"Minulla oli uusi villapusero, pistävän punainen ja ruma."
kirjan alku
Teräviä esineitä on Gillian Flynnin esikoisromaani, mutta tätä ennen häneltä on kuitenkin suomennettu jo kaksi kirjaa: Kiltti tyttö ja Paha paikka. Minulle tämä oli ensimmäinen Flynnini. Ja nyt jälkeenpäin toivon aloittaneeni jostain muusta.
Nuori toimittaja Camille Preaker palaa kotikaupunkiinsa tekemään juttua kahden siepatun koulutytön tapauksesta. Tutuissa maisemissa Camillen vaivalla tukahduttama menneisyys nostaa päätään ja nuoren naisen itsetuhovietti alkaa kihelmöidä taas iholla. Camille huomaa ajautuvansa arvaamattoman äitinsä vaikutuspiiriin ja hakee turvaa niin murhia tutkivasta etsivästä kuin lolitamaisesta sisarpuolestaan. Mutta Wind Gapin klaustrofobisessa pikkukaupungissa ei ole syytä luottaa mihinkään - ei edes omiin muistoihinsa. Takakansi
Teräviä esineitä ei ole mikään kiva kirja. Tätä luetaan, kun halutaan ahdistua ja potea maailmantuskaa. Pelätä lasten puolesta. Ei todellakaan herkkien ihmisten kirja, sillä kaupungin meno on sairasta ihan pikkutytöistä lähtien. Noin hullussa ja sekopäisessä ympäristössä lukija asettuu väistämättä Camillen puolelle, eikä ole mikään mahdottomuus tuntea hänen hyvinkin tuskaisia tuntemuksiaan, vaikka aika sekaisin Camillen itsensäkin täytyy olla.
Psykologista jännitystä kaipaavat eivät tule pettymään. Vahvoja tunteita ja monenlaisia mielenliikkeitä. Mutta niin raskas. Masentava. Maailmassa on vain pahaa. On pahoja ihmisiä ja sitten on pahaa oloa. Onnellisuus on utopiaa. Viimeisen sivun jälkeen halusin vain unohtaa koko kirjan. Mikä sen idea oli? Menikö minulta ohi jokin tärkeä, syvällinen pointti ihmisten kärsimyksen hienoudesta.
Teräviä esineitä ei ole mikään kiva kirja. Tätä luetaan, kun halutaan ahdistua ja potea maailmantuskaa. Pelätä lasten puolesta. Ei todellakaan herkkien ihmisten kirja, sillä kaupungin meno on sairasta ihan pikkutytöistä lähtien. Noin hullussa ja sekopäisessä ympäristössä lukija asettuu väistämättä Camillen puolelle, eikä ole mikään mahdottomuus tuntea hänen hyvinkin tuskaisia tuntemuksiaan, vaikka aika sekaisin Camillen itsensäkin täytyy olla.
Psykologista jännitystä kaipaavat eivät tule pettymään. Vahvoja tunteita ja monenlaisia mielenliikkeitä. Mutta niin raskas. Masentava. Maailmassa on vain pahaa. On pahoja ihmisiä ja sitten on pahaa oloa. Onnellisuus on utopiaa. Viimeisen sivun jälkeen halusin vain unohtaa koko kirjan. Mikä sen idea oli? Menikö minulta ohi jokin tärkeä, syvällinen pointti ihmisten kärsimyksen hienoudesta.
Kiltti tyttö ja Paha paikka siirtyivät juuri paljon alemmas lukulistallani. Ja pidän muuten kannen naru-ukoista, mutta nyt kaipaan jotain positiivista, etten aivan menetä uskoa tähän elämään.
_______
Gillian Flynn - Teräviä esineitä
(Sharp Objects, 2006)
WSOY, 2015
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★
Tähtiä: ★★
Luin pari päivää sitten Gone Girlin ja se oli kyllä aika mielipuolista menoa, mutta sitä suosittelen. Todella kiehtova teos kaikessa kieroutuneisuudessaan. Meinasin nämä Flynnin kaksi muutakin teosta lukea ja suunnittelen ainakin toista pian koittavalle maratonille. Pitää vaan päättää kumpi ensin, Dark Places vai Sharp Objects!
VastaaPoistaAjattelin itseasiassa Kiltistä tytöstä aloittaa, mutta näin siinä kävi. Minä ainakin suosittelisin ennemmin Pahaa paikkaa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä :D
PoistaItselläni on jäänyt Flynnin kaikki kirjat lukematta koska ne tuntuvat jakavan niin paljon mielipiteitä. Toiset ovat tykänneet paljon, toiset inhonneet tai olleet suorastaan raivon partaalla... :D En ole siis varma haluanko ottaa riskiä ja pettyä. Enkä kyllä toisaalta haluaisi edes lukea mitään synkkää ja masentavaa.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin varsinkin nuo inhon ja raivon tunteet, tämä ei nimittäin mikään kiva kirja ole. Jos synkkyys ja masentavuus ei innosta, niin suosiolla kannattaa jättää väliin ja etsiä jotain sopivampaa luettavaa :)
PoistaMinä olen lukenut toistaiseksi vain Kiltin tytön ja aluksi ajattelin, etten halua lukea muita Flynnin kirjoja, mutta tänäänpä kiikutin kotiin kirjastosta Pahan paikan. Kiltti tyttö oli mielenkiintoinen tarina, (vaikkakin raivostuttava) mutta mielestäni itse kirjoitustyyli/suomennos niin kehnoa, että annoin kirjalle sinunlaillasi vain kaksi tähteä.
VastaaPoistaNiin ei sitä ikinä tiedä, vaikka joku synkkä päivä löytäisin yöpöydältäni Flynnin jonkun toisen kirjan. En sano koskaan ei koskaan :D
Poista