Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista

"Iltapalalle, pesulle ja nukkumaan."

kirjan alku

Lainasin kirjan Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista puhtaasti sen kuvituksen vuoksi ja ilokseni sain huomata, että tekstiosuus oli vähintään yhtä kiinnostavaa kuin koukeroisen kauniit kuvat mustalla pohjalla. Kirjan nimikin on ihana.

Yö sisältää lyhyitä, ahmittavia kappaleita, joissa kerrotaan yöstä, nukkumisesta, unesta ja luonnosta pimeän aikaan. Enimmäkseen kirja esittelee faktatietoa, mutta mukana on myös uskomuksia ja tarinoita. Kuten blogista on ehkä käynyt ilmi, eivät tietokirjat kuulu normaaliin lukemistooni, mutta näitä lyhyitä pätkiä jaksoi useammakin illassa lukea. Osa tekstistä on ikään kuin käsinkirjoitettuja muistiinpanoja, joiden lopussa on vielä pieni tiivistys tärkeimmistä huomioista. Melkeinpä kuin lukisi jonkun hyvin jäsenneltyjä muistiinpanoja oppitunnilta! Nyt kyllä rapsahtaa 10+.

Pelottavuuksiin ei tarvitse pelätä törmäävänsä, sillä kirja raottaa tuota hämärän ja salaperäisyyden verhoa ja kertoo mitä kaikkea yöllä oikeasti tapahtuu. Miten jotkut eläimet voivat nähdä pimeällä ja miten ihmisten nukkuessa päivän tieto varastoituu aivoihin. Teksti oli niin mielenkiintoista ja yllättävää, että tässähän oppi itsekin aikuisiällä kaikkea hauskaa ja kummallista kuten tällaista:

"Vaaran uhatessa merimakkara taas viipaloi itsestään hohtavan siivun ja länttää sen ohi uivaan kalaan. Ehkäpä saalistaja hämääntyy ja lähteekin vilkkuvan kalan perään?"

"Aivotkaan eivät noudata vuorokausirytmiä, johon kuuluvat hereillä olon, syvän unen ja vilkeunen vaiheet. Talviunta nukkuvat ja horrostavat eläimet saattavatkin havahtua talven aikana erikseen hereille, jotta voisivat nukkua hetken oikeasti ja nähdä unia!"

"Delfiinit, valaat ja mursut osaavatkin nukkua puolet aivoista kerrallaan. Toinen puoli aivoista hoitaa pinnalla käymisen, kun toinen puoli nukkuu."

 

Mieleen jäi myös omituisen näköiset olmit, jotka voivat olla syömättä kymmenenkin vuotta. Näin lapsellisen ilahtunut en hetkeen ole ollut nippelitiedosta! Taitossa on paljon ilmavuutta ja näin ollen tilaa omille ajatuksille ja ällistykselle. Paras lisä on kuitenkin taidolla ja hartaudella tehdyt kuvat, jotka tukevat älyttömän upealla visuaalisuudellaan faktoja.

Voisi täälläkin blogissa lähteä tietokirjojen lukeminen hurjaan kasvuun, jos enemmän tämänkaltaisia kirjoja tehtäisiin. Ja kirjaahan voi lukea kaikki naperosta vaariin. Itse kävin lähipiirille kailottamassa joitain noita yllättäviä faktoja, eivätkä hekään kaikista olleet tietoisia.

★★★★★
Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista
Teksti: Laura Ertimo
Kuvitus: Satu Kontinen

Myllylahti, 2016

Kirjastosta

TEATTERI: Kesäyön uni

Titania ja keijukaiset. Kuva (c) Tanja Ahola

Kesä ja kesäteatterit kuuluvat erottomattomasti yhteen ja mikä olisi vielä parempi tapa juhlistaa tuota kuin käydä Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin tulkinta Shakespearen tunnetusta näytelmästä Kesäyön uni. Näytelmän sisällön tunsin jo entuudestaan luettuani sen jokunen vuosi sitten. Postaus täällä. Näytelmäkirjailijan "hulluille ja rakastavaisille" omistettu teos tempaisi mukaansa ja kirjoitin siitä, että "hauska, hulvaton, villi, kekseliäs". Täysin samoilla sanoilla voisin kuvailla teatteriesitystäkin.

”Sekaisin on miehet naiset
hulluja nuo kuolevaiset!”

Lyhyesti kerrottuna ateenalaiset nuorukaiset vannovat rakkauttaan ja isän vastusteluiden takia he karkaavat metsään yöllä toiset kaksi ateenalaista nuorta perässään. Taikametsässä maahinen riehuu ja keijut tanssivat. Tuon yön aikana tehdään rakkaustaikoja, toisaalta hyvää tarkoittaen toisaalta vain omaa etua ajatellen. Sekaannuksilta ei kuitenkaan vältytä, kun väärät ihmiset rakastuvat loitsujen alaisena. Kesäyön uni on kertomus unesta, kuvitelmista ja rakkaudesta. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 400 vuotta Shakespearen kuolemasta, joten sitä suurempi syy juhlistaa mestarillista sanataituria.

Kuva (c) Tanja Ahola

Käsityöläisten joukko. Kuva (c) Tanja Ahola

Lavan valloitti kirkkaimmin suloisen ilkeilevällä olemuksellaan Puck (Sari Mällinen) ja toisena on ihan pakko mainita Noora Dadu - ihan kohteliasuutena sanon - joka veti miehen roolin sellaisella antaumuksella ja osaamisella, että oksat pois! Muutenkin nämä neljä ateenalaisnuorta pelasivat loistavasti yhteen. Ja olihan se teatteriseuruekin viihdyttävä. Tekisivät joskus ihan oman teatteriesityksen, niin menisin katsomaan. Ainakin jos se yhtään samaa tasoa kuin esityksessä nähty :D

Visuaalisesti, vielä erityisesti pukujen osalta - näytelmä on komea. Katseltavaa on paljon. Komedian hengessä erilaiset väärinkäsitykset naurattivat sekä mainoit, osuvat roolisuoritukset. Juuri tuo aikaisemmin mainitsemani käsityöläisten oma esitys näytelmän sisällä kirvoitti sekin yleisön naurut. Osuva kesäteatterikipale!

Puck tekee taikojaan. Kuva (c) Tanja Ahola

Alkuperäisteos: William Shakespeare, Suomennos: Lauri Sipari, Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää, Sävellys: Samuli Laiho, Valosuunnittelu: Ville Mäkelä, Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen, Lavastus: Janne Siltavuori, Pukusuunnittelu: Niina Pasanen, Maskeeraus: Riikka Virtanen, Lennätykset: Pasi Warsell, Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney, Kuvat: Tanja Ahola

Tiina Raevaara - Yö ei saa tulla (+Nukkumatti)

Yö ei saa tulla - Tiina Raevaara

Paasilinna, 2015
Kannen suunnittelu: Anders Carpelan

Kirjastosta lainattu

"Eräänä alkukeväisenä iltana Antti kertoi, että hän aikoi tappaa Sandvallin."

kirjan alku 

Kirjaston kautta sain käsiini Tiina Raevaaran uusimman romaanin ja häpeäkseni myönnän, etten kirjailijasta ole kuullutkaan koskaan aikaisemmin. Häpeäkseni varsinkin siksi, että kirja oli todella mainio!

Painajainen hiipii hiljaa Johanneksen elämään ja kaikki alkaa siitä kun hän tapaa vuosien tauon jälkeen ystävänsä Antin, joka on vakaasti päättänyt kostaa sisarensa Aalon kohtalon. Aalo oli aikoinaan Johanneksen nuoruudenrakastettu, kunnes teki itsemurhan hyppäämällä kalliolta alas.

"Pitikö Sandvallin kuolla? Minäkin vihasin häntä, edelleen, mutten olisi jaksanut ryhtyä hänen murhaamiseensa. En kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen. Aika oli tylsyttänyt terät ja solminut vihan tiukasti paikalleen sydämen taakse. En halunnut kiskoa sitä esiin. Sydän olisi saattanut hajota."

Fantasiaa ja magiaa hyödyntävä romaani on herkullista, joskin ahdistavaa luettavaa. Ahdistavaksi sen tekee pitkäkyntinen Nukkumatti, joka on seurausta Johanneksen unettomuudesta. Toisin kuin ikuisiksi ajoiksi silmieni verkkokalvoihin juuttunut kuva Nightmare on Elm Street elokuvan Freddy Kruegerista, kirjan päähenkilö haluaa nimenomaan nukahtaa, sillä se on ainut pakokeino Nukkumattia vastaan. Johannes yrittää päästä uneen lääkkeiden avulla, mutta tumma hahmo on aina hänen kannoillaan, eikä pakoon voi päästä.

"Silmänympärykseni olivat kuin tulessa. Lasten satu - pelkkä lasten satu oli ajamassa minut järjiltäni. Lopulta ravistin Sandvallin vaimon hereille liikkumattomasta unesta, jossa hän jokaisen yönsä vietti, ja anelin häntä antamaan jälleen unilääkkeen. En tiennyt, miksi hän oli unohtanut antaa sen. Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua."

On se niin ihanaa, kun kirjailija on käyttänyt inspiraation lähteenä vanhoja satuja, kuten Raevaara tässä romaanissa hyödyntää E. T. A. Hoffmannin Nukkumattia, vaikka täytyy myöntää alkuun hämmästyneeni sitä miten niin hellyyttävästä lastensadusta on tehty niin julma ja raaka tulkinta. Pienen surffailun jälkeen tajusin ällistyneenä Hoffmannin Nukkumatti-alkuperäissadun olevan tosiaan samanlainen kuin Raevaaran kammottava Nukkumatti! Vaikka eihän minun olisi pitänyt yhtään yllättyä, sillä ovathan Grimmienkin kuuluisat sadut oikeasti hyvin julmia ja epämiellyttäviä nekin. Aukko sivistyksessä oli heti korjattava ja lainattava Hoffmannin Yökappaleita, joka sisältää juuri tuon Nukuttaja (Nukkumatti) novellin.

Nukuttaja / Nukkumatti - E. T. A. Hoffmann

(Der Sandmann, 1817) 

Novelli kirjasta Yökappaleita

TEOS, 2011
Ulkoasun suunnittelu: Dog Design

Kirjastosta lainattu

Novellissa lapsia hoputetaan nukkumaan pelottelemalla Nukuttajasta, ilkeästä miehestä joka tulee lasten luo, kun he eivät halua mennä nukkumaan, ja heittää kourakaupalla hiekkaa heidän silmiinsä, niin että ne pullahtavat verisinä kuopistaan. Silmät hän heittää säkkiinsä ja vie kuuhun pienten lasten ruuaksi.

Yksi näistä lapsista on Nathan, joka kohtaa tosielämän Nukkumatin, joka aiheuttaa perheelle suurta murhetta ja nyt isompana Nathan päättää kostaa hänelle. Ei sen enempää juonesta tai tulen paljastaneeksi kaikki loputkin kirjasta, mutta hyvin paljon yhtäläisyyksiä on löydettävissä näiden kahden teoksen väliltä, joten onneksi luin Raevaaran kirjan ensin, vaikka ei se täysin samanlainen olekaan vaan modernimpi ja koukeroisempi tulkinta.

Monet ovat löytäneet Yö ei saa tulla -kirjasta hyvin paljon symboliikka, mutta omalla kohdallani Johanneksen tarina vetäisi mukaansa sen verran vauhdilla, että muu pohdinta jäi aivan unholaan. Erityisesti loppu oli niin älykkään mahtava, että loppupäivän vaan hymyilytti se kuinka nerokkaan kirjan olin juuri päässyt lukemaan. Kyllä ne suomalaisetkin kirjailijat asiansa osaa, täytyy viimeistään nyt myöntää hattua nostaen.

Tähtiä: ★★★★★