Clive Barker - Veren kirjat osa 1

Veren kirjat osa 1 - Clive Barker

(Book of Blood vol. 1, 1984)

Kustannus Oy Jalava, 1991
Päällys: Jari Rasi

Kirjastosta lainattu

"Kuolleilla on valtatiensä."

kirjan ensimmäinen lause

Barkerin kauhunovellikokoelma Veren kirjat (1-6) oli suuri menestys aikoinaan ja jos Wikipediaan on luottaminen, niin itse Stephen King vauhditti suosiota Yhdysvalloissa. Veren kirjat sai myöskin British Fantacy Awardin vuonna 1985 ja nykyään Barker on maailmankuulu modernin kauhun mestari. Nyt sitä mentiin mukavuusalueen ulkopuolelle niin että rytisi! Ja taisi pari luutakin katketa samalla. Nämä kertomukset olivat niin kaukana omasta mausta ja sietokykyä testattiin jatkuvasti. Muuten en olisi selvinnyt, mutta tarinat olivat lyhyitä. Ja sitäkin hirveempiä. Hyi että.


EI HEIKKOHERMOISILLE!

Kirja sisältää viisi novellia ja johdannon. Johdannossa selviää Veren kirjojen synty: Kuolleet tallentavat tarinansa pojan paljaalle iholle raapien sen verille sormillaan. Koko poika on tyylikkään kursiivin tekstin peitossa. "Poika on Veren kirja". Nämä seuraavat tarinat on sitten ikään kuin luettavissa pojan iholta.

Keskiyön lihajuna on kuvottava kertomus New Yorkin metrossa, jossa salaperäinen teurastaja tappaa yöjunan matkustajia. Uhrit on riisuttu, ajeltu kauttaaltaan, vuodatettu kuiviin ja ripustettu roikkumaan. Toisinaan teurastajalle on tullut kiire ja uhrit löytyvät paljon kuvottavammassa kunnossa. Heittämällä ällöttävin tarina koko kirjassa.

Supatus ja Jack antaa pienen hengähdystauon oksennuksen partaalla olevalle lukijalle. Siinä demoni yrittää saada Jackin kaikin keinoin hulluuden partaalle, noudatten kuitenkin demonien sääntöjä. Tätä voisi melkein kuvailla hauskaksi, eikä tämän lukeminen aiheuttanut läheskään mitään kakomisreaktiota. Tarinan vitsikkään käänteet karkottivat kauhun kokonaan.

Sianveren blues jatkaa kerrassaan luotaantyöntää meininkiä. Koulukotiin tullut uusi työntekijä pääsee tutustumaan nuoria poikia pelon vallassa pitävään ihmisyöjäemakkoon. Siis ihan totta. Sairasta touhua.

Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta on tarina haudasta nousevista näyttelijöistä, jotka valtaavat teatterin viimeistä kertaa. Ei mitään verilöylyjä. Vain kuoleman mätäisiä suudelmia ja jopa oikeasti tarinantuntuinen.

Kukkuloilla kaupungit alkaa yllättävän pitkäveteisesti kahden homon yhteiselämästä. Automatkalla he päätyvät todistamaan kahden kaupungin välisen taistelun lopputulosta. Enempää ei voi edes selittää. Sen verran mielikuvitukselliseksi juttu meni.


Puistattaa vieläkin. En millään olisi tarinoiden ääreen halunnut palata, mutta täytyi tämä bloggaus saada tehtyä. Siitä johtuu nuo erittäin niukat novellien kuvaukset, todellakaan en niitä lähden sen syvemmin pohtimaan. Pois silmistä, pois mielestä! Ja mitä pikemmin sen parempi.

Novellit eivät olleet muuta kuin täyttä teurastusta heiveröisten tarinan alkujen varjossa. En arvosta. Shokeeraavia ja oksettavia kohtauksia ja yksityiskohtaisia kuvauksia. Kuka tämmöistä oikeesti kirjoittaa. Tai lukee (paitsi minä näköjään). Siis ihan mielellään. Ja tykkää vielä. Puistattavaa. Seuraavat viisi osaa saavat pysyä kirjaston hyllyssä pölyttymässä, enkä niihin koske vaikka ne olisivat maailman viimeiset kirjat. Piste.

Jos kauhua joskus vielä haluan (uskaltaudun) lukemaan, niin jatkan ihan suosiolla Edgar Allan Poen tai Stephen Kingin seurassa. Se on vissi se. Suttuiset/järkyttävät kannet kertoo jo melkein kaiken sisällöstä ja jos tämä ei Halloween -lukuhaasteeseen sovi, niin ei sitten mikään!

Tähtiä: ★