Näytetään tekstit, joissa on tunniste William Shakespeare. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste William Shakespeare. Näytä kaikki tekstit

16.1.2019

Macbeth (Jo Nesbø)






Jostain syystä Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarisarja ei ole yhtään minua varten (tämän johtopäätöksen vedin täysin ensimmäisen osan perusteella), mutta kaikki muut lukemani Nesbøt olen niellyt kritiikittä eli pitänyt niistä aikalailla varauksetta. Ei liene siis tämän tiedon valossa yllätys, että myös Macbeth osui ja upposi. Macbeth on toinen romaani Shakespeare-tulkintojen sarjassa, joita ilmestyy yhteensä kahdeksan.

Takakannesta: Poliisipäällikkö Macbeth on kova mutta rikkinäinen mies, kaupungin paras poliisi ja korviaan myöten rakastunut häikäilemättömään Ladyyn. Kun huumeratsia muuttuu verilöylyksi, Macbeth tiimeineen saa puhdistaa sotkun. Poliisipäällikkö palkitaan menestyksestään. Valta, raha ja kunnioitus ovat hänen ulottuvillaan, samoin Ladyn jakamaton huomio.

Mutta voiko Macbethin kaltainen mies koskaan päästä huipulle? Ei kestä kauaakaan, kun Lady saa Macbethin vakuuttumaan siitä, ettei tämä saa osuuttaan kaupungista - ellei ole valmis tappamaan osuutensa puolesta.

Nesbøn Macbeth on ennenkaikkea romaani vallanhimosta. Kun valtaanpääsy ei näytäkään kovin mahdottomalta ajatukselta se ottaa haltuun kaikki ajatukset, eikä vain yhden pykälän eteneminen riitä, vaan on päästävä vielä kauemmas, vielä korkeammalle. Macbethin naisystävä liekehtivän punaisissa hiuksissaan kuiskuttelee korvaan kunnianhimoisia visioita ja saa miehen samanlaisiin aatoksiin. Hurjahan tämä kirja on! Siinä on jälleen odotetusti verta, väkivaltaa, petturuutta, korruptiota... Mutta koukussa olin jälleen! Nesbø on mestari kuljettamaan tarinaa, eikä kahtiajako hyviksiin ja pahiksiin ollut aina niin kiveen hakattu.

William Shakespearen Macbethin olen myös lukenut, joten oli mielenkiintoista seurata miten Nesbø on käyttänyt näytelmän elementtejä ja hahmoja hyväkseen. Monia samoja henkilöitä löytyi - liekö hän ottanut romaaniin mukaan suurimman osan alkuperäisen näytelmän henkilöistä. Helmikuussa Shakespeare-sarja saa jatkoa, kun Edward St Aubynin Mediamogulia ilmestyy suomeksi! Jes! Kutkuttavaa saada tietää miten muut ovat Shakespearen tekstejä käsitelleet!

½
Jo Nesbo - Macbeth
(Macbeth, 2018)
Johhny Kniga, 2018
Kirjastosta

18.8.2016

TEATTERI: Kesäyön uni

Titania ja keijukaiset. Kuva (c) Tanja Ahola

Kesä ja kesäteatterit kuuluvat erottomattomasti yhteen ja mikä olisi vielä parempi tapa juhlistaa tuota kuin käydä Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin tulkinta Shakespearen tunnetusta näytelmästä Kesäyön uni. Näytelmän sisällön tunsin jo entuudestaan luettuani sen jokunen vuosi sitten. Postaus täällä. Näytelmäkirjailijan "hulluille ja rakastavaisille" omistettu teos tempaisi mukaansa ja kirjoitin siitä, että "hauska, hulvaton, villi, kekseliäs". Täysin samoilla sanoilla voisin kuvailla teatteriesitystäkin.

”Sekaisin on miehet naiset
hulluja nuo kuolevaiset!”

Lyhyesti kerrottuna ateenalaiset nuorukaiset vannovat rakkauttaan ja isän vastusteluiden takia he karkaavat metsään yöllä toiset kaksi ateenalaista nuorta perässään. Taikametsässä maahinen riehuu ja keijut tanssivat. Tuon yön aikana tehdään rakkaustaikoja, toisaalta hyvää tarkoittaen toisaalta vain omaa etua ajatellen. Sekaannuksilta ei kuitenkaan vältytä, kun väärät ihmiset rakastuvat loitsujen alaisena. Kesäyön uni on kertomus unesta, kuvitelmista ja rakkaudesta. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 400 vuotta Shakespearen kuolemasta, joten sitä suurempi syy juhlistaa mestarillista sanataituria.

Kuva (c) Tanja Ahola

Käsityöläisten joukko. Kuva (c) Tanja Ahola

Lavan valloitti kirkkaimmin suloisen ilkeilevällä olemuksellaan Puck (Sari Mällinen) ja toisena on ihan pakko mainita Noora Dadu - ihan kohteliasuutena sanon - joka veti miehen roolin sellaisella antaumuksella ja osaamisella, että oksat pois! Muutenkin nämä neljä ateenalaisnuorta pelasivat loistavasti yhteen. Ja olihan se teatteriseuruekin viihdyttävä. Tekisivät joskus ihan oman teatteriesityksen, niin menisin katsomaan. Ainakin jos se yhtään samaa tasoa kuin esityksessä nähty :D

Visuaalisesti, vielä erityisesti pukujen osalta - näytelmä on komea. Katseltavaa on paljon. Komedian hengessä erilaiset väärinkäsitykset naurattivat sekä mainoit, osuvat roolisuoritukset. Juuri tuo aikaisemmin mainitsemani käsityöläisten oma esitys näytelmän sisällä kirvoitti sekin yleisön naurut. Osuva kesäteatterikipale!

Puck tekee taikojaan. Kuva (c) Tanja Ahola

Alkuperäisteos: William Shakespeare, Suomennos: Lauri Sipari, Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää, Sävellys: Samuli Laiho, Valosuunnittelu: Ville Mäkelä, Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen, Lavastus: Janne Siltavuori, Pukusuunnittelu: Niina Pasanen, Maskeeraus: Riikka Virtanen, Lennätykset: Pasi Warsell, Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney, Kuvat: Tanja Ahola

3.6.2016

William Shakespeare - Coriolanus


Silloin tällöin pujahdan Shakespearen maailmaan ja tällä hetkellä on menossa Lukuharjoituksia-haaste, joten tämä näytelmä osui hyvään saumaan senkin vuoksi. Viimeksi luin haasteeseen Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuoleman,joka edustaa hieman nuorempaa näytelmäsukupolvea.

Coriolanus on tasavallan ajan Roomassa tapahtuva poliittinen tragedia. Nälkää näkevä kansa liikehtii, kun volskit lyönyt kopea Coriolanus on nousemassa konsuliksi. Plebeijien mielipide kääntyy häntä vastaan, ja hän pakenee raivostuneena volskien puolelle. Roomaan jäänyt äiti Volumnia estää poikaansa hyökkäämästä omiaan vastaan, mutta rauhan solmiminen tekee Coriolanuksesta kaksinkertaisen petturin. Takakansi

"Cor. Vai riittää?
Niinkuin ma maani hyväks' veren' annoin,
Pelkäämätt ulkovaltaa, samoin kielen'
Uuvuksiin asti sanojansa purkaa
Rupihin noihin, joita kammoksumme,
Vaikk' yhä niiden saastaa etsimme.
Brut. Puhutte kansasta, kuin olisitte
Te rankaiseva jumal', ettekä
Vain ihminen ja heikko niinkuin muutkin.
Sic. Tuo meidän pitäis saattaa kansan tietoon."

Näytelmän suomennoksesta vastaa Paavo Cajander. Olen tykännyt eniten Matti Rossin suomennoksista, sillä hänen tekstinsä on jo sen verran modernia, että tavallisempikin tallaaja ymmärtää sitä suhteellisen helposti. Coriolanuksen lukeminen oli pientä puurtamista juuri tästä syystä. Alunperin tarkoitus oli lukea niteen neljäs näytelmä Titus Andronicus, mutta enpä jaksakaan. Joskus sen vielä luen, mutta uudempana käännöksenä.

Eiköhän nämä tragediat saa hetkeksi riittää ja seuraavaksi siirryn vähän leppoisampien pariin eli komediat: Here I Come!
_______

William Shakespeare - Coriolanus
(Coriolanus, 1607-08)
WSOY, 1994
Omasta hyllystä
Lukuharjoituksia-haaste
Tähtiä: ½

19.12.2014

William Shakespeare x2


Shakespearen lukeminen jatkuu taas ja tällä kertaa jopa kahden näytelmän parissa. Nyt jo useamman Shakespearen näytelmän lukeneena voin sanoa, että olen hyvin päässyt näiden näytelmien makuun ja lukeminen sujuu hyvinkin lennokkaasti. Ennen kaikkea olen päässyt nauttimaan kirjailijan teksteistä kunnolla.




Antonius ja Kleopatra - 
William Shakespeare
(Anthony and Cleopatra, 1606-07)
WSOY, 2013
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kirjastosta lainattu

"Tuo päällikkömme hullaannus 
käy sietämättömäksi."
kirjan ensimmäinen lause

Marcus Antonius on yksi Rooman valtakuntaa hallitsevista, mutta mies vain vetelehtii rakkauden huumaamana Egyptissä kuningatar Kleopatran luona. Cesar ei pidä järjestelyistä ja ylläpitääkseen rauhan Antonius jopa nai Cesarin sisaren, mutta palaa tietenkin lopulta Kleopatransa syleilyyn, mutta koska tämä on tragedia, niin ei kaikki tietenkään pääty hyvin.

Alkuunsa näytelmä näyttäytyy hyvinkin romanttisena. Antonius pallottelee halunsa ja velvollisuuden välillä, häntä ei niinkään enää kiinnosta sotatouhut, vaan sydän halajaa Kleopatran rinnalle. Esittelypuheen mukaan näytelmää on sanottu Shakespearen loisteliaimmaksi tragediaksi, mistä en ole ihan samaa mieltä, sillä muutama muu näytelmä menee kyllä tämän ohi (Romeo ja Julia sekä Macbeth).

Kiehtovaa on miten näytelmään voi kätkeytyä kaikenlaista, mitä ei ensisilmäyksellä kaikki välttämättä tajua: "Elisabetin ajan Englannissa vallitsi voimakas sensuuri, mikä teki ajankohtaisten poliittisten aiheiden esittämisen näyttämöllä vaaralliseksi. Yhteiskuntakriittinen tematiikka oli naamioitava historiallisiin tapahtumiin."

Tähtiä:





  Macbeth - William Shakespeare
(Macbeth, 1605-08)
WSOY, 2004
Suomentanut: Matti Rossi
Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kirjastosta lainattu

"Milloin me kolme alamme työn?"
kirjan ensimmäinen lause

Macbeth on viimeinen Shakespearen suurista tragedioista ja ainakin minulle tämä maistui oikein hyvin! Ainakin tällä hetkellä yksi lemppareitani Shakespearelta, tuolta näytelmien kuninkaalta.

Macbeth, Skotlannin kuninkaan armeijan komentaja, törmää kolmeen noitaan, jotka ennustavat hänelle suuria: Macbeth on ensin saava haltuunsa Cawdorin kreivikunnan ja sitten pääsevän itse kuninkaan paikalle. Tämä ennnustus saa Macbethin vaimoineen kokonaan valtaansa ja he alkavat punoa murhajuonia ennustuksen toteuttamiseksi.

Macbeth on hyvin synkkä kuvaus vallanhimosta ja ihmisen tuhoutumisesta. Säälimättä Macbeth ja hänen vaimonsa raivaavat ylimääräiset tieltä, vaikka joskus omantunnonääni saattaa olla siinä häiritsemässä ja lopulta ajamassa hulluuden partaalle. Näytelmäsovituksena tämä on varmasti hyvinkin rankka, mutta pidän Shakespearen näppärästä tekstistä ja tarinankujetuksesta, että ei tämän jälkeen tarvitse nyt ihan masentua. Ja kuulemma Macbethin nimeä ei pidä näyttelijän pukuhuoneessa mainita, koska se tuottaa huonoa onnea.

Tähtiä:

Muita postauksiani
Kesäyön uni
Kuningas Lear

10.11.2013

William Shakespeare - Kuningas Lear

Kuningas Lear - William Shakespeare
(The Tragedy of King Lear, 1605-06)
Tammi, 1975
Omasta hyllystä

"Luulin kuninkaan suosivan Albanyn herttuaa enemmän kuin Cornwallia."
kirjan ensimmäinen vuoropuhelu

Näytelmä on Shakespearen tunnetuimpia tragedioita, vaikka itse sanoisin Romeon ja Julian sekä Hamletin olevan vielä tunnetumpia. Kuningas Lear päättää jakaa valtakuntansa kolmen tyttärensä kesken ja haluaa heidän vakuuttavan rakkauttaa isäänsä kohtaan. Nuorimman tyttären Cordelian rehelliset sanat eivät kuitenkaan tyydytä vaativaa kuningasta ja hän jättää Cordelian ilman omaisuuttaa. Kuningasta yritetään varoitella jakamasta valtakuntaansa kahdelle muulle tyttärelleen, mutta nopeasti raivostuva ja vastalauseista suuttuva Lear antaa moisten puhujien kuulla kunniansa.

Tästä lähtevät asiat luisumaan alaspäin. Kuningas Lear tulee hulluksi ja toisaalla Gloucesterin jaarlin äpäräpoika Edmund havittelee isänsä oikean pojan Edwardin perintöä, johon hän itse ei ole oikeutettu. Edmund syyttää Edwardin hautovan isänsä murhaa ja oikein perillisen on lähdettävä pakoon isänsä vihaa. Järkyttäviä tapahtumia siis tulee yksi toisensa perään ja mitä olisi Shakespearen tragedia ilman ruumiita.

Luin näytelmän Matti Rossin suomentamana ja tämä taisi olla ihan hyvä valinta, sillä kieli oli aika selkeää, eikä aivan niin runollista kuin Cajanderin suomennoksessa. Lisäksi näytelmää oli selkeytetty joillain tekstimuutoksilla, ettei juoni rönsyilisi niin paljon ja siinä olisi selkeä päämäärä. Ihan mukiinmenevä näytelmä, vaikka lopun liitteessä sanottiinkin tämän olevan Shakespearen näytelmistä heikoimpia.

Shakespearelta olen aikaisemmin lukenut Romeon ja Julian sekä Hamletin - eli aika monta näytelmää on vielä lukematta ;D

Tähtiä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...