"Christchurchin anglikaaninen seurakunta Uudessa-Seelannissa etsii kunniallisia, taloudenpidon ja lastenhoidon hallitsevia nuoria naisia, joita kiinnostaa astua kristilliseen avioliittoon seurakuntamme hyvämaineisten, vakavaraisten jäsenien kansssa."
kirjan alku
Odotukset eivät tällä kertaa kohdanneet aivan todellisuuden kanssa, sillä olin ajatellut pääseväni lukemaan jotakin Isabel Allenden kirjojen kaltaista; voimakasta sukuromaania, suuria tunteita, historiaa... Vastassa oli kuitenkin romantiikkapainotteinen, ei niin vakavasti otettava, teos, jonka hyvät ainekset valuivat suotta hukkaan.
Varaton kotiopettajatar Helen Davenport vastaa
lehti-ilmoitukseen, jossa Uuden-Seelannin kunnialliset naimattomat
miehet etsivät vaimoa. Kirjeen perusteella herrasmieheltä vaikuttava
viljelijä lähettää vastauksen Helenin kirjeeseen, ja matka uuteen maahan
alkaa näyttää hienolta mahdollisuudelta.
Samaan aikaan kaunis ja uskalias Gwyneira Silkham, rikkaan lampaankasvattajan tytär, on hävitty uhkapelissä vaimoksi uusseelantilaisen lammasparonin pojalle. Gwyn on innoissaan päästessään karkaamaan ennalta-arvatusta tulevaisuudesta tuntemattomaan maahan.
Samaan aikaan kaunis ja uskalias Gwyneira Silkham, rikkaan lampaankasvattajan tytär, on hävitty uhkapelissä vaimoksi uusseelantilaisen lammasparonin pojalle. Gwyn on innoissaan päästessään karkaamaan ennalta-arvatusta tulevaisuudesta tuntemattomaan maahan.
Helen ja Gwyn
ystävystyvät pitkällä laivamatkalla kohti Uutta-Seelantia. Kun uudet
aviomiehet osoittautuvat perillä täysin erilaisiksi kuin kirjeet tai
Gwynin isän puheet antoivat ymmärtää, on ystävyys ainoa pysyvä asia
uudessa kotimaassa. Takakansi
Imelyys ja liian selvä viihdepainotteisuus saivat minut vierastamaan Valkoisen pilven maata, enkä pidä yhtään jos kirjan juoni kulkee liian selvästi sille viitoitettua tietä. Yllätykset ovat elämän suola. Alussa mainitsemilla 'hyvillä aineksilla' viittasin kirjan muihin elementteihin, eritoten siirtomaa-aikaan ja Uuteen Seelantiin, jotka olisivat voineet olla hyvinkin kiinnostavia aiheita, jos niihin oltaisiin enemmän paneuduttu. Maorien ja tilallisten vastakkainasettelua kaipaisi lisää, mutta huomatkaa, että tämä on vasta sarjan ensimmäinen osa, joten massiivinen sukuromaani tästä pakosti kehkeytyy ja se tulee kattamaan varmasti pitkän ajan, sillä jo Valkoisen pilven maassa ehtii kulua monia, monia, monia vuosia.
Kirjan paksuutta ei kannata säikähtää, sillä se on nopea lukea helppolukuisuutensa ansiosta, eikä siitä tule liian synkkää luettavaa missään vaiheessa. Kansi on kyllä ehdottoman näyttävä ja herkkä.
_______
Sarah Lark - Valkoisen pilven maa
(Im Land der weiben Wolke, 2007)
Bazar, 2015
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
En odottanut tältä lukuelämystä, odotin, että tämä olisi kevyempi version Kate Mortonin Hylätystä puutarhasta. Odotin oikein. Mutta jaksanko trilogian verran tätä samaa, niin harkitsen... Ehkä hieman liian viihteellinen makuuni.
VastaaPoistaTaisin asettaa riman liian korkealle :/ Tuskin Ulla minäkään tulen tätä tarinaa lukemaan loppuun asti, eiköhän se tähän saa jäädä.
PoistaMinun makuuni tämä oli liian viihteellinen ja höttöinen. Hyviä aineksia oli, paljonkin, mutta harmillisesti kunnon keitosta ei aineksista syntynyt.
VastaaPoistaKirja on selvästi suunnattu vähän toisenlaisille lukijoille, viihteen ja hömpän ystäville.
PoistaPyysin tämän arvostelukappaleena jonkin aikaa sitten. Bloggauksesi ei kovin paljon kannusta lukemaan kirjaa nopeasti, mutta samalla se kyllä antaa ihan hyvän "ennakkovaroituksen". Kun kirjaan tartun, odotan siltä kevyttä otetta ja ihmissuhteita.
VastaaPoistaIhan luettavahan tämä oli, mutta kuvittelin kirjan niin erilaiseksi. Sinulla on tosiaan realistisempi tilanne kirjaan kohdistuvien odotusten suhteen, joten voit vaikka pitää siitä :)
Poista