Kevääseen ei ole enää pitkä aika, mutta uskaltauduin silti vielä katsomaan taaksepäin edelliseen vuoteen ja poimimaan sieltä joitain hienoja lukuelämyksiä joiden kaltaisiin haluaisin tänäkin vuonna törmätä. Kirjat oli helppo valita, sillä viime vuonna tunnuin lukeneeni enemmän ihan-ok-kirjoja - hienoja kirjoja, mutta mitään sen suurempaa annettavaa niillä ei ollut tarjota. Alla siis esiteltynä nuo kirjat, jotka ovat edelleen mielessäni.
Tilaa unelmoida (Kristine McKenna & David Lynch)
Viime vuoden kirjoista se lemppareista lempparein! Mestariohjaajan elämäkerta/muistelmateos, joka sallii hetkeksi sukeltaa tuon miehen erikoiseen mieleen. Twin Peaks -fanina en malttanut laskea kirjaa käsistä odottaessani lukua lempisarjastani. Luen harvoin (lue: en juuri ikinä) elämäkertoja tai muutenkaan mitään faktapohjaisia teoksia, joten se että pidin tästä viiden tähden verran on hurja saavutus!
Kielletty hedelmä (Liv Strömquist)
Albumissa tiukkaan syyniin pääsee tällä kertaa naisen sukuelin,
jonka merkitys ja siihen suhtautuminen on ihmiskunnan historian aikana
ollut hyvinkin värikäs ja välillä jopa uskomaton. Jälleen osuvaa pohdintaa ja viiltävää
analyysiä ja faktaa Strömquistilta. Huutia saavat niin tabut kuin uskomuksetkin.
Kielletty hedelmä on teos, joka kaikkien tulisi lukea!
Skam (Julie Andem)
Skam-tv-sarjan alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka luin kaikki
neljä putkeen ihan hullun innostuneena. Skamia katsoneelle ne eivät
juonellisesti tuo mitään uutta - lukuunottamatta poistettuja kohtauksia -
mutta teksti selittää sarjaa enemmän henkilöiden päänsisäisiä
ajatuksia, mitä ei tietenkään tv-sarjassa kuulu vaan niiden bongaaminen ja tulkita jätetään katsojan varaan. Skam-fanien must-read kirjat, joiden lukemisesta tekee hauskaa Julie Andemin hupsut sivuhuomautukset.
Rakkaudesta aseisiin (Jennifer Clement)
Rakkaudesta aseisiin on kauniisti ja hyvin runollisesti kirjoitettu
kirja, joka luo kontrastin sisällölle, jossa kirjan
nimenkin mukaisesti aseet ovat yksi kantava teema. Kirjassa on muutenkin paljon yhteiskunnallista asiaa. Se tuudittaa
suloisilla sanoilla ja lempeillä lauseilla ja pieneen kirjaa mahtuu hurja
ja voimakas tarina. Samaan aikaa karu ja kaunis, epämiellyttävä ja
ihana. Pearlin puolesta pelkää, sillä ympäristö ei ole ihanteellinen
nuorelle ihmisenalulle. Äiti on tytön elämän kiintopiste, mutta elämä ei
ole hellä. Silti aina on toivoa.
Kutsu minua nimelläsi (André Aciman)
Aciman kuvaa ihanasti ja käsinkosketeltavan todentuntuisesti Elion
ensirakkautta; Siitä syntyvää hyvänolon tunnetta, mutta myös tuskaa kun
ei ole varma toisen tunteista ja haluaa silti enemmän kuin mitään muuta olla vain toista lähellä.
Ajatukset täyttyvät Oliverista ja Elion hyvinkin tarkkaan pohtivat pään
sisäiset keskustelut itsensä kanssa on jotain niin hyvin tuttua!
Näkymättömät ihmiset (Will Eisner)
Will Eisneristä on muodostunut yksi luottosarjakuvataiteilijoistani, sillä hän kuvaa elämää rouheasti, mutta ei toivottomasti. Näkymättömät ihmiset kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille
näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta
Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi
nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa
joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi,
unohdettaviksi. Näkeekö heitä kukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti