6.8.2015

John Green - Arvoitus nimeltä Margo


"Minä uskon, että jokaisen ihmisen kohdalle osuu ihme."

John Greenin esikoiskirja Kaikki viimeiset sanat sai minulta erittäinkin positiivisen vastaanoton ja sen tähden olin kovasti odottanut tätä kolmatta suomennosta. Arvoitus nimeltä Margo ei napannut samalla tavalla.

Takakannesta: Quentin Jacobsen on aina ollu rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen hän ja Margo ajautuivat eri kasteihin: upea ja kekseliäs Margo suosittuihin, nörttimäinen Quentin marginaaliin. Kun ninjaksi pukeutunut Margo koputtaa Quentinin ikkunaan ja kutsuu tämän koko yön kestävälle kostoretkelle, poika lähtee mukaan. Seuraava aamuna Quentin palaa kouluun sydän täynnä uutta läheisyyttä Margon kanssa, mutta käy ilmi, että tyttö on kadonnut. 

 "Ei kuulosta yhtään siltä Margolta, jonka minä tunnen", Lacey sanoi, ja ajattelin Margoa, jonka minä tunsin, Margoa jonka Lacey tunti, Margoa jonka hänen äitinsä tunsi, me kaikki katsoimme häneen kuvaansa naurutalon eri peileistä."

Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä, mutta kirjan ihan alkua ja loppua lukuunottamatta hoettiin lähinnä, että "Missä Margo?". 200 sivua 'missä margoa' alkaa aikalailla ottaa päähän. Kavereidenkin puheet menevät Quentinilta täysin ohi, kun hänen pieniin aivoihinsa ei mahdu kuin Margo, varsinainen pakkomielle. Suoraan sanottuna alkoi tympimään koko Margo. Eniten kuitenkin pidin hänen hahmostaan, joten sääli, että hän oli juuri se ketä etsitään. Ennemmin vähä-älyinen Ben olisi kadonnut. Paitsi kuka nyt häntä olisi lähtenyt etsimään.

"Tarkoitan vain, että sinun täytyy lakata tähyilemästä taivaalle, koska jossain vaiheessa vilkaiset alas ja huomaat itsekin leijuneesi pois."

Pidin kirjan alusta niin kovasti! Margo ja Quentin tekemässä jäyniä, Margo ninjapukuisena. Ah, olisinpa yhtä nuori jälleen. Arvoitus nimeltä Margo on kirja rakkaudenkaipuusta, ystävyydestä ja siitä, että emme tiedä ikinä toisistamme kaikkea. Kirjan lukemisen jälkeen uskon, että tarina toimii paremmin elokuvana. Ainakin Cara Delevingne on ihana. Tsekatkaa myös Greenin veljesten youtube-kanava vlogbrothers.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
½
John Green - Arvoitus nimeltä Margo
(Paper Towns, 2008)
WSOY, 2015
Kirjastosta lainattu
Kirjankansibingo: Kasvokuva (Kolmas bingo!)

Muita postauksia
John Green: Kaikki viimeiset sanat

2 kommenttia:

  1. John Green kirjoittaa hyviä nuorisokirjoja. Tähtiin kirjoitettu virhe oli minusta aivan loistava ja nämä kaksi jälkimmäistä ovat myöskin kivoja. Kahdessa ensin julkaistussa oli kuolema läsnä, mutta tämä oli erilainen. Arvoitus nimeltä Margo koskettaa varmasti monia, joiden yystävä on lähtenyt karkuteille, minullakin on kokemusta siitä, sillä yksi kaverini lähti moneksi vuodeksi Ruotsiin vain 14-vuotiaana ja yksin. Toinen ystäväni lähti ikäviä kotioloja karkuun mummolaan 15-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää tiedä kuinka paljon tykkään Greenistä, sillä edellinen oli todella hyvä, mutta tämä ei niinkään. Henkilökohtainen kokemus tuo aina lisäulottuvuutta lukemiseen, minä vain koin tämän aika tylsänä ja keskivaiheen varsinkin paikalleen jämähtäneenä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...