6.7.2016

Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät


"Taksi, vanhalta tupakansavulta lemahtava vanha 
Rover, ajaa hyristen hiljalleen autiota maantietä."
kirjan alku  

Rosamunde Pilcherin Simpukankerääjät löytyy BBC:n sadan kirjan listalta ja näin ollen omalta lukulistaltani. Jälkeenpäin mietin, olisinkin törmännyt kirjaan muuten, ehkäpä en. Ihan turhaa puuhaa ei siis noiden listojen koluaminen ole, sillä Simpukankerääjät osoittautui varsinaiseksi helmeksi: tunteita ja elämännälkää. Kustantaja oli ilmoittanut haluavansa Pilcheriltä "todella mahtavan lukuromaanin naisille" ja näin syntyi Simpukankerääjät.

Penelope Stern on taidemaalari Lawrence Sternin ainoa tytär. Hänen lapsuutensa Cornwallin rannikon taitelijayhteisössä oli turvaisa ja huoleton, ja mennessään vihille tumman, sinisilmäisen luutnantin Ambrose Keelingin kanssa hän saa kauneimman häälahjan minkä isä voi hänelle lahjoittaa, taulun Simpukankerääjät. Herkkä lapsi- ja meriaiheinen maalaus säteilee harmoniaansa Penelopen elämään sen onnellisina ja onnettomina aikoina. Mutta eräänä päivänä taulun tarina saa yllättävän käänteen. Penelopen lapset, tyttäret Nancy ja Olivia sekä Noel-poika, ovat kasvaneet aikuisiksi ja ryhtyvät vaatimaan osuuttaan äitinsä taideperinnöstä. Simpukankerääjät-taulusta tulee ahneuden ja taistelun välikappale, taistelun joka uhkaa repiä hajalle perheen koko tulevaisuuden. Takakansi

Kirja alkaa Penolopen paluulla kotiin sairaalasta. Lapsista varsinkin Olivia on huolissaan äitinsä jaksamisesta asua yksin ja kehittelee asumisratkaisun, joka myöhemmin vaikuttaa monien elämänsuuntaan. Esiin nousee myös Penelopen omistamat Lawrence Sternin maalaukset, sillä huutakaupassa yksi taidemaalarin tauluista myytiin hulppeaan hintaan. Sen seurauksena naisen lapset alkavat kärttää taulujen myymisen tai edes niiden vakuuttamisen puolesta - ruplan kuvat kiillellen silmissä.

Kuohauttavaa on lasten tappelu perinnöstä ja rahoista, vaikka Penelope on hengissä ja hyvinvoiva! Takaumien kautta kerrotaan Penelopen menneisyydestä ja sota-ajasta. Simpukankerääjät on vahvasti myös rakkaustarina, jonka tapahtumien maisemiin haluaisi itsekin päästä. Varsinkin Cornwallin idylli suorastaan maalautui silmien eteen. Samoin ihanat ruokakuvaukset, jotka saavat veden kielelle. Penelopen vieraanvaraisuus ja turvaa tuova seura luovat lämmintä henkeä perintökiistan keskelle.

Sisällöllisesti tässä on paljon kaikkea, hienoja ajatuksia ja monipuolisia henkilöitä, mutta kaikki on koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka kaiken keskellä on Simpukankerääjät-taulu.

EDIT 7.7
Silmiinpistävintä romaanissa oli suhtautuminen epilepsiaan, jota pidettiin painajaismaisena sairautena, joka käytännössä pilaa koko elämän ja lapsia ei kannata hankkia. Hurjaa.
_______

Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät
(The Shell Seekers, 1987)
SSKK, 1988
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★½

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut joitakin Pilcherin kirjoja. Binchyä en saa alas, mutta Pilcherin Talvipäivän seisaus on huikea kirja. Simpukankerääjät olen lukenut kauan sitten, mutta pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän myötä kiinnostuin kyllä Pilcherin muista kirjoista. Pitääpä laittaa tuo Talvipäivän seisaus lukulistalle:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...