Stephen King - Doloreksen tunnustus

"Mitä sinä kysyit, Andy Bissette?"

Mitä olisi Halloween -lukuhaaste ilman niin kutsuttua kauhun mestaria, Stephen Kingiä! Pari muuta Kingin kirjaa oli tarkoitus lukea ennen Doloreksen tunnustusta, mutta kun molemmat sattuvat olemaan ainakin tuhannen sivun järkäleitä, niin tämä sitten kiilasi niiden ohitse yöpöydälleni. Huono idea.

Dolores Claiborne on poliisien kuulusteluissa rikkaan Vera Donovan murhasta. Dolores kieltää murhanneensa työnantajansa ja alkaa kertoa omaa versiota tapahtuneesta. Samalla punoutuu myös auki päivä, jolloin Doloreksen mies Joe kuoli täydellisen auringonpimennyksen aikaan.

Vera Donovan on Little Tall Islandin asukkaiden keskuudessa huonossa maineessa, sillä hän ei potkujen antamista pelkää ja säännöt on tiukat: kolme kertaa kun saman asian unohtaa, niin heihei työpaikka. Dolores on kuitenkin itsekin hyvin räväkkä nainen ja pärjää siksi Veran kanssa hyvin pistämällä kovan kovaa vastaan. Alkujaan näyttää, etteivät he kertakaikkiaan tule toimeen, mutta potkuja Vera ei Dolorekselle anna. Kotona Doloreksella on kolme lasta ja mies. Avioliitto ei ole onnellinen, sillä Joe on väkivaltainen alkoholisti ja myöhemmin hänestä paljastuu jotain muutakin.

Päädyin juuri Doloreksen tunnustukseen, koska parissa muussakin Kingin kirjassa mainitaan juuri tämä Dolores ja kirjassa tapahtunut auringonpimennys (Julma leikki ja Myrskyn silmässä). Juoni kuitenkin antoi odottaa itseään ihan liian kauan, eikä se tuntunut Kingin kirjoittamalta, vaikka ei hän aina kirjoitakaan puhdasta kauhua, mutta tämä ei ollut tippaakaan pelottava! Höh.

Kirja on alusta loppuun Doloreksen loputonta puhetta ilman taukoja. Lukeminen häiriintyi jatkuvasti, kun lukijaa muistuteltiin kuulustelutilanteesta, joka koko kirjan ajan on meneillään. Ei kauheasti olisi kiinnostanut Doloreksen tylsät vastaukset sheriffin välikommentteihin. Enkä tajua mitä tuolla pyrittiin saavuttamaan.

Se mikä minulla tökkii Kingin kirjoissa, on hänen etäiset ja epämiellyttävätkin henkilöt. En koe tuntevani heitä, joten heidän puolestaan ei myöskään osaa pelätä tai tuntea edes sääliä. Ehkä kauhukirjoissa ei olekaan tarkoitus niinkään tutustua henkilöiden vaan antautua kauheuksien vietäväksi. Mutta kyllä se silti häiritsee.

Kingin lukemista en missään nimessä suosittele aloittamaan Doloreksen tunnustuksesta, sillä se ei todellakaan edusta kirjailijan parhaita töitä! Tutustumisen arvoisia sen sijaan ovat ainakin: Piina ja Hohto. En kuitenkaan luovuta vielä Kingin suhten, vaan aion edelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan lukea häneltä ainakin muutaman teoksen, joista toinen (Carrie) löytyy jo hyllystä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

★★
Stephen King - Doloreksen tunnustus
(Dolores Claiborne, 1993)
Tammi, 1993

Päällys: Heikki Kalliomaa

Ystävältä lainattu