Matthew G. Lewis - Munkki

"Luostarin kello oli lyönyt tuskin viiden minuutin ajan, 
kun kapusiinikirkko jo pursui kuulijoita."

kirjan alku

Elämä on täynnä sattumia. Tutkiessani vuosia ja vuosia sitten 1001 kirjaa, jotka pitää lukea ennen kuin kuolee -opusta törmäsin Matthew G. Lewisin The Monk -kirjaan ja kiinnostuin siitä, mutta selvittäessäni asiaa, sitä ei oltu tietenkään suomennettu. Sitten tämän vuoden alussa huomasin sattumalta sen ensimmäistä kertaa Ullan blogissa suomeksi! Onneksi ei mennyt täysin ohi.

Madridilaisessa kapusiiniluostarissa asuu kolmissakymmenissä oleva munkki Ambrosio, tahraton ja hurskas Pyhä Mies, jota koko kaupunki ihailee. Mutta kestävätkö Jumalalle vannotut valat, kun Ambrosion tukahdetut halut pääsevät yllättäen valloilleen luostarin eristyksessä? Syvälle sielun turmelukseen syöksyvän munkin kertomukseen punoutuu onnettomia rakkaustarinoita, seikkailuja öisten metsien ryöväreiden ja kummitusten kynsissä sekä kidutusta ja väkivaltaa hautaholveissa mätänevien ruumiiden keskellä. Takakansi

Ambrosion ja muutaman muun hahmon kautta Lewis näyttää häikäilemättä luostarin johtajahahmojen vallan väärinkäytön ja rappion. Ambrosio on nuhteeton ja kunnioitettu munkki, jonka saarnoja tullaan kuulemaan kaukaa, mutta lihan heikkouksista syntyy pieniä rikkomuksia ja niistä kasvaa äkkiä suurten, anteeksiantamattomien rikosten sarja. Himo saa vallan heivaten uskonnolliset lupaukset syrjään ja Ambrosio valitsee moneen kertaan huonosti, turmelee viattoman ja lopulta tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Suljetun luostarin varjoissa julmuudet ja rikkeet voi kätkeä ja silti säilyttää kansan kunnioituksen - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Toisina kirjan hahmoina ovat kaksi nuorta miestä, jotka haikailevat ihastustensa perään ja sekaantuvat lopulta munkin juoniin.



Lewis kirjoitti Munkin hieman alle 20-vuotiaana noin kahden ja puolen kuukauden aikana. Hän sai innoituksen kirjaan kansantarusta Verinen nunna - joka muuten on kirjan mielenkiintoisimpia tarinoita. Kirja julkaistiin 1796, mutta on edelleen säilyttänyt järkyttävyytensä. Munkki on synkkää luettavaa, eikä se ainakaan valoisammaksi muutu. Tämä goottilaista kauhua edustavan kirjan tapahtumat eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on yliluonnollisuutta. Munkki on rönsyilevä ja vaatii lukijalta keskittymistä ja jaksamista, mutta pidemmälle edetessä lukeminen sujuu jo vaivattomammin. Varmasti klassikoasemansa ansainnut.

_______

Matthew G. Lewis - Munkki

(The Monk: A Romance, 1796)

Savukeidas, 2015

Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Tähtiä: ★★★★

Sidney Sheldon - Veren perintö (+elokuva)

"Hän istui yksin pimeässä Hajib Kafirin kirjoituspöydän ääressä ja tuijotti mitään näkemättä pölyisestä ikkunasta Istanbulin ajattomia mineraatteja."

kirjan alku

Anna mun kaikki kestää. Pakko oli kuitenkin päästä katsomaan kaikki ihanan Audrey Hepburnin leffat, joten sitä ennen oli kirja luettava. Tiesinhän minä mitä sieltä oli tulossa, mutta oli se lukeminen vielä tuskaisempaa kuin odotin. Olen jo siis aikaisemmin todennut, etten harlekiinien ystävä ole vähääkään, mutta silti niitä näköjään joskus eksyn lukemaan. Nyt oli ainakin hyvä syy.

Elizabeth Roffella on kaikkea mitä nainen voi toivoa. Hän on nuori, kaunis, älykäs. Hän on suunnattoman omaisuuden ainoa perijä. Mutta äkkiä kaikki muuttuu: hänen isänsä, mahtavan maailmanlaajuisen lääkekonsernin johtaja menettää mystisellä tavalla henkensä Ranskan alpeilla. Testamentissaan hän on määrännyt tyttärensä yhtiön pääjohtajaksi. Häkeltynyt Elizabeth on jo vähällä alistua sukulaistensa painostukseen luovuttaa osakkeet vapaaseen myyntiin, kunnes alkaa epäillä rikosta ja kieltäytyy. Se on kohtalokas siirto. Jokaisella yhtiön viidestä johtajasta on pakottava halu päästä käsiksi Roffen omaisuuteen ja joku heistä on päättänyt käyttää äärimmäistä keinoa: Elizabeth Roffen on kuoltava… Takakansi

Kaipa tällekin kirjalle on oma lukijakuntansa, jos kliseistä ja yllätyksetöntä romantiikkatarinaa kaipaa jännityksellä höystettynä. Kirja eteni aina juuri niin kuin olin ajatellut, eikä näin ollen mitään järin suuria yllätyselementtejä tullut vastaan. Kaikki tuntui niin keinotekoiselta: Elizabethin avioliitto, itseasiassa kaikkien avioliitot olivat... hohhoijaa. Ei osunut ja vielä vähemmän upposi.
 

Tästä lähtien lupaan pysyä hyvin kaukana harlekiineista yms. ja jätän ne mielummin sellaisten ihmisten luettavaksi, jotka niistä oikeasti pitävät.

Yleensä kliseiset harlekiinittarinat voivat toimia jopa yllättävän hyvin elokuvana, mutta eipä niin käynyt tällä kertaa. Pettymystä pettymyksen perään. Tarina tuntui edelleen tökeröltä ja imelältä ja olen niin pahoillani, että Hepburn joutui mukaan johonkin näin kammottavaan. Hän olikin ainoa, joka elokuvaa veti eteenpäin ja jolla oli riittävästi karismaa. Ben Gazzara oli myös ihan kiva. Kirjaa oltiin seurattu mukavan tarkasti, vaikka tässä tapauksessa en tiedä olisiko yhtään haitannut, jos siitä olisi poikettu.

Teemoiltaan elokuva pyörii kirjan lailla ahneuden ja kateuden ympärillä, sillä kuin nälkäiset suden, sukulaiset pyörivät Elizabethin kannoilla rahankuvat kiiluen himokkaissa silmissä. Ja siitä päästää toisenlaisiin himoihin. On oikeaa rakkautta (todella yllättävää keiden välillä...) ja sitten on vain toisen hyväksikäyttöä ja omien halujen tyydyttämistä. Jotka oli kuvattu aika mauttomasti.

Oli muuten hyvin mielenkiintoista katsoa elokuva, jossa Hepburn on vähän vanhempi, sillä aikaisemmin olen katsonut lähinnä hänen aikaisempia elokuviaan. Naisen ääni on pysynyt samana, mutta jotenkin en kasvoihin osannut yhdistää :D

_______

Sidney Sheldon - Veren perintö

(Bloodline, 1978)

SSKK, 1979

Omasta hyllystä 
Lue kirja & katso elokuva
Tähtiä: ★½

Veren perintö  
Bloodline, 1979  
Rikos / Draama / Mysteeri

Ohjaaja: Terence Young

Näyttelijät: Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason 
Tähtiä: ★★