 |
| Kuva: Tuomo Manninen |
Kansallisteatterin Kolme sisarta perustuu Anton Tsehovin samannimiseen näytelmään ja esitys sai minut hurraamaan kotimaisen teatterin laadukkuudesta jälleen kerran! Aivan alkuun ei tiennyt mitä katselisi, kun näyttömällä tapahtui siellä sun täällä ja lavan yläpuolella olevalle videoscreenille heijastettiin useampaakin livekuvaa eripuolilta lavaa. Nykyajan ärsyketulva pääsi luiskahtamaan lavalle asti. Hämmennys vaihtui pian kuitenkin leveään hymyyn ja näytelmä vei täysin mukanaan. Melkein kuin katselisi tv-draamaa, kun osan aikaa näyttelijät juttelivat keskenään kameran välityksellä, vaikka mieleen tuli myös se, että nykyään kommunikoidaan hyvin paljon kaikenlaisten laitteiden ja sovellusten välityksellä, ei niinkään 'face-to-face'.
Keskiössä on neljä sisarusta ja kaikki alkaa nuorimmaisen, Irinan (Marja Salo), syntymäpäiväjuhlista. Irina haaveilee muutosta kotikaupunkiin Moskovaan, Olgan (Elena Leeve) päätä särkee opettajan työ, avioliitossa oleva Maša (Emmi Parviainen) rakastuu Moskovasta asti juhliin saapuvaan Veršiniin (Jussi Vatanen) ja veli Andrei (Eero Ritala) on yhdessä voimakastahtoisen Natašan kanssa. Joutilaisuus ei enää miellytä Irinaa vaan hän haluaa tehdä elämällään jotain merkityksellistä. Hän haluaa tehdä työtä. Ennen kaikkea hän haluaa Moskovaan. Moskovaan. Moskovaan. Oletetaan, että suuri rakkaus, elämän tarkoitus tai onni odottaa jossain muualla sen sijaan, että näkisi sen mitä nyt on.
 |
| Sisarukset ja palvelija Kuva: Tuomo Manninen |
Kolme sisarta pohtii suuria kysymyksiä siitä miksi olemme täällä, mikä on elämän tarkoitus ja mitä seuraaville sukupolville jää. Onko edes millään mitään väliä. Irinan sanoin: "Tulee vielä aika, ja me saadaan tietää miksi kaikki tää tapahtu, mikä oli kaiken tän meidän kärsimyksen tarkotus, ja se mikä oli meiltä aikasemmin piilossa tulee näkyväksi. Mutta ennen sitä, meidän täytyy vaan elää, meidän täytyy tehdä työtä, täytyy vaan tehdä työtä!" Välillä tempaudutaan synkistä elämän draamoista ja mietinnöistä keskelle bileitä, joissa karaokessa soi Coco Jambo. Muutenkin muusikit olivat mahtavia ja tunnelmaa nostattavia sekä hauskasti käytettyjä. Noihin juhliin olisin halunnut mukaan!
Moneen kertaan käsitelty klassikko sietääkin saada tuuletusta ja Paavo Westerbergin ohjaus ainakin ravistelee sitä ja puhaltaa nykyajan hengen yli sata vuotta vanhaan näytelmään, tuo sen vahvasti tähän päivään. Näyttelijät olisivat ihan oma huikea lukunsa. He olivat todella kiinni hahmoissaan ja varsinkin Marja Salo ansaitsee kaiken ylistyksen monitahoisesta Irinastaan. Valovoimainen näyttelijä. Voisin luetella muutaman muunkin ja lopulta olisin kuitenkin maininnut kaikki, sillä koko porukka oli mahdottoman taitavaa!
 |
| Tämä hetki, i love it<3 Kuva: Tuomo Manninen |
Kolme sisarta nousi parhaiden näkemieni teatteriesitysten joukkoon. Näin tämän jo pari viikkoa sitten, mutta sitten tarjoutui Kansallisteatterin bloggariklubin kautta tilaisuus nähdä uudelleen, enkä voinut kieltäytyä! Näin toisella kerralla katsottuna löytyi paljon asioita, jotka ensimmäisellä katselulla menivät ohi. Jos et ole vielä käynyt, niin nyt on korkea aika! Muuten voi kohta alkaa kaduttaa.
Kiitos Kansallisteatterille lipusta!
 |
| Kuva: Tuomo Manninen |
Rooleissa: Elena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi Vatanen
Ohjaus ja sovitus: Paavo Westerberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti