(Hickory Dickory Dock, 1955)
WSOY, 1976
Kirjastosta lainattu
"Hercule Poirot katsoi kulmat rypyssä.
- Neiti Lemon, hän sanoi.
- Niin, monsieur Poirot?
- Tässä kirjeessä on kolme virhettä."
- Neiti Lemon, hän sanoi.
- Niin, monsieur Poirot?
- Tässä kirjeessä on kolme virhettä."
kirjan alku
Aina niin tunnollinen ja tarkka neiti Lemon tekee virheitä kirjettä kirjoittaessaan ja Poirot huolestuu. "Hän ei ollut koskaan sairas, ei koskaan väsynyt, ei koskaan kiihtynyt, ei koskaan epätäsmällinen. Käytännöllisesti katsoen se merkitsi, ettei hän ollut nainen laikaan. Hän oli kone - täydellinen sihteeri. -- Tämä oli sellainen asia, jota ei voinut tapahtua - ja kuitenkin se oli tapahtunut!" Syynä neiti Lemonin huolimattomuuteen on hänen sisarensa, rouva Hubbandin, uusi toimi ylioppilastalon emännöitsijänä. Rouva Hubband on ollut huolissaan, sillä viimeaikoina talosta on kadonnut esineitä, mutta hän on liian kiintynyt asukkaisiin, ettei ole vielä ilmoittanut poliisille. Poirot järjestää tapaamisen neiti Lemonin sisaren kanssa. Onneksi, sillä vähäpätöiseltä näyttänyt varkausten sarja muuttuu hurjaksi murhajutuksi.
Minä harvemmin valitan henkilöiden paljoudesta, mutta nyt heitä oli kyllä aivan liikaa. Vaikea oli muistaa kuka on kukin, sillä heitä tuntui pyörivän talolla kuin mehiläisiä hunajalla, vaikka itse idea ylioppilastalosta onkin hyvin mielenkiintoinen. Kasa nuoria laitettuna samaan talouteen, eri kansalaisuuksia, pakosti siitä syntyy sekoitus rakkautta, ystävyyttä, vihaa ja kateutta. Parisataa sivua lisää vaan oltaisiin tarvittu henkilökuvien syventämiseen.
Syyllinen oli pettymyksekseni todella ilmiselvä. Ehkä olen harjaantunut heidän tunnistamiseen, mutta en pystynyt edes ketään muuta kuvitella murhaajaksi. Yksi vaihtoehto tosin olisi ollut todellinen yllätys, mutta ei se hän tietenkään ollut. Ei siis mikään hullumpi dekkari, mutta ei myöskään sitä kirkkainta kärkeä.
Tähtiä: ★★★★
Muita Agatha Christie postauksiani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti