Haruki Murakami - Norwegian Wood

"Olin silloin kolmekymmentäseitsemän ja istuin valtavassa Boeing 747:ssä, joka sukelsi paksun pilvipeitteen läpi lähestyessään Hampurin lentokenttää."

Kirja on saanut nimensä The Beatlesin samannimisen kappaleen mukaan ja tämä on ensimmäinen kirjani Murakamilta.

Lentokoneen laskeutuessa maahan pärähtää soimaan The Beatlesin Norwegian Wood ja tokiolaisesta miehestä tuntuu kuin hänen päänsä halkeaisi. Kappale saa hänet muistoissaan palamaan kahdeksantoista vuotta taaksepäin, nuoruuden rakkauden huumaan.

Toru Watanaben ensirakkaus on hänen parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävä Naoko. Kizukin itsemurhasta Naoko ei tunnu pääsevän yli vaikka vuodet kuinka menevät eteenpäin. Tyttö on yhä kiinni Kizukissa, mutta rakastunut Toru pysyy tytön rinnalla, vaikka toinen on liian hajalla voidakseen rakastaa Torua takaisin. Näiden kahden tiet eroavat joksikin aikaa, kunnes he jälleen kohtaavat ja alkavat taas viettää aikaa toistensa seurassa.

Toru on muuttanut pois kotoaan opiskelija-asuntolaan aloittaessaan yliopiston ja tähän opiskelijaelämään lukija pääsee tutustumaan läheltä. Poikien asuntolassa hän tutustuu Nagasawaan, jonka opastamana Toru päätyy baareihin iskemään tyttöjä ja harrastamaan yhden yön suhteita, mutta kaikki ne ovat merkityksettömiä. Torun ajatuksiin mahtuu vain Naoko. Eikä vain hänenkään ajatteleminen ole enää niin yksinkertaista, kun Torun seuraan lyöttäytyy samalla teatterihistorian kurssilla oleva hauska ja ennen kaikkea kainostelemattoman suorapuheinen Midori. Päällekäyvä Midori yrittää herätellä Torun todellisuuteen, pois menneisyyden kourista, ja laittaa hänet tekemään valintoja.

Tunnelma Norwegian Woodissa on melankolinen. Nuoret ovat aikuisuuden kynnyksellä ja heillä on omat taustansa ja kipuilunsa niiden ja nykyisyyden kanssa. Vaikka kertoja Toru on tarinan keskiössä, päähenkilö tuntuu silti olevan aina joku muu kuin hän itse. Suurimman huomion saivat ainakin minun silmissäni Naoko ja Midori.

Norwegian Wood on kirja, josta olisi niin paljon sanottavaa, mutta toisaalta ei mitään. Se on häkellyttävä teos kaipuusta ja kasvamisesta. Ajatukset jäävät pyörimään sen ympärille ja henkilöihin huomaa suorastaan takertuvansa. Koskettavat elämäntarinat pysäyttävät ja niiden takana oleva traagisuus luo syvyyttä.

I once had a girl, or should I say, she once had me...
She showed me her room, isn't it good, norwegian wood?

She asked me to stay and she told me to sit anywhere,
So I looked around and I noticed there wasn't a chair.

I sat on a rug, biding my time, drinking her wine
We talked until two and then she said, "It's time for bed"

She told me she worked in the morning and started to laugh.
I told her I didn't and crawled off to sleep in the bath

And when I awoke, I was alone, this bird had flown
So I lit a fire, isn't it good, norwegian wood.

The Beatles - Norwegian Wood

PS: Nämä taitaa olla ainoat elokuvakannet, joita kehtaa katsella.

★★★★★
Haruki Murakami - Norwegian Wood

(Noruwei no mori, 1987)

Tammi, 2012

Omasta hyllystä