailla, ja mitä proosallisempi ja mahdottomampi olin, sitä iloisemmin hän nauroi."

Jostain syystä alku viehätti minua kovin kun Lucy oli kummitätinsä luona ja erikoinen Polly-tyttönen liittyi joukkoon. Senpä takia en sisäoppilaistosvaihetta pitänyt mitenkään erityisen kiinnostavana. Ikävää sinänsä, sillä sisäoppilaistosta on suurin osa kirjaa. Lucy on hyvin ärsyttäväkin henkilö; hän todellakin on syrjästäkatsoja, joka pidättäytyy kaikesta hauskasta ja miellyttävistä asioista. Hän eristää itsensä päästämättä muita ihmisiä liian lähelle ja antaakin itsestään kylmän ja välinpitämättömän kuvan. Sisäoppilaitoksessa Lucy ei ystävysty muiden opettajien kanssa, vaan hän löytää heistä aina jotain epämiellyttäviä ominaisuuksia. Hän onkin yksinäinen sielu, joka lähinnä seurailee muita pysytellen etäällä kaikista tapahtumista yms. Kuulostaa kamalalta ja kurinalaiselta elämältä:

"Harras halu näyttämötaiteeseen oli osoittautunut kuuluvansa luonteeseeni; tämän vastakeksityn taipumuksen helliminen ja kehittäminen olisi voinut lahjoittaa minulle kokonaisen maailman hauskuutta, mutta se ei olisi sopinut minunlaiselleni syrjästäkatsojalle. Se taipumus ja halu oli työnnettävä syrjään, ja minä työnsin ne syrjään ja lukitsin ne päätöksellä jota ei aika eikä kiusaus ole sittemmin järkyttänyt."

"Älä anna minun ajatella heitä liian usein, liian paljon, liian hellästi", pyysin. "Anna minun tyytyä keskinkertaiseen siemaukseen tästä elävästä virrasta, älä salli minun janoisena ja kiihkeänä rientää nauttimaan sen tervetulleesta vedestä, äläkä anna minun kuvitella sitä makeammaksi kuin maiset lähteet ovat."

Lucy on moderni ja itsenäinen nainen; hän haluaa olla oman onnensa seppä, eikä asettua liian mukavasti toisten almujen varaan. Romaanin tummien sävyjen lisäksi sieltä löytyy kummitteleva nunna, joka silloin tällöin maisemissa vilahtelee goottilaisen kauhun hengessä. Kirjan loppu on romaanin muuhun henkeen sopiva ja tulkinnallinen. Itse kallistun pessimistisyyden puolelle saatujen tietojen valossa, mutta jokainenhan voi tulkita sen niin kuin parhaaksi näkee.
_______

Charlotte Bronte - Syrjästäkatsojan tarina

(Villette, 1853)

WSOY, 1966

Omasta hyllystä
Kaksisataa sanaa Charlotte Brontesta -haaste
Tähtiä: ★★★

Muita Bronte-postauksiani:
Anne Bronte: Agnes kotiopettajatar