"- Ei saa menettää arvostelukykyään, sitä minä olen toistanut
toistamasta päästyäni. Se on ainoa asia millä on merkitystä."
toistamasta päästyäni. Se on ainoa asia millä on merkitystä."
kirjan alku
Lakimieheksi valmistunut, mutta arvostetuksi kirjailijaksi päätynyt Camilo José Cela sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1989.
Espanjan sisällissota on jo historiaa ja Dona Rosan kahvilassa kuhisee mehiläispesän tavoin. Siellä kuluttavat aikaansa lähikortteleiden asukkaat, jotka ovat tulleet juoruamaan tuttujensa kanssa, tekemään uusia tuttavuuksia, kehumaan tyttäriensä sulhasia, hankkimassa asiakkaita tai vain lukemaan runoja.
"Asiakkaat nojailevat kyynerpäillään pyöreitten pöytien kallisarvoiseen marmoriin. Nähdessään omistajattaren kulkevan ohi he tuskin enää edes vilkaisevat häneen. He miettivät hajamielisinä maailman menoa, tämän nykyisen maailman, joka ei herra paratkoon, ole lainkaan sellainen kuin se voisi olla, maailman jonka asiat menevät aina vain hullummin ilman että kukaan osaisi selittää miksi - ehkäpä kaikki johtuukin jostain mitättömästä pikkuseikasta."
Mehiläispesä koostuu lyhyistä paloista eri ihmisten elämästä, joka varsinkin alkuunsa näyttäytyy hämmentävänä, sillä on vaikea muistaa onko kyseinen henkilö esiintynyt jo aiemmin, ja jos on niin mitähän hänestä silloin kerrottiinkaan. Heistä on haastava muodostaa kokonaista tarinaa. Loppua kohden sinnikäs lukeminen jokseenkin palkitaan ja päähän alkaa piirtyä jo isompi kuva kokonaisuudesta. Alussa nimittäin pyöritään kahvilassa asiakkaita ja keskusteluja seuraten, mutta siitä se ympäristö jo laajenee ihmisten omiin koteihin ja katujen kulmiin.
Nämä häivähdyksen omaiset tuttavuudet tarjoavat mielenkiintoisia elämänkohtaloita ja kärpäsenä katossa olemista. Laurita, nainen, joka saa mustasukkaisuuskohtauksia, ja joka vannottaa Pabloa kertomaan, jos tämä jonain päivänä lakkaa rakastamasta häntä. Mies joka teki itsemurhan, koska haisi sipulille. Nainen joka makaa toisen miehen kanssa, jotta saisi rahat rakkaansa sairauden parantamiseen. Ja kaiken tämän keskellä kahvilan monet pöydät, jotka on tehty vanhojen hautakivien marmorilaatoista, joista voi vielä lukea kuolinkirjoitukset.
"Kahvilan asukkaat kuuluvat niihin ihmisiin, jotka uskovat, että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu, eikä asioiden hyväksi siis kannata tehdä mitään."
Vähän huvitti miten ihmiset päivittelivät nykymaailman menoa, kun samaa kuulee vielä tänäkin päivänä, yli 60 vuotta myöhemmin. Näköjään aikojen alusta lähtien kaikki uusi kauhistuttaa ihmisiä: "- Luulen että myös elokuvateatterit ovat syyllisiä. Niissä istuu sikin sokin ja minkälaisia ihmisiä ja vielä ihan pimeässä. Sellaisesta ei hyvää seuraa. - -- Moraali on saatava kohoamaan, muuten olemme hukassa." Myös yhteiskuntakriittiseksi Mehiläispesää voi siis sanoa.
"Asiakkaat nojailevat kyynerpäillään pyöreitten pöytien kallisarvoiseen marmoriin. Nähdessään omistajattaren kulkevan ohi he tuskin enää edes vilkaisevat häneen. He miettivät hajamielisinä maailman menoa, tämän nykyisen maailman, joka ei herra paratkoon, ole lainkaan sellainen kuin se voisi olla, maailman jonka asiat menevät aina vain hullummin ilman että kukaan osaisi selittää miksi - ehkäpä kaikki johtuukin jostain mitättömästä pikkuseikasta."
Mehiläispesä koostuu lyhyistä paloista eri ihmisten elämästä, joka varsinkin alkuunsa näyttäytyy hämmentävänä, sillä on vaikea muistaa onko kyseinen henkilö esiintynyt jo aiemmin, ja jos on niin mitähän hänestä silloin kerrottiinkaan. Heistä on haastava muodostaa kokonaista tarinaa. Loppua kohden sinnikäs lukeminen jokseenkin palkitaan ja päähän alkaa piirtyä jo isompi kuva kokonaisuudesta. Alussa nimittäin pyöritään kahvilassa asiakkaita ja keskusteluja seuraten, mutta siitä se ympäristö jo laajenee ihmisten omiin koteihin ja katujen kulmiin.
Nämä häivähdyksen omaiset tuttavuudet tarjoavat mielenkiintoisia elämänkohtaloita ja kärpäsenä katossa olemista. Laurita, nainen, joka saa mustasukkaisuuskohtauksia, ja joka vannottaa Pabloa kertomaan, jos tämä jonain päivänä lakkaa rakastamasta häntä. Mies joka teki itsemurhan, koska haisi sipulille. Nainen joka makaa toisen miehen kanssa, jotta saisi rahat rakkaansa sairauden parantamiseen. Ja kaiken tämän keskellä kahvilan monet pöydät, jotka on tehty vanhojen hautakivien marmorilaatoista, joista voi vielä lukea kuolinkirjoitukset.
"Kahvilan asukkaat kuuluvat niihin ihmisiin, jotka uskovat, että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu, eikä asioiden hyväksi siis kannata tehdä mitään."
Vähän huvitti miten ihmiset päivittelivät nykymaailman menoa, kun samaa kuulee vielä tänäkin päivänä, yli 60 vuotta myöhemmin. Näköjään aikojen alusta lähtien kaikki uusi kauhistuttaa ihmisiä: "- Luulen että myös elokuvateatterit ovat syyllisiä. Niissä istuu sikin sokin ja minkälaisia ihmisiä ja vielä ihan pimeässä. Sellaisesta ei hyvää seuraa. - -- Moraali on saatava kohoamaan, muuten olemme hukassa." Myös yhteiskuntakriittiseksi Mehiläispesää voi siis sanoa.
_______
Camilo José Cela - Mehiläispesä
(La Colmena, 1951)
Otava, 1983
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★½
Tähtiä: ★★½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti