Jacqueline Wilson - Candyfloss

Candyfloss - Jacqueline Wilson

(Corgi Yearling, 2006)

Illustrations: Nick Sharratt

Omasta hyllystä

"I had two birthdays in one week."

kirjan ensimmäinen lause

Edellisestä Wilsonista on jo yli vuosi kulunut, sillä näitä kirjoja luetaan vain nauttien ja kiireettömästi, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Floss asuu äitinsä luona, mutta viikonloput hän viettää isänsä kahvilassa. Ongelma syntyy, kun äiti uuden miehensä Steven ja Flossin velipuolen kanssa ovat muuttamassa Australiaan. Tai siis äidin mielestä mitään ongelmaa ei ole, mutta Floss haluaa jäädä isänsä luokse asumaan. Vaikka eroaminen äidistä on vaikeaa, Floss saa pidettyä päänsä ja muuttaa asumaan isänsä luokse kahvilan yläkerran vaatimattomaan huoneistoon. Flossin isä ei ole mikään malliesimerkki tunnollisesta isästä, mutta he pärjäväät ihan hyvin kahdestaan. Kahvila ei kuitenkaan tuota tarpeeksi rahaa ja isä ja Floss ajautuvat auttamattomasti kohti kodittomuutta.

Candyfloss käsittelee myös koulukiusaamista. Flossin paras ystävä on suosiosta nauttiva Rhiannon, jolla olisi paljon ystäväehdokkaita, sillä kaikki haluavat olla ainakin hyvissä väleissä hänen kanssaan. Uusi oppilas Susan joutuu kiusatuksi juuri Rhiannonin toimesta, mutta Floss huomaa Susanin olevan mukava ihminen. Floss ei kuitenkaan uskalla näyttäytyä Susanin seurassa, sillä se tarkoittaisi poikkeuksetta kiusatuksi joutumista ja ystävyyden loppua Rhiannonin kanssa. Päällepäin ratkaisu näyttää yksinkertaiselta, sillä Floss ei enää kauheasti välitä Rhiannonin piikittelevästä seurasta, mutta niin kuin monet tietävät, alakoulu aikaiset ystävyyssuhteet ovat monimutkaisia, eikä kukaan halua olla epäsuosittu oppilas, josta muut kuiskivat selän takana.

Syntymäpäivänään Floss käy isänsä kanssa läheisessä tivolissa, jossa he tutustuvat tivoli-täti Roseen, eikä tapaaminen jää viimeiseksi. Floss on henkilönä viisas ja tuntuu ikäänsä vanhemmalta mikä tietenkin selittyy sillä, että hänen pitää pitää huoli itsestään. Hän auttaa isäänsä kahvilassa ja osaa puolustaa itseään kiusaajia vastaan, eikä hyväksy epäoikeudenmukaisuutta. Köyhän isänsä luokse muutettuaan ystävyys Rhiannon kanssa rakoilee pahasti. Enää Flossilla ei ole varaa ostaa itselleen siistejä ja hienoja vaatteita ja sen muotitietoinen Rhiannon huomaa. Ja julma piikittely alkaa.

Candyfloss on viihdyttävä ja koskettava. Minä ainakin nautin joka ikinen kerta, kun Wilsonin kirjan käteeni otan. Hän käsittelee rankkoja aikoja kokevia päähenkilöitään hellyydellä ja ymmärtäväisyydellä. Avioeroa on avattu vähän molempien, lapsen ja vanhempien, näkökulmasta. Yllättävän kirjasta tekee, että Floss päätyy juuri jäämään isänsä luokse, sillä yleensä tilanne on päinvastoin: avioeron jälkeen äiti jää lasten kanssa ja isä huitelee huolettomana muualla. Wilsonin kirjojen nautittavuuteen liittyy myös vahvasti Nick Sharrattin kuvitukset ja herkullisen näköiset, värikkäät kannet.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
Jacqueline Wilson - Queenie

Tähän kirjaan on hyvä päättää antoisa blogivuosi 2014 ja ensi vuonna palailen sitten kirjatilastojen kanssa :) Nyt enää toivotan kaikille:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

   
 

Richard Yates - Revolutionary Road (+elokuva)

LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA 

Revolutionary Road - Richard Yates

(Revolutionary Road, 1961)

Seven, 2010
Kannen kuva: Stephen Schauer

Omasta hyllystä

"Kun kenraaliharjoituksen viimeisetkin äänet hiipuivat pois, Laurel Playersin jäsenet jäivät näyttämölle vaitonaisina ja neuvottomina ja katselivat silmiään räpytellen tyhjää katsomoa ramppivalojen takana."

kirjan ensimmäinen lause

Ulkoapäin kaikki näyttää olevan hyvin Frank ja April Wheelerin elämässä. Mies on töissä Knoxin pääkonttorissa mitättömissä hommissa ja April on kotiäitinä kahdelle lapselle. He asuvat hienossa lähiössä, kutsuvat ystäviä kylään ja viettävät normaalia periamerikkalaista elämää muiden tapaan. Ulkokuori on kuitenkin vain kulissia, joka kätkee sisälleen pariskunnan, joka joskus eli suurien unelmien ja mahdollisuuksien kanssa, mutta jotka joutuvat kohtaamaan sen hetkisen todellisuuden.

Revolutionary Road kuvaa Wheelerien elämää 1950-luvulla. He pitävät itseään erilaisina kuin muut ja joutuvatkin pienoiseen kriisiin tajustessaan elämänsä olevan kaikkea muuta kuin sellainen kuin he unelmoivat joskus. He haaveilevat jostain paremmasta, jossain muualla. April kokee omalla tahollaan ahdistusta kahlitussa lähiöelämässä, jonka hän kokee tukahduttavaksi. Aprilista piti tulla suuri näyttelijä, mutta hän onkin amatööriteatteriryhmässä, jota ei kovin laadukkaana tunneta.

Alakuloinen pohjavire on lukijan seuralaisena koko matkan, eikä pahaenteisyyttä voi olla aistimatta, kaikki on selvästi tuhoon tuomittu alusta alkaen. Wheelerien muuttosuunnitelmat tuntuvat tuovan hetkeksi petollista nostetta heidän arkeensa, mutta kysymykseksi jää haluavatko Wheelerit oikeasti lähteä vai onko pelkkä suunnittelu vanhan ja tylsän elämän jättämisestä tarpeeksi tyydyttävää itsessään. Sen turvin voi ajatella ettei kauaa tarvitse kestää samaa kaavamaista arkea ja tuon ajatuksen voimin jaksaa tylsät päivät. April tekee sentään jotain konkreettista muuton eteen, mutta Frank jatkaa vain töissäkäyntiä ja fiilistelyä sieltä pois pääsemisellä. Frank on muutenkin aikamoinen ääliö, joka ajattelee vain itseään, eikä samaistuttavia hahmoja muutenkaan kirjasta löytynyt.

Masentavaa oli seurata miten elämä menee suoraan alamäkeen ja kuinka yritykset tehdä elämästä enemmän elämisen arvoista kariutuu tyystin. Kuinka vaimo ja mies eivät ymmärrä toisiaan ja etääntyvät vielä lisää kohti väistämätöntä, joka heidät lopullisesti tuhoaa. En voi sanoa nauttineeni kirjasta, ehkä elämän tyhjyys tuli omaan tilanteeseeni nähden liian lähelle tai jokin muu kirjoittamaton seikka työnsi kirjaa kauemmas itsestä.

Kansi on kyllä kaunis ja kuvaava, varsinkin typografia miellyttää erityisen paljon silmää.

Tähtiä: ★★★

Revolutionary Road

2008
Ohjaaja: Sam Mendes
Näyttelijät: Kate Winslet, Leonardo DiCaprio, Kathy Bates
Draama, romantiikka

TRAILER
 

Heti elokuvan alussa tehtiin kirjaa selvemmin selväksi ero Wheelerien nykyisen ja entisen elämän välillä. Näytettiin pätkiä parin ensitapaamisesta ja kuinka he ensimmäistä kertaa näkivät tulevan Revolutionary Roadin talonsa, josta he olivat ihan hurmioissaan. Kunnes katsoja palautetaan nykyiseen ankeaan tilanteeseen. Molempien haaveet on jäänyt toteutumatta, eivätkä he osaa sopeutua normaaliin lähiöpariskunnan rooliin.

Lapsia heille syntyi kaksi, ja toinen vain osoitukseksi siitä, ettei ensimmäinen ollut vahinko. Nämä lapset, jotka elokuvassa sentään esiintyvät pienen hetken, sivuutetaan kirjassa aivan tyystin. Surullista on jo se, ettei Frank ja April tule toimeen keskenään, mutta vielä traagisempaa on, ettei rakkautta tunnu riittävän edes lapsille. Mitä nyt loppua oli vähän siloteltu ja tehty onnellisemmaksi kuin se kirjan mukaan olikaan ollut. Raadollinen elokuva, eikä se ole ainakaan samanlainen kuin monet muut romanttiseen kategoriaan luokitellut elokuvat, vaan Revolutionary Road lähestyy aihetta tyystiin toisesta kulmasta. Romaania kuitenkin uskallan väittää vielä julmemmaksi, vaikka yleensä koen visuaalisen kuvan tekstiä vaikuttavampana.

Elokuvassa Frank esiintyi hieman positiivisemmin ja koittaakin vakuutella Apriliä siitä, että kaikki menee hyvin. Aprilin hahmo oli taas siinä suhteessa yllättävä, että hän ei ollutkaan niin itsenäinen kuin kirja antoi ymmärtää. April tukeutui enemmän mieheensä esimerkiksi vauva-asiassa, vaikka hänellä tuntuikin olevat selvät sävelet kirjassa - tai ainakin hän mietti enemmän asiaa itsekseen.

Toisaalta elokuva eteni vauhdilla, mutta sitten taas toisaalta ajateltuna ohjaus oli oikeastaan todella hitaanlainen, kohtaukset eivät ole täyteentungettuja vaan aikaa on käytetty kaikkeen reilusti, joka joo, sopii varmasti tunnelmaan, mutta olisi sitä voinut pikkasen jouduttaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, etten kauheasti elokuvastakaan välittänyt. Uudelleen sitä tuskin ikinä tulen katsomaan, kun taas saman ohjaajan, Mendesin, American Beatyn olen ostanut jopa omaan hyllyyni. Joka muuten sekin -  by the way - kertoo rikkinäisestä perheestä.

Tähtiä: ★★

 

Joulutunnelmissa

Ihanan talvinen joulu saatiin kuin saatiinkin! Lunta satoi mukavasti, joten tunnelma oli ainkin kohdillaan. Parasta joulussa on kuitenkin läheiset, joiden kanssa saa kiireettömästi viettää aikaa. Sekä tietysti ihanat jouluruuat. Nam!

Tietysti jouluun kuuluu nuo kutkuttavat pakettikääröt, jotka eivät yleensä minun tapauksessani sisällä kirjoja kuin ehkä yhden, sillä hoidan itse haluamieni kirjojen oston, mutta tänä vuonna päätin yllättää ja antaa itselleni lahjaksi kirjoja! :D Kätevää.

• Jay Mclnerney: Manhattanin valot
• Yasunari Kawabata: Lumen maa
• Bret Easton Ellis: Alta nollan
• Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja

Tässä myös muut joulukuun hankinnat, jotka on jäänyt esittelemättä:

• A. S. Byatt: Riivaus
• Ray Bradbury: Paha saapuu portin taa
• Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
• Claudie Gallay: Tyrskyt
• Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
• Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Ja kohtahan se vuosikin vaihtuu, jonka vuoksi tämän vuoden kirjatilastot on valmistumassa, kunhan saan tietää montako kirjaa ehdin joulukuussa lukea, sillä muutama on ainakin aika lopussa, että saa nähdä ehtiikö ne mukaan vielä tämän vuoden tilastoon vai meneekö ensi vuoden puolelle. Sen verran voin paljastaa, että tänä vuonna on tullut luettua todella hyviä kirjoja, sillä Top 10 valitseminen on ollut tosi hankalaa, kun taas viime vuonna tilanne oli aika toisenlainen. Jippii!

Jouluisia kirjoja osa 2 / 2

 
Tonttuja mitä ihmettä - Hannele Huovi

Kirjapaja, 1986
Kuvittanut: Marjaliisa Pitkäranta

Kirjastosta lainattu

"Lumi leijui maahan kuin kevyt silkkiverho."

kirjan ensimmäinen lause

Siiri ja Aleksi huomaavat ympärillään tapahtuvan kaikenlaista kummaa, mutta eivät tiedä vikkelien tonttujen olevan asialla.

Yksinkertainen kirja, joka sopii aika pienillekin. Tontut ruokkivat eläimiä, kehräävät, neulovat, valmistavat leluja ja jouluruokaa.

Tähtiä: ★★★

Paddingtonin joululahja - Michael Bond

(Paddington and the Christmas Surprise, 1997)

Tammi, 1999
Kuvittanut: R. W. Alley

Kirjastosta lainattu

"Joulun alla Paddington ilmoitti, että hän veisi Brownin perheen Barkridgen tavarataloon katsomaan joulupukkia."

kirjan ensimmäinen lause

Kierros jouluisessa tavaratalossa ei tietenkään suju aivan mutkattomasti, vaan Paddington järjestää taas itsensä pulaan. Joulupukin lahjasäkeissäkin lukee vain 'pojille' ja 'tytöille'. Ei missään 'karhuille'.

Paddington on aivan mahtava hahmo! Tuo hellyyttävä, marmeladia rakastava, karhuherra joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin, mutta kaikki päättyy kuitenkin aina hyvin. Lukija pääsee nauramaan karhulle, vaikka itse Paddington onkin aina asioiden kanssa hyvinkin tosissaan.

Tähtiä: ★★★★½

Taikapuu - Kaarina Helakisa

WSOY, 1968

Kirjastosta lainattu

"Taivaan nuorimmat enkelit istuivat ompelujakkaroillaan ja valmistivat valkoisesta silkistä enkelinukkeja."

Nukke-enkeli -sadun alku

Taikapuu käsittää yksitoista Kaarina Helakisan tarinaa tekijän itsensä kuvittamana. Tässä keskityn vain niihin jouluisimpiin:

Nukke-enkelissä yksi enkeleistä pudottaa tekemänsä nukke-enkelin pilvien läpi maahan. Pöllömystynyt nukke-enkeli lentää luokkahuoneeseen sisään ja kysyy sattuisiko joku lapsista hänenlaistaan nukkea tarvitsemaan ja tietenkin kaikki lapset haluavat omistaa nukke-enkelin. Nukke-enkeli huomaa kuitenkin sivummalla Henriikan, jolla ei yhtään nukkea ole, sillä perhe on köyhä. Hänen luotaan nukke-enkeli löytää kodin. Eikä siinä vielä kaikki: Henriikan isä veistää nuken joka sitten lähetettiin taivaaseen pudonneen nuken tilalle.

Tonttuenkelissä muuan tonttu haluaa ruveta jouluenkeliksi, mutta muut tontut lähinnä nauravat hänelle. Salaa tonttu opettelee ompelemaan enkelin vaatteita itselleen ja jouluaaton yönä tonttu laittaa siivet selkää ja lähtee kohti sinivuorta.

Neitsyt Maaria huomaa Kultaisessa joulussa, että maailma tarvitsee uusia enkeleitä. Enkelit huomaavat ihmisten olevan koppavia ja päättävät muuttaa maailmaa ilon kautta: "Kukas miedän nuhdella käskee? Pilkutetaan ihmisten nuhruinen kaupunki aurinkotahroilla ja loiskutetaan heidän silmänsä kultamaalia täyteen!"

Helakisan kuvitus on jotain niin mahtavaa!! Heittämällä menee parhaimpien kuvittajien joukkoon omintakeisella tyylillään.

Tähtiä: ★★★★½

Topeliuksen kauneimmat sadut - Topelius

Otava, 1989

Kirjastosta lainattu

"Tiedän sadun muinaisista päivistä: se kertoo pojasta ja tytöstä, jotka kulkivat koko elämänsä vain yhtä päämäärää kohti"

Koivu ja tähti -sadun alku

Kirja sisältää valikoiman Topeliuksen satuja, mutta tässä keskityn taas vain kolmeen vähän jouluisempaan satuun, jotka ovat Koivu ja tähti, Peikkojen joulu ja Tähtisilmä.

Koivu ja tähti -sadussa sota on ajanut sisarukset vieraaseen maahan eroon omista vanhemmistaan. Heillä on uuden perheen luona hyvä olla, mutta he kaipaavat kotiin. Eräänä yönä poika kokee suuren tarpeen lähteä kotia etsimään ja sisarensa kanssa he häipyvät yöhön. Matka kotiin kestää kaksi vuotta, sillä matka on pitkä ja ainut kotinsa tuntomerkki sisaruksilla on koivu jonka oksien lomassa välkkyy tähti.

Peikkojen joulussa joulupukki on jakanut puolet lasten lahjoista köyhille ja Riku ja Lotta älähtävät asiasta. He ovat tottuneet samaan yli parikymmentä lahjaa ja nytkö heidän on tyydyttävä vain kymmeneen! Opetukseksi joulupukki vie lapset Peikkojen luo joulua viettämään.

"Mutta yhden asian minä tiedän: tyytymättömät lapset joutuvat aina ennemmin tai myöhemmin peikkojen pariin. Siellä he saavat jääpalasia, lohikäärmeen verta ja sittiäisen kuoria niiden hyvien lahjojen sijasta, joita he kotona väheksyvät."


Tähtisilmässä lappalaisvaimon sylistä tippuu vauva lumeen hurjassa susien takaa-ajossa. Sudet kyllä kiinnostuneina ja nälkäisinä katselevat tuota nyyttiä, mutta hänen silmiensä lumosta he eivät vauvaa syö. Eräs uudisasukas löytää vauvan ja vie sen perheensä kasvatettavaksi. Tähtisilmällä on kuitenkin erikoisia kykyjä, joiden takia hän ei herätä ihastusta kaikissa ihmisissä.

Topeliuksen sadut ovat ihan suloisia, mutta en kauheasti pidä esimerkiksi Peikkojen joulun opettavaisesta ja saarnaavasta sävystä.

Tähtiä: ★★½

Onnelin ja Annelin talvi - Marjatta Kurenniemi

WSOY, 1968
Kuvittanut: Maija Karma

Kirjastosta lainattu

"Eräänä iltapäivänä marraskuussa tapahtui kummia."

kirjan ensimmäinen lause

Talven lähestyessä Onneli ja Anneli istuskelevat portailla ja pihaan ajaa auto. Ei kuitenkaan mikään tavallinen auto, vaan leluauton kokoinen, josta ulos putkahtaa Vaaksanheimon perhe. He etsivät rouva Ruusupuuta, jonka olisi tarkoitus auttaa heitä uuden talon löytämisessä, mutta kukaan ei tiedä rouvan nykyistä osoitetta. Tyttöjen naapurissa asuu rouva Ruusupuun kaksi serkkua, joille hän aina lähettää joulukortin ja sen mukana uuden osoitteensa. Anneli ja Onneli majoittavat siksi aikaa Vaaksanheimot talonsa somaan nukkekotiin. Joku on kuitenkin Vaaksanheimojen jäljillä, eikä halua heille hyvää - ovathan nuo pienet oliot aika harvinaisuus...

Kävi taas samalla tavalla kuin edellisen Jouluisia kirjoja osion kanssa: paras säästettiin viimeiseksi.
Yllätyin kuinka mukaansatempaava kirja oli, enkä ollenkaan muista näitä lapsena lukeneeni, joten onneksi nyt tuli tuokin epäkohta paikattua. Maija Karman kuvitus on aina nin söpöä ja ihastuttavaa.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani

Jouluisia kirjoja osa 1/2

ANTOISAA JOULUA LUKIJOILLE!

Agatha Christie - Lomahotellin murhat (+elokuva)

LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA

Lomahotellin murhat - Agatha Christie

(A Caribbean Mystery, 1964)

WSOY, 1965

Omasta hyllystä
Tähtiä:
★★★★★

"Ajatellaanpa nyt vaikka noita Kenian juttuja", majuri Palgrave virkkoi.

kirjan ensimmäinen lause

Sopivasti sattui, että näin joulun alla olin ajatellut muutenkin lukevani pari Christietä ja juuri Lomahotellin murhiin tartuin ihan siitä syystä, että oli tulossa TV:stä kolme uutta Neiti Marple -filmatisointia ja halusin lukea kirjan ennen elokuvaa - tietty. Greenshaw'n kartanoa en valitettavasti ole käsiini löytänyt (liekö edes suomennettu?) ja Ikiyö olikin jo kesällä luettu Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen. Aloittaessani Lomahotellin murhia tajusin kuitenkin jo pian, että olen joskus nuorena samaisen kirjan entuudestaan lukenut, mutta siitä oli vain sen verran hämäriä muistikuvia, että päätin lukea loppuun asti. Ja totesin lopussa, että en edes muistanut murhaajaa oikein...

Neiti Marple on lomalla Karibian meren äärellä, jossa hän vain puolella korvalla kuuntelee hotellin toiseen vieraan, majuri Palgraven, ikävystyttäviä muisteluita. Tapahtuu kuitenkin kuolemantapaus ja neiti Marple toivoo, että olisi sittenkin kuunnellut tarkemmin miehen turinoita. Nyt on se on kuitenkin liian myöhäistä. Majurin kuolemaa pidetään luonnollisena, mutta neiti Marple epäilee aivan muuta - varsinkin kun majurin kuolema ei tunnu jäävän ainoaksi viikatemiehen vierailuksi hotellissa.

Agatha Christien kirjat hotkaisee hetkessä ja ehdottomia lemppareitani ovat juuri neiti Marple ja Hercule Poirot! Christie osaa johdattaa lukijan ovelasti harhaan viemällä lukijan huomion aivan toisaalle. Olin niin varma omasta murhaajaehdokkaastani, etten ajatellutkaan muita mahdollisuuksia, vaikka oikein murhaaja oli aivan ilmiselvä! Ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna ;)

***

Pienoinen pettymys oli kun kuulin Julia McKenzien olevan elokuvan pääosassa, sillä hänen näyttelemä Neiti Marple ei kuulu lemppareihini. McKenzie on liian vakava ja surumielinen. Häneltä ei löydy samaa pilkettä silmäkulmasta kuin esimerkiksi ylivoimaiselta suosikiltani Geraldine McEwanilta, joka estää elokuvaa äitymästä liian vakavamieliseksi.

Yleensä voi sanoa, että tarinan juoni ja henkilöt on pidetty kivasti samana kuin kirjoissa, mitä arvostan suuresti, sillä ne eivät muuttamista kaipaakaan, mitä nyt tähän Lomahotellin murhiin oli lisäilty voodoota, jätetty yksi henkilö pois ja lisätty toinen tilalle... Pientä nurinaa saattoi kuulua minun suunnaltani, samoin kuin silloin kun eräiden pariskuntien salaisuudet leväytettiin pöydälle jo liian aikaisessa vaiheessa. Pääpiirteittäin kuitenkin nautittava kokemus jälleen kerran.

Nytpä myöskin selvisi viimein - vuosien mietinnän jälkeen - kuka tuo Neiti Marple koston jumalattarena -kirjan ja elokuvan kuollut upporikas mies herra Rafiel on. Mikä AHAA -elämys!

Trailer

Lomahotellin murhat
2013
Ohjaaja: Charlie Palmer
Näyttelijät: Julia McKenzie, Charity Wakefield, Robert Webb, Antony Sher
Rikos, draama, mysteeri
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Ikiyö

PS. Sainpahan viimein koottua Listat -välilehteen osion 1001 BOOKS you must read before you die, vaikka en usko ehtiväni / haluavani ikinä lukea niitä kaikkia.

William Shakespeare x2

Shakespearen lukeminen jatkuu taas ja tällä kertaa jopa kahden näytelmän parissa. Nyt jo useamman Shakespearen näytelmän lukeneena voin sanoa, että olen hyvin päässyt näiden näytelmien makuun ja lukeminen sujuu hyvinkin lennokkaasti. Ennen kaikkea olen päässyt nauttimaan kirjailijan teksteistä kunnolla.

Antonius ja Kleopatra - 
William Shakespeare

(Anthony and Cleopatra, 1606-07)

WSOY, 2013
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen

Kirjastosta lainattu

"Tuo päällikkömme hullaannus 
käy sietämättömäksi."

kirjan ensimmäinen lause

Marcus Antonius on yksi Rooman valtakuntaa hallitsevista, mutta mies vain vetelehtii rakkauden huumaamana Egyptissä kuningatar Kleopatran luona. Cesar ei pidä järjestelyistä ja ylläpitääkseen rauhan Antonius jopa nai Cesarin sisaren, mutta palaa tietenkin lopulta Kleopatransa syleilyyn, mutta koska tämä on tragedia, niin ei kaikki tietenkään pääty hyvin.

Alkuunsa näytelmä näyttäytyy hyvinkin romanttisena. Antonius pallottelee halunsa ja velvollisuuden välillä, häntä ei niinkään enää kiinnosta sotatouhut, vaan sydän halajaa Kleopatran rinnalle. Esittelypuheen mukaan näytelmää on sanottu Shakespearen loisteliaimmaksi tragediaksi, mistä en ole ihan samaa mieltä, sillä muutama muu näytelmä menee kyllä tämän ohi (Romeo ja Julia sekä Macbeth).

Kiehtovaa on miten näytelmään voi kätkeytyä kaikenlaista, mitä ei ensisilmäyksellä kaikki välttämättä tajua: "Elisabetin ajan Englannissa vallitsi voimakas sensuuri, mikä teki ajankohtaisten poliittisten aiheiden esittämisen näyttämöllä vaaralliseksi. Yhteiskuntakriittinen tematiikka oli naamioitava historiallisiin tapahtumiin."

Tähtiä: ★★★★

  Macbeth - William Shakespeare

(Macbeth, 1605-08)

WSOY, 2004
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen

Kirjastosta lainattu

"Milloin me kolme alamme työn?"

kirjan ensimmäinen lause

Macbeth on viimeinen Shakespearen suurista tragedioista ja ainakin minulle tämä maistui oikein hyvin! Ainakin tällä hetkellä yksi lemppareitani Shakespearelta, tuolta näytelmien kuninkaalta.

Macbeth, Skotlannin kuninkaan armeijan komentaja, törmää kolmeen noitaan, jotka ennustavat hänelle suuria: Macbeth on ensin saava haltuunsa Cawdorin kreivikunnan ja sitten pääsevän itse kuninkaan paikalle. Tämä ennnustus saa Macbethin vaimoineen kokonaan valtaansa ja he alkavat punoa murhajuonia ennustuksen toteuttamiseksi.

Macbeth on hyvin synkkä kuvaus vallanhimosta ja ihmisen tuhoutumisesta. Säälimättä Macbeth ja hänen vaimonsa raivaavat ylimääräiset tieltä, vaikka joskus omantunnonääni saattaa olla siinä häiritsemässä ja lopulta ajamassa hulluuden partaalle. Näytelmäsovituksena tämä on varmasti hyvinkin rankka, mutta pidän Shakespearen näppärästä tekstistä ja tarinankujetuksesta, että ei tämän jälkeen tarvitse nyt ihan masentua. Ja kuulemma Macbethin nimeä ei pidä näyttelijän pukuhuoneessa mainita, koska se tuottaa huonoa onnea.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
Kesäyön uni
Kuningas Lear

Isabel Allende - Henkien talo

Henkien talo - Isabel Allende

(La casa de los espiritus, 1982)

SSKK, 1986
Päällys: Kaarina Ewart

Omasta hyllystä

"Barabbas tuli meritietä, kirjoitti pikku Clara muistikirjaansa hennolla käsialalla."

kirjan ensimmäinen lause

Tajusin Henkien talon olemassaolon, kun bongasin erään lempinäyttelijäni elokuvalistalta mielenkiintoisen kuuloisen elokuvan The House of Spirits. Ehdin onneksi katsoa elokuvasta vain trailerin, kun selvisi että perustuu kirjaan. Pakkohan se oli hankkia ja lukea ennen elokuvan katsomista, niin kuin minulla yleensä käytäntönä on. Nyt yli neljäsataa sivua rikkaampana en halua vielä vähään aikaa tuota elokuvaa nähdä. Kirja jätti sen verran suuren vaikutuksen.

Isabel Allenden eno, presidentti Salvador Allenden, kuoli Chilen sotilasvallankaappauksen verilöylyssä 1973, mihin kirjassakin palataan. Kenties tämä faktan mukaan tuominen muuten fiktiivisen tarinaa lisää sen tehoja ja vaikuttavuutta.

Allenden ensiteos seuraa suurtilallisen senaattori Esteban Trueban elämää, johon kuuluu hyvin vahvasti kolme naista: hänen vaimonsa Clara, tytär Blanca ja tyttärentytär Alba. Hauskana huomiona: kaikkien noiden naisten nimet tarkoittavat valoa, ja sitä he varmaan Estebanin elämässä edustivat. Noiden ihmisten kautta lukija pääsee myös seuraamaan Chilen kaltaisen maan yhteiskunnallisia, radikaalejakin, tapahtumia ja todistamaan merkittäviä käänteitä maan historiassa. Pääosa on kuitenkin tarinan ihmisillä ja historiaosuus tulee ikään kuin huomaamattomasti sivuosassa.

Esteban Trueba on rikas, mutta kiivas mies, joka sanoo mitä sylki suuhun tuo. Tilaansa hän hallitsee rautaisin ottein eikä pidä, jos joku tulee hänen alaisilleen tasa-arvoisuudesta ja oikeuksista puhumaan. Kaupungissa Esteban taas kohoaa näkyväksi poliittiseksi hahmoksi, jonka mielipiteet ovat hyvin armottomia, eikä hän pelkää kuuluttaa niitä ympäriinsä. Perheen naisten mielipiteisiin Esteban kuitenkin joutuu tahtomattaan myöntymään. Henkien talossa on juuri paljon vahvoja naisia sen ajan miehisessä maailmassa ja heidän näkökulmastaan lähinnä tarinaa puidaan. Esteban vaimo Clarakaan ei varsinaisesti tappele miestään vastaan, hän vain tekee mielensä mukaan ja siihen on Esteban tyytyminen, vaikka mies usein hermostuukin ja saa raivokohtauksia.

Clara on selvännäkijä, joka tietää tulevia tapahtumia ennen niiden varsinaista toteutumista. Itsepäinen hän on jo nuorena ollut, mikä taito on myös tarpeen Estebanin kanssa: "Clara oli kymmenenvuotias kun hän päätti ettei puhuminen ollut mistään kotoisin ja sulkeutui mykkyyteen." Henkien talo pureutuu ihmisten välisiin ongelmiin, jotka toisinaan johtuvat näkemyseroista. Blanca on myös tullut äitiinsä, mutta isänsä kanssa tyttö ei tule toimeen. Esteban ei nimittäin pidä tyttärensä seurustelusta alaisten kanssa, mutta tyttöhän ei isäänsä kuuntele, vaan tapaa poikaa salaa. "Siitä päivästä lähtien Blanca alkoi mennä omia teitään viikonloppuisin. Hän väitti käyvänsä tapaamassa kaukaisia tyttöserkkuja. Esteban Trueba raivostui ja uhkasi heittää hänet ulos talostaan, mutta Blanca pysyi päätöksessään."

Koin samanlaisen välittömän rakastumisen Henkien talon kanssa kuin aikoinaan kävi Okalintujenkin parissa. Kirja vei totaalisesti mukanaan ja olin aivan myyty, mutta heti yhdellä kertaa ei kirjaa viitsi hotkia. Sen parissa haluaa nautiskella vielä monia kertoja. Tapahtumarikkaassa kirjassa ehtii paljon kaikkenlaista tapahtua ja oikeiden historiallisten tapahtumien yhdistäminen maagiseen realismiin on erittäin kiehtovaa.

Yllätyksenä tuli kuinka rankka kirja on. Loppupuoli ainakin oli hyvin järkyttävä ja hiukan vastenmielinenkin. Henkien talossa käydään läpi rankkojakin juttuja, jolloin aika ajoin tuli hyvinkin epätoivoinen kuva maailmasta. Kirjan loppu on kuitenkin toiveikas, vaikka mistään kauhean onnellisesta lopusta ei voidakaan puhua. Rikas kirja, joka järisytti omaa mailmaani.

Tähtiä: ★★★★★

Pablo Neruda - Andien mainingit

Andien mainingit - Pablo Neruda

(1921-1969)

Tammi, 1975

Omasta hyllystä

Pablo Neruda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1971. Neruda on nimenä hyvinkin tuttu, mutta hänen teksteihinsä en ole tätä ennen tullut tutustuneeksi. Kannatti kuitenkin viimein tarttua hänen runoihinsa. Andien mainingit on kattava kokoelma runoja pitkältäkin aikaväliltä, jonka on sanottu sisältävän hänen parasta tuotantoaan.

"Halun ajamana illoin heitän surun verkot
silmiesi valtamereen.

Korkeimmasta roviosta kurkottaa palava yksinäisyyteni
viittoen käsillään kuin haaksirikkoinen.

Lähetän punaisia hätämerkkejä hajamielisille silmillesi
jotka kimaltavat kuin meri majakan ympärillä.

Kätket vain pimeyden, oma kaukainen naiseni,
katseessasi häilähtävät joskus kauhun rannat.

Halun ajamana illoin lasken surun verkot
silmiesi aaltoilevaan valtamereen.

Yölinnut nokkivat ensimmäisiä tähtiä
jotka säkenöivät kuin sieluni kun sinua rakastan.

Yö laukkaa varjotammallaan
ja kylvää sinisiä tähkäpäitä vainioille."
Pablo Neruda - Halun ajamana illoin...

Nippelitietona: Neruda kuoli muutama viikko sen jälkeen, kun hänen ystävänsä ja tukijansa presidentti Salvador Allende oli syösty vallasta. Tämä kiinnitti huomioni ihan senkin takia, että juuri lukemani Henkien talon kirjoittaja Isabel Allende on Salvador Allenden sisaren tytär. On se maailma pieni.

Mutta asiaan. Erittäin positiivisen yllätyksen koin Nerudan runoja lukiessani: ymmärsin niistä hyvin paljon! Runot olivat tosiaan sen verran selkokielisiä, että tämmöinen ummikkokin pääsi niihin mukaan. Antoisammat runot taisivat liittyä rakkauteen kun taas politiikka- ja sota -runous jäivät reilusti niiden loiston jalkoihin.

Karmaisevat kannet muuten kirjalla.

Tähtiä: ★★★½

Muita runopostauksia

Wislawa Szymborska - Ihmisiä sillalla

Jouluisia kirjoja osa 1 / 2

Markun joululahja - Hans Peterson

(Magnus, Lindberg och hästen Mari, 1968)

Weilin+Göös, 1984
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"Oli talvi, ja pian tulisi joulu."

kirjan ensimmäinen lause

Markku on yksinäinen pieni poika, sillä naapurustossa ei asu muita lapsia. Markun tuttuihin kuuluu kuitenkin Lindberg ja hänen isokokoinen hevosensa Mari, jota Markku ei pelkää yhtään. Lindbergin kanssa Markku pääsee ajelemaan kaupungin läpi samalla säälien miestä, jonka on ymmärtänyt olevan koditon ja asuvan satamassa jossain pensaan alla hevosensa kanssa. Lindberg kuitenkin kutsuu Markun luokseen ja Markun hämmästykseksi he päätyvät kotoisan mökin eteen. Asuuhan se Lindberg kunnon talossa!

Kirja on hyvin surumielinen, mutta samalla kaunis. Pientä Markku-poikaa ei voi olla säälimättä, kun hän suurissa kuvissa yksin nököttää. Ihailen suuresti Ilon Wiklandin kuvituksia, jotka nytkin tukevat hyvin tarinan tunnelmaa ja luovat sitä omalta osaltaan lisää. Pelkkiin kuviin voisin uppoutus pitkäksi aikaa. Siksi ihmettelenkin miksi kanteen ei ole laitettu kokonaista kuvituskuvaa, vaan on päädytty ottamaan pala. Näyttää nimittäin todella ankealta, eikä tee kirjalle missään nimessä oikeutta.

Tähtiä: ★★★★★

Mintun joulukirja - Maikki Harjanne

Lasten parhaat kirjat, 1989

Kirjastosta lainattu

"Mummolta oli tullut kirje ja laatikollinen omenia."

kirjan ensimmäinen lause

Joulun odotus alkaa Mintulla jo aikaisin. Mummo on lähettänyt hänelle laatikollisen omenoita, joita syödään yksi päivässä ja kun kaikki on syöty, niin siitä tietää että on joulu. Odottelun lomassa Minttu ja hänen veljensä Ville kirjoittavat kirjeen joulupukille ja laittavat sen vanhaan kaappiin, jossa uskovat kotitonttu Folken asuvan. Folke nimittäin toimittaa sitten lasten kirjeen pukille. Joulun valmisteluun kuuluu myös kaikenlaista muuta: joulukarkkien tekoa, karamellipaperien leikkaamista, tarinoiden kertomista, pipojen ja lapasten tuulettamista, piparien leipomista, lahjapaperin koristelua, lahjojen tekoa... ja mitä kaikkea muuta sitä jouluun kuuluukin.

Itselleni ainakin tuli hyvin tunnelmallinen olo kirjaa lukiessa. Perhe puuhasi paljon yhdessä hauskaa pitäen eikä kiire näyttänyt vaivaavan. Se juuri on joulussa parhainta: läheiset ja kiirettömyys. Ja hyvä ruoka :D

Tähtiä: ★★★★

 

Niksun joulutarinoita - Enid Blyton

(Nobby's Christmas Storybook, 1997)

Tammi, 1999

Kirjastosta lainattu

"Voi harmi!"

kirjan ensimmäinen lause

Niksu on erittäin hyväsydäminen, mutta hassu kaveri. Kirjassa on kymmenen pientä tarinaa, joissa selviää mm. kuinka käy kun Niksu vie yhdeksän pientä nukkea eväsretkelle, tai onnistuuko Tessi-nalle pyydystämään tähden. Viimeisessä tarinassa itse joulupukki saapuu Lelulaan.

Tätä ennen Niksu oli tuttu vain TV:n lastenohjelmista monien monien vuosien takaa, jolloin pidin häntä lievästi ärsyttävänä tyyppinä, mutta näin paperilta luettuna ei hän hassumpi ole. Niksu on epäitsekäs, joka ajattelee aina ensin muita. Palkkarahoillakin hän meni heti ostamaan ystävilleen tarpeellisia tavaroita.

Tähtiä: ★★★★½

 

Barbapapan joululahja - Annette Tison ja Talus Taylor

(Le noöl de Barbapapa, 1981)

Otava, 2007

Kirjastosta lainattu

"Oli jouluaatto."

kirjan ensimmäinen lause

Barbapoju saa joululahjaksi etelän lintuja, mutta nepä eivät kestäkään kylmää, joten Barbojen on keksittävä keino pitää ne lämpiminä. Ensihätään linnuille kudotaan villapaitoja. Lämpimän takkatulen läheisyydestä ne pitävät, mutta metsää ei voi loputtomiin hakata. Barbapinko rakentaa keskuslämmitysjärjestelmän, jonka avulla taloon saadaan lämmintä ilmaa joessa pyörivän vesirattaan avulla. On kuitenkin talvi ja joki jäätyy. Käyttöön otetaan tuuli- ja aurinkovoima. Mutta entä kun on tuuleton ja pilvinen päivä? Lopulta päädytään ratkaisuun, joka on kaikkien kannalta paras.

Barbat on kyllä ihastuttavia ja sympaattisia hahmoja, vaikka kylläkin nautin enemmän heidän seurastaan ruudun välityksellä, ikävä myöntää. Heidän kykynsä muuntautua erilaisiin muotoihin varmasti ilahduttaa lapsia.

Tähtiä: ★★★½

 

Pekka Töpöhäntä ja joululahjavarkaat - Gösta Knutsson

(Pelle Svanslös och julklappstjuvarna, 1981)

Lasten parhaat kirjat, 1989

Kirjastosta lainattu

"Ihan kohta on joulu."

kirjan ensimmäinen lause

Pekka Töpöhännän ja Maija Maitoparran kotona on meneillään suursiivous. Lasten siivoaminen tuottaa kuitenkin enemmän sotkua kuin puhtautta. Pekka Töpöhäntä on muiden siivotessa jouluostoksillä, sillä hänelle on viisi markkaa käytettävänä. Kaupassa hän törmää häijyyn Monniin, mutta pääsee heistä pian eroon. Pitkän valinnan jälkeen Pekka keksii lahjan Maijalle, mutta rahat ovatkin kadonneet!

Ei välttämättä mikään suosikkini, Pekka Töpöhäntä on jotenkin surkean raivostuttava hahmo, mutta kyllä tämän nyt luki.

Tähtiä: ★★½

 
Joulupuuro - Sven Nordqvist

(Julgröten, 1986)

Tammi, 2006

Kirjastosta lainattu

"Oli jouluaatto."

kirjan ensimmäinen lause

Kotitonttu perhe odottaa jouluna isäntäväen jättävän heille vadillisen puuroa niin kuin perinteeseen kuuluu. Viime vuonna he kuitenkin unohtivat asian, jolloin tontut tekivät heidän vuodestaan vaikean. Tonttumuori epäilee isäntäväen unohtavan tänäkin vuonna, mutta päättää puuttua asiaan, sillä hän ei toivo noiden ihmisten joutuvan kärsimään toista vuotta peräkkäin. Lasten avustuksella hän suunnittelee uhkarohkeasti käyvänsä nappaamassa pari puurolautasta ihmisten juhliessa.

Viime jouluna luin Nordqvistilta Viirun ja Pesosen joulupuuhat -kirjan - joka oli muuten aivan ihana! - ja tänä vuonna halusin lukea häneltä jotain lisää. Kuvitus on tässäkin kirjassa erittäin värikästä, yksityskohtaista, tunnelmallista... Huippua! Ei ole mitään, mitä en tässä kirjassa rakastaisi. Todella herttainen ja tutun humoristinen tarina. Alla olevasta kuvasta voi myös bongata tutun Viiru-kissan.

Tähtiä: ★★★★★