Tove Jansson - Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja - Tove Jansson

(Den ärliga Bedragaren, 1982)

WSOY, 1983
Päällys: Tove Jansson

Kirjastosta lainattu

"Oli tavallinen pimeä talviaamu ja lumisade jatkui yhä."

kirjan ensimmäinen lause

Ihastuin kovasti ensimmäiseen lukemaani aikuistenkirjaan Janssonilta, joten sillä linjalla jatketaan. Vaikka Aurinkokaupunki eroaa tyylillisesti paljonkin Kunniallisesta petkuttajasta, ei se saanut minua pitämään kirjasta yhtään sen vähempää.

Pupukirjoistaan tunnettu taitelija Anna Aemelin on elänyt yksin talossaan eristynyttä, mutta näennäisesti huoletonta elämää jo pitkän aikaa. Lumien sulaessa hän hän tekee kuvitustöitään kustantajalle ja talvella vastaa tunnollisesti lasten lähettämiin kirjeisiin.

Katri Klingiä ei kyläläisten keskuudessa tunneta hyväntahtoisena ihmisenä, mutta numeropää hänellä on ja asioiden ja kiistojen ratkomisessa Katri nautti kyläläisten luottamusta. Kauppalan asianajajan sijaan kyläläiset käyvät mielummin Katrin luona. Hänen kanssaan hoituu kaikki veroilmoituksista kauppakirjoihin. Katri asuu kahdestaan lukemista rakastavan pikkuveljensä Matsin kanssa, jolle Katri haluaisi veneen ostaa. Kenestäkään muusta Katri ei välitä vähääkään, ei edes koulutetusta koirastaan, jonka hän pitää kovan kurin alla.

Katri alkaa hoitamaan Annan asioita kylässä, sillä hänen mielestään hyväuskoista Annaa on petkutettu varsinkin raha-asioissa. Lopulta Katri muuttaa Matsin ja koiran kanssa asumaan Annan kotiin. Kahden hyvin erilaisen ihmisen kohdatessa - saati sitten yhdessä asuvan -muutos on välttämätön. Itse kirjan tapahtumat ovat pieniä, mutta suurin kuohunta ja muutos käydään henkilöiden pään sisällä. Anna huomaa itsessään muutoksia, joista ei pidä yhtään ja jotka eivät koskaan ole kuuluneet hänen luonteeseensa. Hän alkaa kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä, eikä voi olla enää niin kuin kotonaan omassa kodissaan. Ja mikä pahinta: hänestä on tullut epäluuloinen Katrin tapaan.

 "Anna oli muuttunut ärtyisäksi ja vähäpuheiseksi. Hänet oli vallannut kaamea epäilys: häntä, hyväntahtoista ja ystävällistä ihmistä, oli näköjään perusteellisesti puijattu. Ensi kertaa elämässään Anna tuli epäluuloiseksi, eikä se ollut hänelle tai hänen ympäristölleen eduksi. Hän kuljeskeli ympäri taloa muistiaan penkoen ja pohtien kaikkia näitä ihmisiä, naapureita ja kustantajia ja pieniä viattomia lapsia, ja kaikki, järjestään kaikki olivat petkuttaneet häntä."

Katri omaan tyyliinsä ottaa heti määräysvallan talossa ja tyhjentää palvelijan huoneen vastusteluista huolimatta veljeään varten. Ylimääräiset roinat viedään huutokauppaan tai kasataan pinoksi järven jäälle, jotta kevät voi ne viedä mennessään. Anna alistuu Katrin määräysvaltaan, vaikka hänen olonsa onkin epämukava. Anna ei kuitenkaan ole ainoa, joka kokee suuria muutoksen tuulia, vaan Katrikin joutuu käymään läpi myös omat kriisinsä.

Pienen kylän kahden omissa oloissaan viihtyvän naisen yhteentörmäys oli kiehtova lukukokemus. Se on oivaltava ja jälleen kerran saa ihailla Janssonin ihmiskuvausta. Tapahtumia ja nopeatempoisuutta odottavat lukijat saavat pettyä, mutta psykologisemmasta otteesta pitävät saavat kirjasta varmasti paljon irti. Itse kuulun tässä tapauksessa jälkimmäiseen.

Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani:
Jansson - Aurinkokaupunki