Andrei Makine - Tuntemattoman miehen elämä

"Eräänä iltana he laskivat kelkalla lumista rinnettä."

kirjan alku

Andrei Makinelta, tuolta kauniiden sanojen maalarilta, luin noin vuosi sitten ensimmäisen kirjan, Ranskalaisen testamentin, joka kirja meni suoraan sydämeen. Koin taianomaista lumovoimaa, jouduin tarinanpyörteisiin mukaan, niin että huimasi. Nyt janosin jotain samankaltaista, mutta jälkeenpäin jouduin toteamaan, että taisin leijua edellisen kirjan jäljiltä aivan liian korkealla. Ja kaikki tietävät, että korkealta ei ole hauska tippua.

Pariisissa asuva kirjailija Ivan Sutov tekee merkityksellisen päätöksen, joka vie hänet takaisin entiseen kotimaahansa. Sotovia kutsuu Pietariin kolmenkymmenen vuoden takainen rakkaus. Paljon on muuttunut: tämä Venäjä on eri maa kuin se, jonka kirjailija on jättänyt taakseen. Takakansi

Sutov muistelee katkerana rakkauttaan, eikä löydä Venäjältä sitä mitä oli tullut hakemaan. Liian paljon on muuttunut. Sutovin lisäksi romaanissa pääsee ääneen mykäksi luultu Volski, joka viimein suunsa avatessaan kertoo sykähdyttävän tarinan elämästään. Se kertoo sodasta, rakkaudesta ja ihmisluonnosta.

"Se missä hän onnistui parhaiten, oli sokeana pysyminen. Hän oli jo huomannut, että vanhetessa se kävi helpommin."

Tuntemattoman miehen elämä avaa lukijan eteen Neuvosto- ja nyky-Venäjän. Karun sota-ajan ilot muodostuivat hyvin pienistä asioista, mutta pienelläkin määrällä materiaa pystyi keksimään ilahduttavia asioita ja romaanin henkilöt tekivät kaikkensa auttaakseen pienempiään, esimerkkinä uhrautuva Mila, joka teki vastenmielisiä asioita vain saadakseen lapsille muutaman leipäviipaleen.

Makine kirjoittaa todella kaunista kieltä, sitä ei voi kiistää. Se on maalailevaa, mutta vähäeleistä. Ihmiskuvaus taidokkaan herkkää. "Hänen sisällään soinut laulu muuttui uudeksi elämäksi, joka ei liittynyt mitenkään päivien kulkuun. Maailman meno tuntui enstistä kiihkeämmältä ja merkityksettömältä." Olen kuitenkin surullinen, ettei tämä yltänyt siihen järisyttävään tasoon kuin Ranskalainen testamentti, mutta olin siihen varautunut. Jännityksellä odotan mitä kolmannesta Makinestani pidän (valinnanvaraa kirjojen suhteen löytyy), odotan siltä jo vähän suurempaa. En halua, että kirjailija jää kohdallani 'yhden hitin ihmeeksi'.

"Volskin silmät nauravat viimeisen kerran Sutoville, sitten hänen kasvonsa jähmettyvät piittaamattomaksi naamioksi."

_______

Andrei Makine - Tuntemattoman miehen elämä

(La vie d'un homme inconnu, 2009)

WSOY, 2010
Päällys: Martti Ruokonen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani
Andrei Makine - Ranskalainen testamentti