"Hän löysi haudan seuraamalla uraa, jonka
räystäästä tippunut vesi oli piirtänyt maahan."
kirjan alku
Baskimaan murhat-trilogia jatkuu! Toisen osaan oli yllättävän helppo päästä kiinni ja hyvin äkkiä muistui edellisen osan tapahtumat mieleen, vaikka sen lukemisesta onkin aikaa jo yli puoli vuotta.
Rikosylikonstaapeli Amai Salazar tutkii Navarrassa naisiin kohdistuneita
henkirikoksia, joihin liittyy kummallisia piirteitä. Naisten omien
puolisoiden syyllisyys vaikuttaa päivänselvältä, mutta baskimytologiaan
ja paikalliseen noitakulttiin kytkeytyvät makaaberit rituaalit
viittaavat kuitenkin siihen, että murhien sarjaa orkestroisi pirullinen mielipuoli. Kaiken lisäksi
syytettyinä olleet miehet haluavat mystisissä itsemurhaviesteissään
kiinnittää nimenomaan Amaian huomion.
On selvää, että Amaia ei ole vielä saanut selville koko totuutta Baztanin laaksosta ja sen hämärästä, synkästä menneisyydestä. Rikostutkintaa mutkistaa myös se, että hän on hiljattain synnyttänyt hartaasti toivotun esikoislapsensa. Henkirikosyksikön päällikön ja tuoreen äidin roolien välissä tasapainoilu ei ole helppoa, kun kuolema vaanii nurkan takana, työpaineet kasvavat ja oma traumaattinen äitisuhde nousee pintaan. Sinnikäs rikosylikonstaapeli aikoo kuitenkin saada tutkinnan päätökseen, hinnalla millä hyvänsä. Takakansi
On selvää, että Amaia ei ole vielä saanut selville koko totuutta Baztanin laaksosta ja sen hämärästä, synkästä menneisyydestä. Rikostutkintaa mutkistaa myös se, että hän on hiljattain synnyttänyt hartaasti toivotun esikoislapsensa. Henkirikosyksikön päällikön ja tuoreen äidin roolien välissä tasapainoilu ei ole helppoa, kun kuolema vaanii nurkan takana, työpaineet kasvavat ja oma traumaattinen äitisuhde nousee pintaan. Sinnikäs rikosylikonstaapeli aikoo kuitenkin saada tutkinnan päätökseen, hinnalla millä hyvänsä. Takakansi
"Salazar käveli tarmokkaasti valoa kohti yrittäen hillitä lapsellisen halun pinkaista juoksuun ja tukahduttaa vainoharhaisen tunteen siitä, että joku seurasi häntä. Hän vei kätensä aseelle, vaikka ääni hänen sisällään kysyi ivallisesti: Pistoolihan sinulla toki on, tyttöseni, mutta mitä hyötyä siitä mahtaa tässä tilanteessa olla?"
Luualttari paljastaa taas lisää Amaian rankasta menneisyydestä - hurjia, piiloteltuja asioita. Hän yrittää selviytyä paljon aikaa vievän rikoksen selvittelyn kanssa ja lapsensa huomioimisen välillä. Amaian jatkuva poissaola hiertää hänen omatuntoaan sekä välejä Jamesin kanssa. Tutkimukset kuitenkin vaativat Amaian läsnäoloa, sillä jotenkin ne liittyvät häneen.
Tässä sarjassa kiehtoo erityisesti baskimytologian kietoutuminen yhteen rikostutkinnan kanssa. Aivan kuin magian ja realismin liitto. Se on myös se, mikä saa Baskimaan murhat erottumaan muusta rikoskirjallisuudesta edukseen. Virkistävää on myös löytää pääosasta ja rikosylikonstaapelin roolista perheellinen nainen.
Trilogian viimeinen osa Myrskyuhri ilmestyy kesällä 2016.
_______
Dolores Redondo - Luualttari
(Legado en los huesos, 2013)
Gummerus, 2016
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½
Tähtiä: ★★★★½
Tätä oli hauska lukea siksi, että se sijoittui Espanjaan ja myös siksi, että tässä oli luonto hyvin mukana.
VastaaPoistaOlihan tämä hiukan fantasiapainotteinen, mutta katsotaanpa miten Amaia selviää seuraavassa kirjassa :)
Pitäisikin enemmän tutustua espanjalaisiin kirjailijoihin, sillä tähän mennessä olen pitänyt monista, tässäkin on niin maaginen tunnelma. Maagisen realismin ystävänä en Mai voinut olla tykästymättä:) Jännittää jo nyt mitä seuraavassa osassa vielä käy.
Poista