Maj Sjöwall & Per Wahlöö - Bussimurha

Bussimurha - Maj Sjöwall & Per Wahlöö

(Den skrattande polisen, 1968)

Karisto, 1994
Päällys: Curt Petersson

Kirjastosta lainattu

"Marraskuun kolmannentoista päivän iltana Tukholmassa satoi kaatamalla."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 13

Takakannessa mainitaan, että kirja valittiin vuosisadan parhaaksi ruotsalaiseksi dekkariksi ja se kuluu kymmenosaiseen rikosromaanisarjaan. Bussimurha sai myös Edgar-palkinnon vuonna 1971.

Tukholmasta löytyy linja-auto, jossa on kahdeksan surmattua ihmistä. Yksi noista joukkosurmassa kuolleista ihmisistä on komisario Martin Beckin alaisiin kuuluva etsivä, eikä kukaan ei tunnu tietävän mitä mies bussissa teki. Hän on hoitanut aikaisemmin varjotushommia, mutta tiedoissa ei näy mitään tästä keikasta - jos se sellainen oli.

Ikään kuin kuvaus poliisien tavallisesta arjesta, mihin ei liity taikatemppuja tai suuria mullistavia mysteerejä, jotka lopussa paljastuvat rumpujen pärinän kera. Syyllinen toki löytyy, mutta kyse on rutiinilla tehdyistä hommista, kuulusteluista, palavereista, haastatteluista.

"- Luultavavasti, sanoi Martin Beck. - Mutta kenellä on voinut olla sellainen neljä päivää sitten?
- Jollakin hullulla suomalaisella, sanoi Gunvald Larsson. - Rankkurilla vain matkaan korjaamaan kaikki kaupungin hullut suomalaiset. Saatanan rattoisa homma."

Komisario Martin Beck on kirjan päähenkilö, mutta hän ei ole välttämättä keskiössä työtevereidensa rinnalla, vaan yksi monista tapauksen kimpussa työskentelevistä. Hän ei pidä suurta melua itsestään, vaan on aivan tavallinen pulliainen. Monissa dekkareissa juoni ei muodostu vain etsivän/poliisin tapauksen kimpussa työskentelystä, vaan mukana on myös hänen perhe-elämänsä kimurantit kuviot, eikä Bussimurha ole poikkeus. Martin Beck kituuttaa parisuhteessa vaimonsa kanssa ja liitto sen kun jatkuu, vaikka hän on  valinnut nukkumapaikakseen sohvan aika päiviä sitten. Hän on vain tyytynyt asioiden tilaan, eikä näytä ainakaan olevan aikeissa tehdä asialle mitään, vaikka nykyinen järjestely ei Martinia onnelliseksi tee.

Sain lukemisesta paljon irti sen takia, että aikaisemmin olen Martin Beck-elokuvia katsellut ja näin ollen muutama henkilö oli jo päässäni hyvin elävänä. Martin Beckin ja Gunvald Larssonin siirsin suoraan elokuvista tähän kirjaan ja näin ollen se elävöitti kirjaa ihan omalla tavallaan. Joissain tapauksissa on erittäin huono asia nähdä hahmot ensin silmiensä edessä tv:ssä, sillä lukiessa noista mielikuvista on vaikea päästä eroon, mutta tässä hahmojen visuaalinen näkeminen oli suurta plussaa. Martin ja Gunvald ovat parhaita henkilöitä ja pidin elokuvissa kovasti heidän keskenäisistä nahjailuista ja suureksi ilokseni huomasin samaa olevan myös kirjassa.

Tähtiä: ★★★½