"Varhaisimmissa muistoissani isoisä on kalju
kuin kivi ja hän vie minut katsomaan tiikereitä."
kirjan alku
Tea Obreht on ensimmäinen Orange-palkinnon (Baileys Women's Prize for Fiction) voittanut, jolta olen kirjan lukenut. Orange on brittiläinen palkinto naiskirjailijoille. Ja Tiikerin vaimo on kirjailijan esikoisteos, jonka hän kirjoitti vain 25-vuotiaana.
Natalia on isoisänsä tapaan lääkäri, joka on menossa rokottamaan lapsia vähän kaukaisemmille seuduille, jotka ovat vasta sodasta toipumassa. Hän saa matkan varrella kuulla isoisänsä kuolleen. Natalian matkaan sekoittuvat muistot isoisästä ja heidän yhteisistä muistoistaan sekä isoisän tarunkaltaisesta lapsuudesta. Tarinat ovat mitä ihmeellisimpiä: kuolematon mies, tiikeriä suojeleva nainen, rakkauslauluja säveltävä poika, josta kasvaa sadistinen terastaja ja monia muita.
Kirja painottuu isoisästä kertoviin kohtiin ja pieniin tarinoihin hänen elämästään. Kaikista suoraviivaisin ei Tiikerin vaimo ole, mutta nuo tarinat ovat uskomattoman voimakkaita ja ravisuttavia. Hämmästyttäviä ja ihmetystä herättäviä, kansantarinanomaisia myyttejä. Totta, jos niin haluaa uskoa. Isoisä on sympaattinen, rauhallinen hahmo. Hänellä on aina mukanaan lempikirjansa, Viidakkokirja. Ja kun piti pantata jotain itselle hyvin tärkeää, isoisä antoi juuri Viidakkokirjan: hiirenkorvilla olevan vanhan, kuluneen teoksen.
Kylä oli köyhä ja sieltä löytyi elämän kolhimia ihmisiä, mutta aivan toivoton kuva ei kuitenkaan tullut. Kuolema on varmasti yksi kirjan teemoista ja se on hyvin vahvasti läsnä koko romaanin ajan. Tietenkin on isoisän kuolema ja sen taakse vähitellen piirtyvä kuva isoäidistä, jolle Natalia ei kertonut hyvää tarkoittaen aivan kaikkea. Mystisissä tarinoissa oli paljon kuolemaa ja sitten on kuolematon mies, joka muuten oli ehdoton lempparini. Ilmestyi miten sattui tarinaan takaisin mukaan ja isoisän kanssa kaikenlaisia kysymyksiä.
Tiikerin vaimon lukeminen vaatii aikaa, sitä ei voi hotkia suinpäin. Sen teksti soljuu eteenpäin vaivattomasti ja mystiset tarinat tempaavat lukijan otteeseensa.
Kirja painottuu isoisästä kertoviin kohtiin ja pieniin tarinoihin hänen elämästään. Kaikista suoraviivaisin ei Tiikerin vaimo ole, mutta nuo tarinat ovat uskomattoman voimakkaita ja ravisuttavia. Hämmästyttäviä ja ihmetystä herättäviä, kansantarinanomaisia myyttejä. Totta, jos niin haluaa uskoa. Isoisä on sympaattinen, rauhallinen hahmo. Hänellä on aina mukanaan lempikirjansa, Viidakkokirja. Ja kun piti pantata jotain itselle hyvin tärkeää, isoisä antoi juuri Viidakkokirjan: hiirenkorvilla olevan vanhan, kuluneen teoksen.
Kylä oli köyhä ja sieltä löytyi elämän kolhimia ihmisiä, mutta aivan toivoton kuva ei kuitenkaan tullut. Kuolema on varmasti yksi kirjan teemoista ja se on hyvin vahvasti läsnä koko romaanin ajan. Tietenkin on isoisän kuolema ja sen taakse vähitellen piirtyvä kuva isoäidistä, jolle Natalia ei kertonut hyvää tarkoittaen aivan kaikkea. Mystisissä tarinoissa oli paljon kuolemaa ja sitten on kuolematon mies, joka muuten oli ehdoton lempparini. Ilmestyi miten sattui tarinaan takaisin mukaan ja isoisän kanssa kaikenlaisia kysymyksiä.
Tiikerin vaimon lukeminen vaatii aikaa, sitä ei voi hotkia suinpäin. Sen teksti soljuu eteenpäin vaivattomasti ja mystiset tarinat tempaavat lukijan otteeseensa.
_______
Téa Obreht - Tiikerin vaimo
(The Tiger's Wife, 2011)
WSOY, 2012
Kirjastosta lainattu
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Jugoslavia
Tähtiä: ★★★½
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Jugoslavia
Tähtiä: ★★★½
Löysin tämän vähän aikaa sitten kirppikseltä ja se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että odottaa nyt kirjahyllyssäni vuoroaan. :)
VastaaPoistaOnneksi otit ja toivottavasti pidät! :) Minulle on tullut vähän sellainen kuva, että Tiikerin vaimoa joko rakastaa tai sitten ei.
Poista