Tove Jansson - Kesäkirja

Kesäkirja - Tove Jansson

(Sommarboken, 1972)

WSOY, 2002

Kirjastosta lainattu

"Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut."

kirjan ensimmäinen lause

Muut lukee Muumilaakson marraskuuta ja minä Kesäkirjaa... Hyvin menee.

Suomenlahden saarella elelee kolme ihmistä viettämässä kesää: Sophia, hänen isä ja isoäiti. Isä puuhastelee taustalla huomion keskittyessä pikku tytön ja isoäidin tekemisiin. Yhdessä ja erikseen he viettävät aikaa. Sophia tutkii saaren luontoa, löytää salapaikan ja kysee paljon isoäidiltä. Toisinaan tyttö ottaa isoäitiä kädestä ja vie hänet katsomaan jotain kiinnostavaa.

Aika ajoin uhmakas lapsi saa tottelemattomuudellaan isoäidin hermostumaan, mutta ei ole mitään asiaa, jota he eivät saisi sovittua.
"Eräänä iltana Sophia kirjoitti oman kirjeen ja työnsi sen oven alitse sisään. Kirjeessä luki: Minä vihaan sinua. Sydämellisin terveisin Sophia.
Siinä ei ollut yhtään kirjoitusvirhettä."

Pieni kirja, josta on vain pienesti sanottavaa. Kirjan tunnelmaa ei voi kauheasti selittää, vaan se pitää kokea itse. Isoäidin ja Sophian keskustelut olivat ehdottomasti kirjan parasta antia, sillä isoäidin puheista huokui elämänkokemus ja ymmärtäväisyys. Kinkkisiä kysymyksiä pikku tyttökin osasi heittää. Itselläni ei olisi niihin ollut niinkään viisaista vastauksia.

Kirjassa on lyhyitä kertomuksia, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kesäkirjaan on ikään kuin poimittu mielenkiintoisia hetkiä näiden ihmisten elämästä. Maailmaani ei tämä lukukokemus erityisemmin mullistanut, mutta tulipahan luettua :)

Kesäkirjan lukeminen talviaikaan ei mikään huono idea ollut, sillä pääsi hetkeksi pakoon tätä masentavaa synkkyyttä. Sataisipa edes lunta... Nyt pitääkin sitten pistää vipinää kinttuihin, sillä jokunen postaus on Janssonin Kirjakiusaus -haastematkaan tekemättä ja aikaa vain viikko!

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani:
Aurinkokaupunki
Kunniallinen petkuttaja