Macbeth (Jo Nesbø)

Jostain syystä Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarisarja ei ole yhtään minua varten (tämän johtopäätöksen vedin täysin ensimmäisen osan perusteella), mutta kaikki muut lukemani Nesbøt olen niellyt kritiikittä eli pitänyt niistä aikalailla varauksetta. Ei liene siis tämän tiedon valossa yllätys, että myös Macbeth osui ja upposi. Macbeth on toinen romaani Shakespeare-tulkintojen sarjassa, joita ilmestyy yhteensä kahdeksan.

Takakannesta: Poliisipäällikkö Macbeth on kova mutta rikkinäinen mies, kaupungin paras poliisi ja korviaan myöten rakastunut häikäilemättömään Ladyyn. Kun huumeratsia muuttuu verilöylyksi, Macbeth tiimeineen saa puhdistaa sotkun. Poliisipäällikkö palkitaan menestyksestään. Valta, raha ja kunnioitus ovat hänen ulottuvillaan, samoin Ladyn jakamaton huomio.

Mutta voiko Macbethin kaltainen mies koskaan päästä huipulle? Ei kestä kauaakaan, kun Lady saa Macbethin vakuuttumaan siitä, ettei tämä saa osuuttaan kaupungista - ellei ole valmis tappamaan osuutensa puolesta.

Nesbøn Macbeth on ennenkaikkea romaani vallanhimosta. Kun valtaanpääsy ei näytäkään kovin mahdottomalta ajatukselta se ottaa haltuun kaikki ajatukset, eikä vain yhden pykälän eteneminen riitä, vaan on päästävä vielä kauemmas, vielä korkeammalle. Macbethin naisystävä liekehtivän punaisissa hiuksissaan kuiskuttelee korvaan kunnianhimoisia visioita ja saa miehen samanlaisiin aatoksiin. Hurjahan tämä kirja on! Siinä on jälleen odotetusti verta, väkivaltaa, petturuutta, korruptiota... Mutta koukussa olin jälleen! Nesbø on mestari kuljettamaan tarinaa, eikä kahtiajako hyviksiin ja pahiksiin ollut aina niin kiveen hakattu.

William Shakespearen Macbethin olen myös lukenut, joten oli mielenkiintoista seurata miten Nesbø on käyttänyt näytelmän elementtejä ja hahmoja hyväkseen. Monia samoja henkilöitä löytyi - liekö hän ottanut romaaniin mukaan suurimman osan alkuperäisen näytelmän henkilöistä. Helmikuussa Shakespeare-sarja saa jatkoa, kun Edward St Aubynin Mediamogulia ilmestyy suomeksi! Jes! Kutkuttavaa saada tietää miten muut ovat Shakespearen tekstejä käsitelleet!

★★★★½
Jo Nesbo - Macbeth

(Macbeth, 2018)

Johhny Kniga, 2018

Kirjastosta

Muita postauksia
Jo Nesbø: Lepakkomies 
Jo Nesbø: Kukkulan kuningas

Jo Nesbø: Verta lumella II
Jo Nesbø: Verta lumella I

Joyce Carol Oates - Tavallinen rakkaus

"He tulivat esiin pensaikosta maantien vierellä."

kirjan alku

Tavallinen rakkaus -kirjan kansien väliin on kerätty 12 novellia neljästä Joyce Carol Oatesin kokoelmasta. Sain luettua niistä vain 6 novellia eli puolet koko kokoelmasta, enkä alunperin ajatellut laittaa mitään merkintää siitä tänne, mutta novellihaasteen takia julkaisen nyt sitten kuitenkin postauksen. Jääpähän tänne blogiin joku todistusaineisto siitä, että novellejakin on tullut luettua 😅

Kokoelmasta Upon the Sweeping Flood (1966)
Mies joka muuttui patsaaksi -novellissa kolmetoista vuotias tyttö ja vanhempi mies ovat pakosalla varastettuaan kassasta rahaa. "Mies oli kertonut, että koko ikänsä hän oli yrittänyt ponnistella ylöspäin, mutta aina hänet oli tuupattu takaisin alas. Vaikka tyttö oli vasta kolmetoista, hän ymmärsi kyllä haratan eron, joka vallitsi hänen oman maailmansa ja toisaalta elokuvien sekä elokuvalehtien hänelle lupaileman maailman välillä, ja hän tunsi katkeruutta rinta rinnan tuon toisen maailman silmittömän ihailun kanssa." Tarina saa edetessään väkivaltaisia piirteitä.

Tulvan kohotessa esittelee meille Walter Stuartin, joka isänsä hautajaisten jälkeen on palaamassa perheensä luo kotiin, mutta joutuu apulaisseriffin pysäyttämäksi. Hurrikaani on iskemässä ja mies kehottaa Stuartia palaamaan kaupunkiin. Stuart jatkaa hänestä välittämättä matkaa.

Kokoelmasta The Wheel of Love (1970) 
Novellin Minne menet, missä olet ollut? päähenkilö on Connie, joka mielellään pitää hauskaa tyttökaveriensa kanssa käyden välillä varttuneempien nuorten kantapaikassa. "- Mikset sinä pidä huonettasi siistinä niin kuin sisaresi? Millä sinä olet tukkasi laittanut - mikä hitto täällä lemuaa? Hiuslakka, niinkö? Et kyllä näe sisaresi käyttävän sitä töhnöä." Asiat kuitenkin saavat suuremmat mittasuhteet kuin hän oli tarkoittanut. Hurja novelli, mutta pidin siitä eniten. Pituuttakin oli mukavasti, joten tarinaan ehti hyvin päästä sisään.
 
Toipilasaikaa -novellissa mies on päässyt sairaalasta kotiin toipumaan. Muistamattomuuden hysteria on mennyt ohi ja hän yrittää sopeutua nykyiseen olotilaansa. Pahoinpitelijän kertoja on tullut sairaalaan katsomaan isäänsä. Todella hämmentävä, muutamien aukeamien pituinen tarina.

Kokoelmasta Marriages and Infidelities (1972) 
Sen sijaan Pyhä avioliitto on pitkähkö kertomus Howard Deanista, joka uusin projekti on Connell Pearcesta kertova kriittinen elämäkerta. Hän on menossa tapaamaan tämän leskeä tutustuakseen runoilijan runsaaseen tuotantoon.

Oates novellit ovat rujoja, niissä on samaa vastenmielisyyttä kuin Jim Harrisonin Syystarinoissa. Huomaan olevani jälleen mukavuusalueesta kaukana molempien, novellimuodon ja sisällön, suhteen. Analyyttisemman otteen toivossa suosittelen kurkkaamaan Suketuksen postaukseen. Minä sen sijaan pidättäydyn vastedes Oatesin hienoissa romaaneissa.

_______

★★½
Joyce Carol Oates - Tavallinen rakkaus

Otava, 1966-74
Päällys: Seppo Polameri
Novellihaaste

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Joyce Carol Oates: Blondi
Joyce Carol Oates: Kosto - rakkaustarina

Lars Kepler - Hypnotisoija (+elokuva)

"Tulta, ihan kuin tulta.
Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat."

kirjan alku

Lars Kepler kirjailijanimen taakse kätkeytyy ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Hypnotisoija on ensimmäinen suomalaistaustaisesta rikoskomisario Joona Linnasta kertova dekkari ja samalla myös minun ensimmäinen Keplerini. Mikäli seuraavan ajattelin lukea, niin ihan heti se ei tapahdu, pitää ensin toipua Hypnotisoijasta.

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut. Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun. Takakansi

Hypnotisoijassa seurataan kahta juonta, joista ei tiedä onko niillä tekemistä keskenään, ja jos on niin mitä. Kaikki ei tietenkään hyvän dekkarin tavoin avaudu hetkessä, vaan ripaus ripaukselta lukijalle valotetaan mm. Erikin menneisyyttä ja syytä miksi mies oli vannonut ettei hypnotisoi enää. Joona Linnastakin jotain kerrotaan, mutta sen kummemmin häneen ei perehdytä. Kenties sitten seuraavien osien aikana?

En pystynyt lukemaan kirjaa iltaisin ennen nukkumaan menoa, vaikka noin muuten ihan hyvin siedän kaikenlaista, tämä jäi kuitenkin piinaamaan liikaa, jos pimeinä iltoina sen erehtyi nappaamaan lukupinosta. Hypnotisoija on raaka ja siinä on ahdistavia juttuja, jotka eivät varmasti heikkohermoisille sovi. Paikoitellen on turhaa mäsäilyä väkivallalla, jota en arvosta. Kirja kyllä vie mukanaan vahdikkailla käänteillä ja piinavalla tunnelmalla. Kaikki päättyy elokuvamaiseen, nopealla tahdilla eteneviin traagisiin tapahtumiin lumisissa ja kylmissä maisemissa.

Hypnotisoija -elokuva

Katsoin Lasse Hallströmin ohjauksen oikeastaan ihan vain Mikael Persbrandtin vuoksi. Hän on minulle tuttu Komisario Beck -elokuvista kovanaamaisena poliisina. Mikään yllätys ei ole, että Joona Linnaa näyttelee suomalainen Tobias Zilliacus, sillä onhan hän kirjassakin suomalaistaustainen. Mainitaan myös Lena Olin, joka tekee huikean roolisuorituksen.

Luodakseen selkeämmän kokonaisuuden katsojalle kirjan toinen juoni on poistettu kokonaan - tai oikeammin liitetty saumattomasti pääjuoneen kuuluvaksi. Tämä valitettavasti aiheuttaa sen, ettei katsojalle jää hoksattavaksi juurikaan oivalluksia, vaan asiat tarjotaan heti valmiina.

Todella paljon on muutenkin tapahtumia joko muutettu ja jätetty kokonaan pois, joten yllätyksiä on luvassa, vaikka kirjan olisikin ennestään lukenut. Sinänsä ihan hyvä. Tällä tavalla joitain kauheuksia on voitu jättää huoletta pois ja itseasiassa juuri sellaisia, joiden katsomista etukäteen vähän pelkäsin. Emme siis onneksi kohdanneet näin visuaalisessa muodossa. Samat elementit löytyy kirjasta ja elokuvasta, mutta jälkimmäisessä pakka on pistetty huolella sekaisin.

Elokuvasta on myöskin tehty katsojaystävällisempi, sillä siinä on vähemmän väkivaltaa. Tarkennan heti perään, että raakuuttaa löytyy, mutta kirja on hyvin selkesti brutaalimpi ja kammottavampi. Keskiössä on Erikin ja hänen vaimonsa perhekriisi ja huonot välit toisiinsa, josta muodostuu selviytymistarina, kun heidän poikansa kidnapataan. Hypnotisointi on kaikkien tapahtumien alku ja juuri, mutta Erikin entistä työnkuvaa ei olleenkaan näytetä, vaan kaikki ohitetaan parilla hassulla lauseella. Tämä valinta kummastuttaa suuresti ja laittaa elokuvan hataralle pohjalle.

Synkempien trillereiden ystäville nämä molemmat sopivat, eikä väkivaltaa tai ahdistavaa tunnelmaa saa hätkähtää.

______________________________________________________________

★★★½
Lars Kepler - Hypnotisoija

(Hypnotisören, 2009)

Tammi, 2011

Omasta hyllystä

★★★
Hypnotisoija (Hypnotisören)

Rikos/ Draama / Trilleri, 2012
Ohjaus: Lasse Hallström
Pääosissa: Tobias Zilliacus, Mikael Persbrandt, Lena Olin

Frank Miller - Sin City (#1)

Helvetillisen kuuma yö.
Kaikki on yhtä tahmaa.

kirjan alku

Kauhean fiksussa järjestyssä tuli nämä albumit luettua, mutta sille on syynsä. Ykkösosaa ei kirjastoissa ollut, joten jouduin sen jättämään välistä. Nyt albumi suorastaan käveli vastaan ja sain tilaisuuden lukea mistä kaikki alkoi.

👊💥

Sin City. Rankaa kuin ruoska 

ja kuiva kuin ruutitynnyri. 

Rakkaus käy polttoaineeksi 

ja nyrkkeilyherkällä Marvilla on tikut. 

Antaa palaa!

👊💥

Karski, massiivisen ja ruman ulkomuodon omistama Marv herää yhden yön juttunsa vierestä, joka osoittautuukin kuolleeksi. "Piru vieköön, kuka sinä olit Goldie ja kuka halusi sinun kuolevan? Kuka sinä olit paitsi armon enkeli joka tarjosi kaksinkertaiselle kurjimukselle hänen elämänsä yön" Poliisit ovat samalla hetkellä Marvin jälijillä kun hän päättää, että hänen enkelinsä tappaja saa maksaa, eikä Marv aio pitää matalaa profiilia.

Marv on mainio hahmo. Hän on kovanaamainen, eikä välttele tappeluja, mutta rajansa ja periaatteensa on hänelläkin: naisia hän ei esimerkiksi suostu hakkaamaan. Tappaja jolla on omatunto. Mahtavaa.

"Helvetti? Et sinä tiedä mitä helvetti on. Kukaan ei tiedä. Ei helvetti ole sitä kun joutuu hakatuksi tai viilletyksi tai raahatuksi jonkun homojuryn eteen. Helvetti on sitä kun herää jokaikinen kirottu aamu eikä edes tiedä miksi on täällä. Miksi yleensä hengittää."

Goldien tapon jälkeen Marville on hyvin selvää, miksi hän on täällä ja mitä hänen pitää tehdä. Frank Miller oli suunnitellut tarinan 48-sivuiseksi, mutta se lähti lapasesta kiitos kuulemma Marvin. Albumit ovat itsenäisiä, mutta jonkin verran samoja hahmoja niissä esiintyy, joten suosittelisin kuitenkin lukemaan järjestyksessä. Paraskin puhuja, kun allekirjoittanut tosiaan jätti kylmästi tämän ykkösosan välistä, kun ei malttanut sitä alkaa metsästää.

Sin City sarja on lukemisen arvoinen, jos vain väkivaltaa sietää. Dialogi on terävää ja nautittavaa ja Millerin kynänjälki todella näyttävää. Tämän parempaan mustavalkokuvitukseen en ole törmännyt. Varsinkin nuo sadekuvat ovat niin upeasti tehtyjä. Tämän jälkeen pomppaan jatkamaan lukemista aikajärjestyksessä eli viidesosa odottaa!

_______

★★★★½
Frank Miller - Sin City

(Sin City, 1992)

Like, 2006

Omasta hyllystä

Sin City -sarja
Sin City: The Hard Goodbye
Sin City: Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva
Sin City: Kohtalokas tappo (#3)
Sin City: Keltainen äpärä (#4) +elokuva

Rainbow Rowell - Eleanor & Park

"Hän oli luopunut tytöstä."

kirjan alku

Tämä kirja on kanssabloggareilta bongattu, sillä Eleanor & Park vaikutti nuortenkirjalta, johon minäkin uskallan tarttua. En erehtynyt. Rainbow Rowell on kirjoittanut erittäin hienon ja koskettavan tarinan, joka vieläpä vaikuttaa hyvinkin realistiselta.

Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Silti he heittäytyvät sen vietäväksi.

Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagrammia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta.

Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat teini-iässä pahimmiksi vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää ja haluaa pitää kädestä kiinni.

Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Silti he heittäytyvät sen vietäväksi.

Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagrammia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta.

Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat teini-iässä pahimmiksi vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää ja haluaa pitää kädestä kiinni.

Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Silti he heittäytyvät sen vietäväksi.

Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagrammia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta.

Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat teini-iässä pahimmiksi vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää ja haluaa pitää kädestä kiinni

Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Silti he heittäytyvät sen vietäväksi. Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagrammia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta. Takakansi

Eleanor & Parkin suurin teema on ensirakkaus. Se kuvaa teiniromanssia muttei mitään kaikista tavanomaisinta. Eleanor ja Park eivät koe salamarakkautta, rakkautta joka roihahtaisi liekkiin heti ensisilmäyksestä lähtien. Kaikki tietävät varmasti montakin nuortenkirjaa (tai elokuvaa), jossa käy juuri edellä mainitulla tavalla. Jos se kyllästyttää ja haluat jotain uutta ja raikasta, lue Eleanor & Park. Heidän välillään on jotain erilaista, joka vaatii aikaa kypsyäkseen. Se vaatii toiseen tutustumista.

Eleanor & Park ei kerro koulun suosituimmista, joiden elämä on pelkkää pintaliitoa. Toisen heistä kotiolot eivät ole ihanteelliset, vaan siellä vallitsee pelko ja väkivallan uhka. Yritetään vain pysyä pois tieltä ja näkymättömissä. Pakopaikat on vähissä. Vähitellen koulun bussimatkoista muodostuu molemmille päivän odotetuin hetki, vaikka sanoja ei aluksi vaihdeta.

Rainbow Rowellia soisin suomennettavan lisää, sillä näille kirjoille on paikkansa.

_______

Rainbow Rowell - Eleanor & Park

(Eleanor & Park, 2013)

Viisas elämä, 2016
Kansi: Olga Grlic

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Mark Millar - Kick-Ass

"Ihmettelin aina, miksei kukaan tehnyt sitä ennen minua."

kirjan alku

"Anarkistisin supersankari" Kick-Ass ei karskeja roistoja pelkää! Sarjakuva on kulttiteos, josta on elokuvakin tehty. Pätkiä siitä olen nähnyt, mutta se todella lälly on tähän verrattuna! Tässä on myöskin mitä mainiointa itseironista ja surkuhupaisaa huumoria.

Oletko sinä haaveillut olevasi supersankari? Nuori Dave Lizewski on - ja hän ei tyydy pelkkiin päiväunelmiin! Dave väsää itselleen puvun ja ottaa nimekseen "Kick-Ass"... ja niin taistelu pahuutta vastaan voi alkaa! Paha vain, ettei Davella ole minkäänlaisia supervoimia. Mutta näpsäkän nettivideon ansiosta Kick-Assin suosio alkaa kasvaa räjähdysmäisesti, ja vaikka Dave tietää, että hänen harrastuksensa on äärimmäisen vaarallinen ja kenties myös tyhmä, hän ei malta lopettaa... Takakansi

Ei siis mikään normaali supersankaritarina, missä näemme naamiosankarin löylyttävän rikollisia, vaan jo heti ensimmäisessä tappelussaan Dave saa köniinsä. Enemmänkin realistista - paitsi mitä pidemmälle mennään... Sympaattinen Dave ei kuitenkaan lopeta supersankarin hommia, vaikka kärsikin fyysisesti aikamoisen tappion ja sen seurauksena pitkän vuodelevon.

Kick-Assin huumori on loistavaa :D

Kick-Ass ei ole missään nimessä heikkohermoisille. Meno äityy hurjan brutaaliksi: kirvestä naamaan, päät kirjaimellisesti lentelee ja veri roiskuu kaikkialle. Toisinaan näin väkivaltaisia sarjakuvia lukiessa tai elokuvia katsellessa tuntuu, että veren roiskuminen on sarjakuvan/elokuvan itsetarkoitus. Se ettei ole oikeasti mitään kummempaa sanottavaa verhotaan silmittömään väkivaltaan. Kuten viisaimmat huomaa, en ole väkivaltaviihteen ystävä, mutta en myöskään pitänyt tämän lukemista ajanhukkana. Sarjakuvan idea tavallisesta sankarista viehätti, mutta raju, "in your face" toteutus ei niinkään.

_______

Mark Millar - Kick-Ass
Kuvitus: John Romita Jr.

(Kick-Ass, 2008)

Egmont, 2013

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★½

Bret Easton Ellis - Paljastajat

"Bruce soittaa Los Angelesista pilvessä ja auringon 
polttamana, ja sanoo minulle olevansa pahoillaan."

kirjan alku

Jos ei onnelliset tarinat ja miellyttävät päähenkilöt jostain syystä inspiroi ja haluat järkyttää itseäsi ja hieman laajentaa putkinäköisyyttä, ottaa laput pois silmistä, niin Paljastajiin on hyvä tarttua. Lukukokemus ei ollut mikään valoisa ja minun pitikin muistutella itselleni miksi ylipäätään pidin Easton Elliksen Alta nollasta. Ehkä yhden hänen kirjansa lukeminen toimii sopivana shokkihoitona matkalla vahvasti hedonistiseen maailmaan, mutta liika on liikaa. Amerikan psyko oli ainakin jo liikaa.

1980-luvun nuoret ovat menettäneet otteensa ympäröivästä maailmasta ja ajautuneet pinnallisuuden paratiisiin. "Los Angeles on amerikkalaisten myyttien ja unelmien kohtu ja hauta. Se ruumiinavaa tässä poikkeuksellisessa kirjassa joukon ihmisiä, jotka ovat ansassa ympäristön hekumallisessa kauneudessa ja omassa musertavassa moraalittomuudessaan." Vääryyden raja on jo aikoja sitten hämärtynyt ja tehdä saa ihan mitä huvittaa. Mikään ei kosketa. "Paljastaessaan nihilististä elämäänsä he pakenevat, toteavat itsensä parantumattomiksi tai luovuttavat tietäessään ettei sokaiseva pinnallisuus riitä auttamaan heitä, mutta oikeutuksensa olemassa oloonsa he aina löytävät."

Paljastajat koostuu lyhyistä novelleista, joissa kaikissa on keskenään samanlainen sanoma. Novellissa esiintyvien häiriintyneiden ja hukassa olevien nuorten elämä koostuu huumeista, seksistä, alkoholista ja väkivallasta. Heillä on huutava tyhjiö omassa sielunelämässäja millään ei ole merkitystä, muuta kuin itsellä. Mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vailla seurauksia. Korostunut materialismi linkittyy tähän myös vahvasti. Välillä myös mietin mikä on saanut Easton Elliksen näitä kirjoja kirjoittamaan?

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva ja trailerista päätellen kyse on leppoisammasta versioista. Siinä näyttelee mm. Winona Ryder ja tv-sarja Fargosta tuttu Billy Bob Thornton. Ehkä vielä joskus jonkun Bret Easton Elliksen kirjan luen. Älä vaan kysy miksi. Nyt on viimeinenkin viime vuoden puolella luettu kirja postattu ja seuraavaksi varmaan palailen (viimein) 2015 vuoden kirjatilaston kanssa.

_______

Bret Easton Ellis - Paljastajat

(The Informers, 1994)

Pikku-idis, 20
Kansi: Pia Pirhonen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Bret Easton Ellis - Alta nollan

Liane Moriarty - Mustat valkeat valheet

"Ei kuulosta koulun vitsailuillalta", Patty Ponder 
sanoi Marie Antoinettelle. "Kuulostaa mellakalta."

kirjan alku

Odotin hyvää lukukokemusta ja sen sain - moninkertaisesti. Mustat valkeat valheet tulee aivan varmasti komeilemaan tämän vuoden parhaiden kirjojen joukossa. Tämä keskiluokkainen yhteisö ei jätä kylmäksi!

Tarina alkaa visailuillasta, jonka dramaattisten tapahtumien loppuhuipentumana löytyy ruumis. Ennen sen suurempia paljastuksia palataan kuitenkin ajassa puoli vuotta taaksepäin ja siihen hetkeen, kun kaikki lähti verkkaisesti, mutta varmasti menemään alamäkeen. Australialaisen Pirriween koulussa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja erään oppilaan yrittäessä kuristaa luokkakaverinsa, vanhemmat nousevat sotajalalle ja ovat kiinni toistensa kurkuissa.

Tästä lähtöasetelmasta tarina lähtee vauhdilla rullaamaan kohti tuota kohtalokasta iltaa. Kyyti on hurjaa. Jane on vasta muuttanut paikkakunnalle Ziggy-poikansa kanssa ja konflikteihin suorastaan hakeutuva Madeline ottaa hänet siipiensä suojaan, sillä kuristamisepisodin jälkeen pienten koululaisten vanhemmat jakautuvat kahteen leiriin; On Madelinen puoli ja toista joukkiota johtaa kuristuksen uhriksi joutuneen Amabellen äiti Renata.

Miten hurjaksi meno voikaan alakouluikäisten (!) lasten vanhemmilla muuttua. Jokaisella on omat salaisuutensa ja murheensa, jotka ajan myötä paljastuvat lukijalle. Rikkaus tai kauneuskaan eivät takaa onnellista elämää, joten ihmisiä ei tulisi arvoida kulisseja katsellen, vaan yrittää päästä niiden taakse.

Lukujen väliin on upotettu vanhempien ja opettajien huvittavia (pinnallisia) keskusteluja sekä rikosylikonstaapelin huomautuksia murhatutkinnasta:
"THEA: Minä allekirjoitin adressin. Pieni tyttöressukka.
JONATHAN: En tietenkään allekirjoittanut. Pieni poikaparka.
GABRIELLE: Älkää vaan kertoko kenellekään, mutta luulen että allekirjoitin sen epähuomiossa. Luulin sitä adressiksi, jossa vaaditaan kaupunginvaltuustoa tekemään Park Streetille suojatie."

Kirjan lumoava kansikin symbolisesti kertoo yhteisöstä, joka ensinäkemältä saattaa virheettömältä vaikuttaa, mutta pian kulissit hajoavat ja todellisuus paljastuu. Kaunista se ei tule olemaan, mutta täydellisen ulkoseinän kannatteleminen on raskasta. Mielessäni välähti jopa tv-sarja Täydelliset naiset. Herkullinen nautinto draamannälkäisille, salaisuuksien ja valheiden ystäville, sillä hyvän kirjan takuuvarma merkki on se, ettei sitä raaski laskea käsistään ja tämän olisin voinut yhdeltä istumalta hotkaista!

Mustat valkeat valheet ei ollut ainakaan minulle pelkkä välipalakirja tai viihderomaani. Siinä on rankkoja asioita kätkettynä kepeään kirjoitustyyliin, joka saattaa valheellisesti saada kirjan vaikuttamaan helppoiselta luettavalta, vaikka voihan sitä toki niinkin lukea, en kiellä, vaikka sain kuitenkin kirjasta paljon enemmänkin irti. Se on täynnä erilaisia teemoja kuten avioliitto, perheväkivalta, vanhemmuus, ystävyys... Loputtoman kiehtova teos. Kirjasta on ilmeisesti myös tekeillä elokuva, jossa nähdään mm. Nicole Kidman.

_______

Liane Moriarty - Mustat valkeat valheet

(Big Little Lies, 2014)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Bret Easton Ellis - Alta nollan

Alta nollan - Bret Easton Ellis

(Less Than Zero, 1985)

Tammi, 2012
Kansi: Markko Taina
Kannen kuva: iStockphoto

Omasta hyllystä

"Los Angelesin moottoriteillä ihmiset pelkää tulla liittymistä."

kirjan alku 

Joululahjaksi saatu kirja päätyi luettavaksi heti itselleni ostaman joululahjan (Manhattanin valot) jälkeen, sillä molempien kirjojen teemat pyörivät aikalailla samojen asioiden ympärillä: tyhjyys, huumeet, yöelämä... Aika roisi viikko siis on ollut takana. Alta nollan on Bret Easton Elliksen esikoisteos ja kirjailija oli tuolloin vain 20-vuotias. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan Amerikan psykosta, joka on hyvin ravisuttava teos ja johon ei tee mieli enää ikinä palata.

Clay on saapunut jouluksi kotiin ja pyöriin vanhan kaveriporukkansa kanssa vetäen viivaa ja mennen bileistä toisiin. Nämä hedonistiset rikkaat kakarat eivät tunnu tekevän elämällään mitään järkevää ja heidän tekemisensä ovat lähinnä ajantappoa. Selvinpäin ei ole suotavaa olla, sillä pitäähän olla jotain tylsyyttä vastaan. Kaverisuhteet ovat pinnallisia ja kanssakäyminen merkityksetöntä. Kertojana ja kirjan äänenä on Clay, mutta aivan kuin joku ulkopuolinen tarkkailisi tapahtumia ilman mitään tunnesidettä asiohin ja ihmisiin. Hän selostaa vain mitä tapahtuu kylmän viileään sävyyn.

Kukaan ei välitä kenestäkään ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä lastensa elämän ja tekemisten suhteen. Taitavat olla itsekin aikamoisessa pöllyssä. Clayn sisarukset pystyvät puhumaan rauhassa ja avoimesti omasta huumeiden käytöstä samalla kun äiti ajaa autoa. No problem. Tämä yleinen välinpitämättömyys ja elämän tyhjyys valtaa koko kirjan ja sen täyttää vain huumeet, bileet ja satunnaiset sänkykumppanit. Claykin joutuu jossain vaiheessa miettimään mitkähän hänen sisarustensa nimet olivatkaan.

"Mutta ethän sä tartte mitään. Sulla on jo kaikki", mä sanon sille.
Rip katsoo mua. "Eikä oo."
"Mitä?"
"Ei mulla oo."
Seuraa hetken hiljaisuus ja sitten mä sanon: "Voi vittu Rip, mitä sulla ei muka oo?"
"Mull ei oo mitään menetettävää." Rip kääntyy ja menee takaisin makuuhuoneeseen.

Claylla on myös näennäisesti tyttöystävä Blair, mutta bileissä heillä molemmilla on säpinää muiden kanssa, eikä kumpaakaan oikein kiinnosta toisen tekeminen, varsinkaan Clayta, jonka mielestä he eivät edes enää ole yhdessä. Ja sattumaa tai ei, Clayn diilerin nimi on osuvasti Rip. Clay tapaa lomallaan paljon ihmisiä muttei muista edes missä hän heidät on tavannut ja keitä he ovat. Meno on sen verran villiä. Clayn "pelastus" on sentään opiskelut ja lopussa näyttää olevan myös toivonpilkahdus - tai niin minä haluan ajatella.

Ei ole helppoa lukea nuorista joiden elämä on ihan sekasin ja vailla päämäärään, eikä kukaan puutu asioihin. Niin se elämä kulkee merkitsemättömyydessä päivästä toiseen. Suureksi ihmetyksekseni huomasin Clayn käyvän psykiatrilla juttelemassa omasta elämästään. Tai niin olisi varmasti tarkoitus, mutta psykiatri on se joka omista jutuistaan jauhaa, sillä Clay ei itse kauheasti vaivaudu avautumaan. Ja sitten kun se hetki koittaakin, niin psykiatria ei voisi vähempää kiinnostaa Clayn ongelmat.

"-- js mulle nousee kylmä hiki pintaan ja huoneen toisella puolella istuu yks nuori kundi jonka mä jotem kuten tunnen ja se tuijottaa mua ja mä tuijotan vastaan ja mietin hämillään tunteekohan se mut mutta sitten mä tajuun että se on ihan turhaa. Kundi on niin pilvessä ettei se näe mua, ei näe mitään."

Alta nollan on hämmentävä kirja, mutta onneksi tiesin jo etukäteen Easton Elliksen rajun tyylin, sillä Amerikan psyko on vielä astetta rankempi tähän verrattuna. Tämä tyyli mikä Easton Elliksellä oli jo Amerikan psykon aikaan nostaa rumaa päätään tässä esikoisteoksessa: seksiä, väkivaltaa ja huumeita. Ja mieluitenkin kaikki samaan aikaan. Alta nollan vasta enteilee mihin suuntaan kirjailija on tulevaisuudessa menossa. Aivan mikään höpönpöppö kirja ei ole, sillä kyseessä on kuitenkin jonkin sortin kasvukertomus Clayn osalta. Loppua kohden hänellä tulee raja vastaan, eikä hän hyväksy kaikkia muiden juttuja enää, eikä näin ollen halua olla edes osallisena sellaiseen järjettömyyteen. Hyvä Clay!

Hieno ja sopivan moderni kansi on kirjassa, sillä Alta nollan ei tunnu vanhentuneen päivääkään 80-luvulta, vaan on edelleen valitettavasti hyvinkin ajankohtainen. Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva 1987, näyttelijöinä Andrew McCarthy, Robert Downey Jr. ja Jami Gertz. Se on rankka, mutta hieno elokuva, että jos tämän kirjan lukeminen ei kiinnosta, niin katso ihmeessä edes elokuva! Elokuva ei juurikaan seuraa kirjan juonetonta juonta, vaan siinä on selkeä tarina. Kirjailija itse ei tosin tainnut elokuvasta pitää ollenkaan. No eihän niillä kauheasti yhteistä olekaan.

Kirjalla on myös jatko-osa Kalliit yöt.

Tähtiä: ★★★