"William Stoner aloitti opinnot Missourin yliopistossa yhdeksäntoistakesäisenä vuonna 1910."
kirjan alku
Stoner on jo 50 vuotta vanha romaani, mutta vasta 2000-luvulla se löydettiin ihan todenteolla ja kirja on sittemmin nauttinut jonkinasteista blogisuosiota nyt suomennoksen ilmestyttyä. Itsekin lukeudun Stonerin tykkääjäksi.
William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilanpoikana mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.
Stoner on periaatteen mies, vaikka aluksi olinkin hieman tuskastunut häneen ja hänen liikaan nöyrtymiseen. Varsinkin vaimo saa pompotella miestä aivan miten halusi. Mitään vastaansanomatta Stoner antaa asioiden tapahtua, vaikka ei olekaan samaa mieltä. Hän harrastaa enemmänkin hiljaista taistelua varsinkin yliopiston suhteen, jossa hänen kaikista opetusmenetelmistään ei pidetä. Ihanaa Stonerissa on juurikin hänen moniulotteisuus, joka saa hänet tuntumaan elävältä, oikealta ihmiseltä. Saammekin lukea miehen tarinan nuoruudesta aina hautaan saakka.
Naimisiin Stoner menee tuntematta vaimoaan, eikä avioliittoelämä osoittaudukaan ihan yksinkertaiseksi. Ainut paikka, jossa Stoner tuntuu olevan edes jokseenkin onnellinen oli yliopisto. Hän nauttii opettamisesta ja kirjoittamisesta. Kai Stonerin elämä lopulta oli kuitenkin onnellinen. Hän teki asioita mistä piti, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät niin menestyksekkäitä olleetkaan. Yliopistomaailmaan sekoittuu myös sota ja politiikka sekä lamakin vaikuttaa taustalla ja vaikka asiaa on paljon, on kirja on vähäeleinen ja surullisen sävyinen, mutta silti onnistuu olemaan toiveikas. Jotain mahtavaakin tapahtuu Stonerille. Jotain mitä hän ei ennen ole kokenut.
Sitten vielä pieni valituksen sananen: heti kirjan alussa on aikamoisen pitkä alkupuhe, jossa suoraan sanottuna paljastetaan ja analysoidaan koko kirja hetki hetkeltä (en onneksi lukenut vasta kun jälkeepäin!). En yhtään ymmärrä tuota tapaa. Eikö loogisempi paikka olisi laittaa se loppuun, sillä kuka nyt etukäteen kaikkia paljastuksia haluaa tietää? Kerrassaan kummallista.
Stoner on periaatteen mies, vaikka aluksi olinkin hieman tuskastunut häneen ja hänen liikaan nöyrtymiseen. Varsinkin vaimo saa pompotella miestä aivan miten halusi. Mitään vastaansanomatta Stoner antaa asioiden tapahtua, vaikka ei olekaan samaa mieltä. Hän harrastaa enemmänkin hiljaista taistelua varsinkin yliopiston suhteen, jossa hänen kaikista opetusmenetelmistään ei pidetä. Ihanaa Stonerissa on juurikin hänen moniulotteisuus, joka saa hänet tuntumaan elävältä, oikealta ihmiseltä. Saammekin lukea miehen tarinan nuoruudesta aina hautaan saakka.
Naimisiin Stoner menee tuntematta vaimoaan, eikä avioliittoelämä osoittaudukaan ihan yksinkertaiseksi. Ainut paikka, jossa Stoner tuntuu olevan edes jokseenkin onnellinen oli yliopisto. Hän nauttii opettamisesta ja kirjoittamisesta. Kai Stonerin elämä lopulta oli kuitenkin onnellinen. Hän teki asioita mistä piti, vaikka kaikki elämän osa-alueet eivät niin menestyksekkäitä olleetkaan. Yliopistomaailmaan sekoittuu myös sota ja politiikka sekä lamakin vaikuttaa taustalla ja vaikka asiaa on paljon, on kirja on vähäeleinen ja surullisen sävyinen, mutta silti onnistuu olemaan toiveikas. Jotain mahtavaakin tapahtuu Stonerille. Jotain mitä hän ei ennen ole kokenut.
Sitten vielä pieni valituksen sananen: heti kirjan alussa on aikamoisen pitkä alkupuhe, jossa suoraan sanottuna paljastetaan ja analysoidaan koko kirja hetki hetkeltä (en onneksi lukenut vasta kun jälkeepäin!). En yhtään ymmärrä tuota tapaa. Eikö loogisempi paikka olisi laittaa se loppuun, sillä kuka nyt etukäteen kaikkia paljastuksia haluaa tietää? Kerrassaan kummallista.
Stonerilla on järkyttävän hieno ja pysäyttävä kansi! En millään meinaa silmiäni saada irti siitä. ♥
_______
John Williams - Stoner
(Stoner, 1965)
Bazar, 2015
Kirjastosta lainattu
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★
Tuo kirja näyttää hienolle. En ole hypistellyt tuota vielä käsissäni. Luin kirjan joskus vuoden alussa ennakkokappaleena. Olen ajatellut ostaa kirjan omaksi kovakantisena. Niin paljon pidin tuosta kirjasta.
VastaaPoistaLoppujen lopuksi kirja sai minut puolelleen ja nätit kannet auttoi tietenkin :)
PoistaStoner on hieno kirja ja hyvällä tavalla vanhanaikaista proosaa.
VastaaPoistaSain tämän kautta pienen muistutuksen siitä ilosta, minkä sain joskus nuorempana, lukio-ikäisenä, kun luin paljon hyviä klassikoita. Vanhoissakin kirjoissa voi olla paljon hyvää :)
Poista