Näytetään tekstit, joissa on tunniste David Foenkinos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste David Foenkinos. Näytä kaikki tekstit

30.7.2015

Parsarisotto / Nainen, jonka nimi on Nathalie


Ruuan innoittajana toimii David Foenkinoksen Nainen, jonka nimi on Nathalie, josta resepti löytyi suoraan kirjan hauskoista "välikevennyksistä". Otin tosin vapauden tehdä pienen pieniä muutoksia allaolevaan alkuperäiseen reseptiin.

"Parsarisottoon tarvittavat ainekset

200 g Arborio-riisiä (tai muuta pyöreäjyväistä riisiä)
500 g parsaa
100 g pinjansiemeniä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl kermaa
80 g raastettua parmesaanijuustoa
pähkinäöljyä
suolaa
pippuria

Parmesaanilastuja varten
80 g raastettua parmesaanijuustoa
50 g pinjansiemeniä
2 rkl jauhoja
muutama tippa vettä"
 

Resepti (2-3:lle)

1,5 dl g risottoriisiä
1 kanaliemikuutio
nippu (500g) parsaa
1-2 sipulia
100 g pinjansiemeniä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl kermaa
80 g raastettua parmesaanijuustoa
2 rkl voita
2 rkl jauhoja
suolaa
pippuria

Pese parsat ja leikkaa niistä irti tyven puinen osa. Kuori parsat ja paloittele ne 3-4 osaan. Keitä riisit liemikuution kanssa. Sulata voi pannulla ja kuullota siinä parsat ja sipuli, jotka sitten lisätään kypsän riisin sekaan. Laita sekaan myös valkoviini (jonka voi myös korvata omenamehulla). Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta hetken aikaa, jonka jälkeen lisää kerma ja annosten päälle vielä juustoraastetta.

Lastuja varten laita kuumalle pannulle n. puolet parmesaanijuustoraasteesta, jotka paistetaan kullankeltaisiksi sekoittaen mukaan pienen osan pinjansiemenistä ja 2 rkl jauhoja. Juustolevyn jäähdyttyä siitä lohkotaan pieniä palasia, jotka laitetaan annoksen päälle.


Parsaa tulee todella harvoin (lue: ei juuri koskaan) syötyä, joten hauska jälleen kokeilla jotain uutta niiden vanhojen, jokapäiväisten ruokien tilalle. Tekeminen oli helppoa ja hyvää tuli.






Muita postauksiani
Ruokaa romaaneista 1: Paistetut vihreät tomaatit
Ruokaa romaaneista 2: Pekonisämpylät & Hedelmäkakku
Ruokaa romaaneista 3: Viikunat ja vaniljajäätelö

25.7.2015

David Foenkinos - Nainen, jonka nimi on Nathalie (+elokuva)


"Nathalie oli pikemminkin hillitty luonteeltaan 
(niin kuin sveitsiläiset naiset)."
kirjan alku

Ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai kirja-arviointien lukemista tartuin Nainen, jonka nimi on Nathalieen.

Nathalie löytää elämänsä rakkauden ja sielunkumppaninsa sattuman kautta, mutta Francoisin jäätyä auton alle Nathalie luulee menettäneensä mahdollisuuden onneen loppuiäkseen. Nuori leski ei kuitenkaan aavista vielä koittavan se päivä, kun hän haaveissaan ilman sen kummempia syitä suutelee toimistohuoneeseensa osunutta kollegaansa, harmaata ja väritöntä Markusta.

Kepeä tarina kohtalonoikuista, vaikka paikoitellen Nainen, jonka nimi on Nathalie on myös aika traaginen. Menetyksen tuska ja siitä toipuminen ovat aiheeltaan rankkoja, mutta David Foenkinos käsittelee aihetta lempeästi, hypellen joutuisasti eteenpäin. Tarina osoittautuu hurmaavaksi rakkaustarinaksi vailla häiritsevää kliseisyyttä tai imelyyttä.

Alkuunsa ei oikein tiedä onko Nathalien ja Markuksen suhde ystävyyttä vai rakkautta, sillä asiat tuntuvat heittelehtivän päälaelleen aina vähän väliä. Aika lähelle tavallista lällyä rakkaustarinaa tämä olisi mennyt, jos kyseessä olisikin ollut kahden työpaikan hyvännäköisimmän tyypin kohellukset. Se on jo niin nähty. Foenkinos osasi yllättää yllättävillä tapahtumilla ja varmasti leikittelikin aivan tarkoituksella lukijan ennakko-odotusten kanssa.

Kirjailijan tekemät hauskat alaviitteet olivat huvittavia ja lukujen väleissä oli myös välillä hauskoja hengähdystaukoja, lyhyitä tekstejä, jotka liittyivät enemmän tai vähemmän itse kirjaan. Niissä pääsi tutkailemaan mm. ruokareseptejä, Nathalien lempikirjoja, faktatietoa, elokuvadialogia, täsmätietoa kala-allergiasta... Loistava lisä romaaniin, joka antoi vähän sitä ekstraa tarinalle.

Koin kirjan raikkaana ja erittäin sopivana juuri tähän hetkeen. Se on hyvänmielen kirja, vaivaton ja mutkaton, mutta kuitenkin monimerkityksinen.
_______

David Foenkinos - Nainen, jonka nimi on Nathalie
(La Délicatesse, 2009)
Gummerus, 2012
Kannen kuva: Michael Crotto
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★
_______

LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA


Pariisi ja ranskalaiset elokuvat, on siinä jotain niin lumoavaa ja aivan erilainen tunnelma kuin vaikka amerikkalaisissa elokuvissa. En sano onko se huonompi vai parempi. Vain erilainen. Pääroolia eli Nathalieta näyttelee iki-ihana Audrey Tautou, joten mitään suurta pettymystä tästä ei olisikaan voinut muodostua kuten Amélie ja Kimpassa ovat osoittaneet. Da Vinci -koodi on sitten vähän eri juttu. Tosin siinäkin Tautou on loistava. Tom Hanks ei. Siksi emme pistä hänen nimeään boldilla.

Elokuva Nainen, jonka nimi on Nathalie on aavistuksen verran surumielisempi ja sävyiltään synkempi kuin kirja. Aviomiehen menetys iskee ja lujaa ja suru tuntuu läheisemmältä. Mukavana lisähuomiona se, että kirjailija on itse käsikirjoittanut elokuvan sekä on veljensä rinnalla toinen ohjaajista, joka on ihan positiivista.

Kolme vuotta leskeyden ja surussa rypemisen jälkeen Nathalie saattaa itsensä mielenkiintoiseen suhteeseen Markuksen kanssa. Koin yllättävänä, että Nathalien ystäväpiiri suhtautui niin hämmentyneen vaivautuneella tavalla Markukseen. Kaikki ei siis tosiaan suju kuin ruusuilla tanssi, vaan esiin otetaan rohkeasti ongelmakohtia. Kyse on kuitenkin siitä ovatko molemmat valmiita suhteeseen.

Elokuvassa oli paljon viipyileviä ja tunnelmoivia otoksia, joista pidin kovasti. Nathalien suudeltua Markusta, mies kulkee kadulla ja vastaan tulee flirttailevia naisia. Oli paljon henkilöiden sisäisiä ajatuksia kuvailevia hetkiä, sillä juonellisestihan tässä ei järkyttävän paljoa tapahdu. Paljon enemmän tapahtuu juuri pään sisällä, joka kuitenkin pitäisi jollain tapaa saada välitettyä katsojalle. Nathalien ja Francoisin häät olivat varsin upealla tavalla toteutettu ja muutenkin kohtausten välillä oli hauskoja, niitä yhteensitovia, siirtymiä.

Elokuvallinen kerronta oli mielenkiintoinen, se oli vähäeleistä ja ennaltaodottamatonta, mihin viittasinkin jo kirja-arviossa. Juoni pomppaa aina yllättävään suuntaan, kliseitä tämäkin vältellen. Esimerkiksi Nathalie päättää kävellä yksin kotiin illalliselta pomonsa kanssa, joka on ollut liian tuttavallinen. Hän kuitenkin pysähtyy vähän matkan päässä ja pomon naamalla alkaa näkyä odottava ilme. Voisi odottaa Nathalien palaavan suutelemaan pomoaan tajuttuaan todelliset tunteensa hänen, mutta ei. Elokuva yllättää (ainakin siis ne, jotka kirjaa eivät ole lukeneet).

Romanttinen komedia -nimitys ei tee oikeutta elokuvalle, kun olen muutenkin pahasti allerginen sille sanalle. Siitä tulee vain mieleen pinnalliset rakkauskertomukset, joiden huumori jää erittäin latteaksi. Nainen, jonka nimi on Nathalie on sen sijaan piristysruiske päivään.

Päähäni jäi soimaan T.Rex: Get It On
_______

Nainen, jonka nimi on Nathalie
2011
Ohjaaja: David Foenkinos ja Stephane Foenkinos
Näyttelijät: Audrey Tautou, Francois Damiens, Bruno Todeschini
Komedia / Draama / Romantiikka
Tähtiä: ★★★½

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...