"Tamara pisteli lautaselta suuhunsa löysäksi paistettua
munaa mutta katseli vielä unensa viimeisiä kuvia."
munaa mutta katseli vielä unensa viimeisiä kuvia."
kirjan alku
Turhia en jäänyt laakereille lepäämään Sodan ja rauhan loputtua, vaan heti seuraava venäläinen tiiliskivi käteen! Tällä kertaa tosin jotain uudempaa, sillä Ljudmila Ulitskaja on yksi maansa arvostetuimmista nykykirjailijoista. Sain Vihreän teltan alla luettua juuri ennen messuja, niin kuin olikin tarkoitus ja tuo deadline oli aika hyvä, sillä muuten kirja olisi voinut hukkua yöpöydän kirjojen alimmaiseksi, kuten välillä näille paksukaisille käy. Mistä lie johtunee.
Eepos kuvaa aikaa Stalinin kuolemasta aina Neuvostoliiton viimeisiin vaiheisiin ja se seuraa kolmen isättömänä kasvavan moskovalaisen luokkatoveruksen Iljan, Mihan ja Sanjan sekä poikia joitain vuosia nuorempien kolmen tytön Oljan, Tamaran ja Galjan taivalta 1950-luvun kouluvuosista pysähtyneisyyden ajan keski-ikään.
Vihreän teltan alla kertoo heidän vaiheensa niin sanotusti kehdosta hautaan esitellen eri elämänvaiheet. Elämä kuljettaa toveruksia sinne tänne, rakastutaan, vihataan, sovitaan, kuollaan. Jotkut ihmiset, kuten päähenkilömme, hakivat elämälle sisältöä kulttuurista: klassisesta musiikista ja kielletyistä kirjoista. Salamyhkäinen toiminta etenkin kirjojen kohdalla oli tarpeen, sillä kansalaisten valvonta oli tarkkaa. Kulttuurin ylistyksen vastapainona olivat sitten nämä kuulustelut ja kotietsinnät, neuvostoliittolaisia pidetään tiukasti silmällä ja laittomuuksista rangaistaan, kuten jos kotoa löytyy vääriä teoksia. Ei mikään ihme, että kirjassa otetaan esille myös juurikin Sota ja rauha: "Sanja Steklov noudatti opettajan neuvoa mielihyvin. Hän taisi olla ainoa, jonka kotikaapissa oli Tolstoin koottujen teosten täydellinen laitos, ja ennen nelipäiväisen suruajan päättymistä Sanja oli ahmaissut kaikki Sodan ja rauhan neljä nidettä, joskin on sanottava, että muutamat sivut hän selvitti selaamalla."
Runsaasti henkilöitä esitellään kuuden päähenkilön elämänvaiheiden kautta, joten henkilögalleria on valtava ja olisi pitänyt aika ripeällä tahdilla lukea koko kirja, jotta olisi voinut suhteellisen vaivattomasti muistaa henkilöiden suhteet toisiinsa ja ylipäätään kuka on kuka. Nyt jouduin välillä palaamaan alkuunpäin saadakseni selvyyden edellä mainittuihin. Esitellyt ihmiset eivät jää normaalien sivuhenkilöiden tasolle, vaan heidän historiansa kerrotaan lyhyesti, joka on aika kiva.
Henkilöiden elämien kautta voi nähdä viittauksia politiikkaan, mutta mitenkään erityisesti Ulitskaja ei niihin tartu, vaan kaikki on pääteltävissä tarinan rivien välistä. Venäjän historiasta kiinnostuneet saavat paljon ja laajasti mielenkiintoista tietoa.
"Kostja ei kuitenkaan kiirehtinyt asioiden edelle ryhtymällä utelemaan - komedia saisi edetä ihan omalla painollaan. Sillä komedia tämä taatusti oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Punaposkisen eukon nappisilmät näyttivät turkoosikivestä hiotuilta, ja hänen huiveihin kiedottu päänsä keikkui kuin kiinalaisella posliininukella, kaikkiin suuntiin: sivulta toiselle, eteen ja taakse."
Tarina ei etene kronologisessa järjestyksessä vaan saatetaan palata ajassa taaksepäin tai sitten hypähtää tulevaisuuteen. Epälooginen eteneminen toi jälleen omat haasteensa, mutta onhan se jollain lailla kiehtovakin tapa esittää asioita. Satunnaisia otoksia elämästä, mutta joista punoutuu kokonainen tarina. Ulitskajalta on suomennettu myös muita teoksia.
Vihreän teltan alla kertoo heidän vaiheensa niin sanotusti kehdosta hautaan esitellen eri elämänvaiheet. Elämä kuljettaa toveruksia sinne tänne, rakastutaan, vihataan, sovitaan, kuollaan. Jotkut ihmiset, kuten päähenkilömme, hakivat elämälle sisältöä kulttuurista: klassisesta musiikista ja kielletyistä kirjoista. Salamyhkäinen toiminta etenkin kirjojen kohdalla oli tarpeen, sillä kansalaisten valvonta oli tarkkaa. Kulttuurin ylistyksen vastapainona olivat sitten nämä kuulustelut ja kotietsinnät, neuvostoliittolaisia pidetään tiukasti silmällä ja laittomuuksista rangaistaan, kuten jos kotoa löytyy vääriä teoksia. Ei mikään ihme, että kirjassa otetaan esille myös juurikin Sota ja rauha: "Sanja Steklov noudatti opettajan neuvoa mielihyvin. Hän taisi olla ainoa, jonka kotikaapissa oli Tolstoin koottujen teosten täydellinen laitos, ja ennen nelipäiväisen suruajan päättymistä Sanja oli ahmaissut kaikki Sodan ja rauhan neljä nidettä, joskin on sanottava, että muutamat sivut hän selvitti selaamalla."
Runsaasti henkilöitä esitellään kuuden päähenkilön elämänvaiheiden kautta, joten henkilögalleria on valtava ja olisi pitänyt aika ripeällä tahdilla lukea koko kirja, jotta olisi voinut suhteellisen vaivattomasti muistaa henkilöiden suhteet toisiinsa ja ylipäätään kuka on kuka. Nyt jouduin välillä palaamaan alkuunpäin saadakseni selvyyden edellä mainittuihin. Esitellyt ihmiset eivät jää normaalien sivuhenkilöiden tasolle, vaan heidän historiansa kerrotaan lyhyesti, joka on aika kiva.
Henkilöiden elämien kautta voi nähdä viittauksia politiikkaan, mutta mitenkään erityisesti Ulitskaja ei niihin tartu, vaan kaikki on pääteltävissä tarinan rivien välistä. Venäjän historiasta kiinnostuneet saavat paljon ja laajasti mielenkiintoista tietoa.
"Kostja ei kuitenkaan kiirehtinyt asioiden edelle ryhtymällä utelemaan - komedia saisi edetä ihan omalla painollaan. Sillä komedia tämä taatusti oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Punaposkisen eukon nappisilmät näyttivät turkoosikivestä hiotuilta, ja hänen huiveihin kiedottu päänsä keikkui kuin kiinalaisella posliininukella, kaikkiin suuntiin: sivulta toiselle, eteen ja taakse."
Tarina ei etene kronologisessa järjestyksessä vaan saatetaan palata ajassa taaksepäin tai sitten hypähtää tulevaisuuteen. Epälooginen eteneminen toi jälleen omat haasteensa, mutta onhan se jollain lailla kiehtovakin tapa esittää asioita. Satunnaisia otoksia elämästä, mutta joista punoutuu kokonainen tarina. Ulitskajalta on suomennettu myös muita teoksia.
_______
Ljudmila Ulitskaja - Vihreän teltan alla
(Zeljonyi satjor, 2011)
Siltala, 2014
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti